Category: faijatyyli

Posted on

Toiselle tarpeeton voi olla toiselle lahja

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Babler ja Tori

Parrakas vaaleatukkainen herrasmies haroo hiuksia keinutuolissaan ja pohdiskelee mielessään. Olisiko jo aika kokeilla jotain tuoretta näkökulmaa? Satoja vuosia olemme tonttujen kanssa täällä joulupajalla nikkaroineet uusia lahjoja, toteuttaneet niitä miljoonia toiveita ja poseeranneet erinäisissä julkaisuissa kimalteen ja valkoisten nietosten keskellä. Voisipa tarjota tonttuapulaisillenikin hieman rennompaa duunia näin joulukuun lähestyessä. Jos kokeilisimmekin tänä vuonna toimittaa lahjaksi kierrätettyä ja käytettyä tavaraa? Ei tarvitsisi tonttujenkaan aina hiki hatussa uutta rakentaa. Vaan, miten minä sen asian näille ahkerille vanhoihin kaavoihin juurtuneille apulaisilleni esitän? 

Korvatunturilla alkaa yt-neuvottelut. Toljanteri lomautusuhan alle. EI! Joulupukki joukkoineen huomioi kestävän kulutuksen avainajatuksella: Toiselle tarpeeton voi olla toiselle lahja – laitetaan yhdessä hyvä kiertämään. JOO, se kuulostaa hyvältä. Voi saunatonttukin lähteä Toljanterin kanssa viettelemään joulua jonnekin toivomaansa lämpimään lomakohteeseen. Muori jää kyllä tänne. Punakuono hurauttaa sinne ekologisesti kauramoottorillaan muutamassa tunnissa. 

Parrakas vaaleatukkainen herrasmies haroo hiuksia sohvallaan ja pohdiskelee mielessään. Se olisi taas kohta edessä vuosittainen joululahjarumba. Näin iän karttuessa on lahjaperinne kokenut täydellisen u-käännöksen. Aikoinaan sitä veljen kanssa kisailtiin kummalla oli suurempi lahjakasa ja vähemmän niitä tylsiä pehmeitä paketteja. Nykyään ne pehmeät paketit ovat hyvinkin tarpeellisia ja suurin nautinto tulee siitä, kun voit muistaa läheisiä jollain pienellä tai suuremmalla paketilla. Tänä jouluna kääntyykin Esko Ekopukin joululahjahankinnoissa  täysin uusi sivu.

Saan ottaa osaa Torin joulukampanjaan, jossa ajatellaan joulun hankinnoissa fiksua ja kestävää kuluttamista. Tori, tuo Suomen suurin vertaiskaupan markkinapaikka sai kampanjansa tiimoilta minutkin kysymään itseltäni: Miksei joululahja voisi olla second hand? Niinpä, miksipä ei? Tänä jouluna tulen hankkimaan ainakin osan lahjoista Torin valtavista valikoimista.

Isä vastaa aina joululahjatiedusteluihin vakiolla: Mulle ei tarvitse sitten mitään ostaa. Äiti samalla tavalla, mutta Joensuun murteella: Miulle ei tarvitse sitten mitään ostaa. Veljeni kanssa meillä on sanaton sopimus, että mitään ei osteta, mutta silti siellä kauhtuneessa lahjasäkissä aina jotain löytyy. Heille on aina yhtä vaikea keksiä mitään paketteja. Tällä kertaa suuntaan Toriin ja etsin heille sitä kautta jotain erilaista. Jotain mikä on toiselle tarpeetonta, mutta heille toivottavasti tarpeellista.

Ympäristöasiat ovat vahvasti tapetilla. Tämä Torin kampanja osuikin hyvin optimaaliseen saumaan ja olen siinä innolla mukana. Tästä torstaista eteenpäin aloitankin säännöllisen Toritorstain tuolla Instagramini puolella (@eskokoo). Tervetuloa siis seuraamaan Esko Ekopukin erilaisia joululahjahankintoja. Ainakin mahdolliset paketointistoorit tulevat olemaan varmasti koomisia. Miten ne kaikki muut onnistuvat niissä visuaalisesti maailman upeimmissa tuotoksissaan? Yhtään ei jää ryppyjä kulmiin. Teipitkin vertikaalisesti täysin suorassa.

