Pieni keittiöni koki melkoisen muutoksen

Semmoinen yksitasoinen olisi hieno. Hakusanoiksi: minimal kitchen, yksitasoinen keittiö, loft kitchen jne. Kuparia sinne täytyy tulla. Kuparinen hana ja allas. Ne ovat olleet aina suuri haaveeni ja nehän täytyy toteuttaa. Näillä haaveilla marssin pariinkin paikkaan suunnittelemaan tulevaa täysin uutta keittiötäni. Nähtyäni loppulaskun mietin, että nyt kaatui haaveet. Aivan, kuten Jore Marjaranta lauloi.

Suunnitelma kaksi siis käyttöön. Minulla on vain reilut viisi vuotta vanha keittiö kodinkoneineen. Nyt Esko jäitä hattuun. Ei ole kovinkaan järkevää laittaa kaikkea uusiksi. Hakusanoiksi: keittiön kaappien ovien vaihto, Helsinki. Ja sieltähän sitten alkoi asiat etenemään. Vanhat kodinkoneet ja rungot jäivät, yläkaapit poistuivat, mutta kaikki muu menikin uusiksi. Ja kyllä, siellä ne olivat paikoillaan. Kuparinen hana ja allas.

Tänään astuessani asuntooni olin aivan innoissani. Se koronavirus-taudin kourissa saatu idea oli nyt siirtynyt toteen ja siinä se oli melkein valmiina edessäni. Kävelin ympäriinsä ja ihastelin. Samalla iski silmääni alle kymmenellä eurolla tuunaamani kupariputket, jotka itseasiassa nyt ovat määränneet värimaailman myös keittiööni. ”Se mitä ei voi peittää, pitää korostaa”- ideologiasta kaikki sai silloin aikoinaan alkunsa.

Vaaleus tuo paljon avaruutta asuntooni. Siinä ei ole liikaa neliöitä ja hyvä niin. Minä en niitä ympärilleni kauheasti tarvitse. Minä en myöskään halua maksaa tämän kaupungin hintasolla yhtään niinsanotuista ylimääräisistä neliöistä. Minimalistinen keittiö ilman mitään turhaa sopii minulle myös todella hyvin. Asuntoni sydän ei sijaitse siellä. Se sijaitsee jossain ihan muualla. Tuolla varustuksella pärjään oikein mainosti.

Kohta minulla on valmis asunto. Se tuntuu vähän erikoiselta näin vajaan puolen vuoden kiertolaiselämän jälkeen.

Mukavaa aurinkoviikonloppua!!

-Esko-

Minne se kirjoituskyky hävisi?

Aloitin oman blogini kolmas päivä huhtikuuta vuonna 2016. Tuolloin julkaisin uuden jutun jokaisena päivänä. Näin toimin varmaan parisen vuotta, kunnes sivustoni valtasi joku ihmeellinen virus ja hetkittäin eskokyro.fi toimikin linkkinä oletettavasti hieman hämärään erektiopilleribisnekseen. Tuli pakotettu tauko naputteluun. Pillerimyyjät saatiin karkotettua ja kirjoittelu jatkui vanhaan malliinsa. Nautin siitä paljon ja lukijamäärätkin pikkuhiljaa palailivat ennalleen.

Tuli Koronavirus. Päätin heti alkuun etten ala leikkimään kaikkitietävää virologia. En ala kirjoittelemaan tästä aiheesta juuri mitään. Hieman arkityötä ja vallitsevaa tilannetta sivusin. Ihmiset olivat kotona. Juhlat vietettiin videoiden välityksellä. Oma elämä koostui oikeastaan työstä, lenkkeilystä, ystävistä ja nukkumisesta. Ei tapahtunut yhtään mitään. Tuli taukoa naputteluun, koska ei ollut yhtään inspiroivaa asiaa ympärillä. Itseään toistava arki alkoi hieman syömään kirjoitteluintoa.

Ohjuksia ja panssarivaunuja. Kauheita kuvia ja tragediaa. Tällä kertaa päätin etten ala leikkimään sotatieteiden tohtoria. Liian iloinen teksti tuntui kielletyltä. Oman elämän ongelmat niin kovin mitättömiltä. Tuntui, että koko kirjoituskyky oli kadonnut. Kaikki tuntui jotenkin väärältä. Ajoittain yritin jotain naputella. Pyyhin pois ja jätin julkaisematta.

Blogini täytti huhtikuussa jo kuusi vuotta. Noihin vuosiin on mahtunut kyllä vaikka ja mitä. Se on ollut hyvin tärkeä osa minua, elämääni ja tarinaani. Nyt on aika jälleen aktivoitua. Löytää se vanha ja hyvä fiilis tähän hommaan takaisin. Aikaisemmin annoin vaan mennä. Painoin Julkaise- nappia sen enempiä miettimättä. Noh, ehkä ajoittain olisi voinut vähän miettiäkin, mutta juuri tuollaisena haluan elämääni tänne tallentaa. Aitona ja itseni näköisenä. 

Toivottavasti saataisiin se vanha hyvä meininki takaisin. Yhdessä.

Ihanaa viikkoa!!

Esko

// Kuva: Antti Sihlman //