Viimeksi olen käynyt Tukholmaa pidemmällä vuonna 2010 ja silloin Barcelonassa. Vihdoin huomenna koittaa se hetki, että minäkin pääsen ottamaan sen jo klassikoksi muodostuneen kuvan siitä Oak Barrelista. Sen kyllä teen, ihan varmasti. Lähdemme siis ystäväni Ollin kanssa juhannuksen viettoon Berliiniin. Tuonne kaikkien hirveästi hehkuttamaan kohteeseen. On kyllä niin mukava mennä ihan oikeaan lentokoneeseen. Täytyy nousun aikana muistaa jauhaa purkkaa, ettei mene korvat lukkoon. Tai pyytää lentoemännältä Mikki Hiiren korvat. Ehkei niitä enää tämänikäisille anneta.
Juhannus, uusi vuosi ja vappu. Näistä juhlista en ole itse oikein ikinä osannut ottaa ihan kaikkea iloa irti. Kolme viimeistä juhannusta olen viettänyt vähän siellä sun täällä. Lähinnä kaupunkijuhannuksia. Viime vuonna olin kaksi päivää Kuudennen Linjan juhannustansseissa. Mukavaa oli, mutta oikein mukava on kyllä lähteä huomenna kokemaan aivan erilainen keskikesän juhla.
Emme ole tehneet mitään suuria suunnitelmia matkallemme. Rentoa oleilua ja ihmisvilinän ihmettelyä. Siitäpä se juhannus 2018 sitten koostuu. Hei, te kokeneet Berliininreissaajat. Mikä olisi ihan pakko kokea?
Hyvää alkavaa juhannusta!
-Esko-
// Kuvat: Pixabay //
“Sulla onnistuu jo ihan luontaisesti nämä poseeraukset…” Näin sanoi minulle Amanda, jonka kanssa kävimme eilen hieman räpsimässä kuvia tuolla upeissa Munkkiniemen merenrantamaisemissa. En tiedä kuinka luontaisesti onnistuvat, mutta on mukava, että tässä kirjoitusten ohessa elämäntaipaleelta tallentuu myös paljon kuvamateriaalia. Siis ei pelkästään tästä omasta naamasta, vaan yleisesti elämäntapahtumista. Voi sitten vanhana papparaisena kelailla helposti erinäisiä reissuja ja karnevaaleja, joita on “nuorempana” harjoittanut.