Voisitko sinä kuvitella hankkivasi second hand- joululahjoja?

Jouluuuu on jo ovella. Ei, ei on tässä vielä onneksi hetkinen aikaa.

-Esko-

// Kuvat: Olli Laine //

Posted on

Tänään kuulin erään opeurani liikuttavimman lausahduksen

Esko, voisitko ajatella meneväsi ensi syksynä eläinten valtakuntaan? Jaa, minne? Niin, että olen ajatellut, että olisit tulevana syksynä kakkosluokan opena. Tätä täytyy nyt hetkinen mietiskellä. Olen jotenkin mieltänyt itseni ”isompien” oppilaiden opeksi. Olen tehnyt lähes koko opeurani töitä hieman vanhempien vuosiluokkien kanssa. Ei sitä sitten loppujen lopuksi tarvinnut kovin kauaa miettiä. Tällä hetkellä on todettava, että on ollut todella hyvä päätös hypätä osaksi tuota eläinten valtakuntaa. Luokanopettaja ammattinimike voi pitää sisällään hyvin erilaista työtä. Saanut tämäkin jo vuosia ja vuosia tätä hommaa tehnyt miesopettaja ihan uutta potkua arkityöhönsä.

Työhuoneeni nimi on Kettula. Vieressä sijaitsee Kanila ja Kärppälä. Tärkeinä työvälineinäni on haitossut, tukaanikäsinukke ja itse tekemäni Eskon taikasauva. Ehkä tärkeimmäksi työvälineeksi on kuitenkin noussut ja löytynyt se leikkisä ukkeli. Eilen esimerkiksi kävin pukemassa päälleni koulumme pukuvarastosta löytyneen dinosaurusasun. Aluksi se vähän oppilaita hämmensi, mutta sitten se menikin jo kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Oli kyllä kova hitti. Tämän työn ehdoton vahvuus on kyllä se, että saat tehdä työtä juuri oman persoonasi kautta. Voit toteuttaa itseäsi juuri kuten haluat opetussuunnitelman ohjaamana. 

Nuo pienet ihmiset ovat kyllä ihan huippuja tyyppejä. Innostuvat ja lähes aina silmät kiiluen haluavat oppia uutta. Keskustelevat lapsenomaisen järkevästi käsiteltävistä aiheistamme. Usein joudun hieman toppuuttelemaan, kun olisi niin paljon kerrottavaa, ettei aika tahdo riittää. Voi, kun saisi heissä säilytettyä tuon aitouden ja innokkuuden mahdollisimman pitkään. Parhaani yritän ja olisipa hedelmällistä kulkea heidän mukanaan koko alakoulutaival. 

Lähes päivittäin saa kuulla heidän suustaan juttuja, jotka saavat opelle hymyn huuleen tai jopa pienen liikutuksen. Menin eräänä päivänä töihin huonosti nukutun yön jälkeen. Ensimmäinen kommentti oli, että näytätpä ope väsyneeltä. Yleensä olen töissä verkkareissa ja hupparissa. Kerran olin laittanut farkut ja vähän siistimmän paidan. Näytätpä jotenkin oudolta, kuului takarivistä. Keskustelimme yhdellä tunnilla kiusaamisesta. Eräs pieni tyttö nosti kätensä ja kiteytti hyvin koko koko tunnin sisällön. ”Siitä jää aina jälki sinne pieneen sydämeen.”

Tänään koin ehkä yhden opeurani liikuttavimmista hetkistä. Olimme odottelemassa omaa uintivuoroamme uimahallin aulassa. Söimme siinä hieman eväitä, että jaksaa polskia ahkerasti. Istuin erään pikkusankarin vieressä. Hän kaivoi omasta muovisesta eväsrasiastaan välipalakeksin. Puolitti sen ja antoi toisen puolikkaan minulle. Katsoi minua silmiin ja sanoi: Esko, sä oot mun kultahippu. 

Just hyvää duunia, tärkeää semmoista.

-Esko-