Kolme hyvää asiaa

Itse haastoin itseni. Hyviä asioita ei ole koskaan liikaa. Tämmöisen bongasin tuolta muunmuassa Alexa Dagmarin blogista ja oli niin hyväntuulinen homma, jotta täytyipä minunkin.

KOLME HYVÄÄ ASIAA PÄIVISSÄNI:

Työ, johon uppoutuu päivittäin ihan täysillä. Hektisiä ovat ajoittain, mutta mukava luokkani kompensoi paljon. Nämä pikkusankarit suuntaavaat tämän kevään jälkeen uusiin maisemiin, joten täytyy yrittää nauttia tästä ihan täysillä.

Päiväunet. Nukun lähes joka päivä pienet nokoset. Elämäntilanteeni tämän mahdollistaa, niin täytyyhän tämä hyödyntää. Rakastan sitä fiilistä, kun hyppäät sängylle lämpimän peiton alle ja vaivut pikkuhiljaa umpisikeään uneen. Verottaa yöunista, tiedän kyllä…:)

Urheilu, joka on minulle elinehto. Juuri eilen keskustelin asiasta ystäväni kanssa, jolle manasin itseni sietämättömyyttä. Sietämättömyyttä, jos en pääse urheilemaan. Muutun aivan urveloksi ja lähipiiri sen kyllä tietää ja tunnistaa. Rinnalleni ilmestyi ihminen, joka myös elää liikunnasta, joten kaksin aina kaunihimpi. Todella mukavaa.

KOLME HYVÄÄ ASIAA MINUSSA:

Huumorintaju ja nopea tilannekomiikka. Tai näin ainakin itse koen. Toki saattaa olla ajoittain myös hienoinen rasite, kun melkein joka asiaa lähestyn huumorin kautta. Joskus voisi olla vakavampikin. Läpällä.

Halailu. Halailen ihmisiä todella mielelläni. Siis hyvällä ja olematta tungetteleva. Halaaminen on kivaa ja rikkoo jään tehokkaasti tapaamisilla. Aikoinaan sain tästä palautettakin (positiivista), kun halasin ensitapaamisella. Tottakai minulla on tässä asiassa myös tilannetajua.

Kiltteys. Tämä on osittain omien solmujeni avaamisen lopputulema. Myönnän olevani aiemmin hyvinkin itsekäs. En osannut aina laittaa muiden ihmisten tarpeita omieni edelle. Onneksi tämä elämä tarjoaa mahdollisuuden muutokseen, tai ainakin sen yrittämiseen. Haluan lähtökohtaisesti kaikille ihmiselle ainoastaan hyvää.

KOLME HYVÄÄ ASIAA ELÄMÄSSÄNI:

Tyttäreni. Valovoimainen timantti.

Liisa. Ihminen, jonka kanssa on mukava ihmetellä elämää. Rennosti ja rauhassa.

Oma asunto. Viihdyn tässä ensimmäisessä ikiomassa asunnossani niin hyvin. Tämä on todella erikoinen kämppä. Ikkunasta näkyy omenapuu ja minulla on oma sisäänkäynti ym…En olisi koskaan voinut kuvitella, että löydän tämmöisen asunnon näin läheltä Helsingin keskustaa.

KOLME HYVÄÄ ASIAA TÄNÄ VUONNA:

Peruselämän tasapainottuminen. Se on hyvä, että vuonna 2018 saan elää (toivottavasti) mielekästä elämää, jossa on enemmän aurinkoa, kuin harmautta.

Todennäköisesti ensimmäinen etelänmatka kahdeksaan vuoteen. Laitoin tuohon eteen todennäköisesti, koska sitä Sergelin toria pidemmälle en ole edelleenkään päässyt. Viikko surffishortseissa auringossa, ah!

Uuden ihmissuhteen rakennustalkoot. (Ei Antti Rinteen opeilla.)

KOLME HYVÄÄ ASIAA BLOGISSANI:

Aitous ja oikea ihminen tekstien takana.

Hyvä vuorovaikutus lukijoiden kanssa.

Säännöllinen päivitystahti. Joskus tulee vähän syvällisempää ja joskus kevyttä perusmenoa. Sitä, kun on tottunut lähes päivittäin kirjoittamaan, niin tällä mennään. En osaa suunnitella kirjoituksiani etukäteen, joten joskus kirjoittelen ihan mitä mieleen juolahtaa.

KOLME BLOGGAAJAA, JOIDEN TOIVOISIN VASTAAVAN KYSYMYKSIIN:

Urbaani isä. Olen myös tai ainakin koen olevani urbaani isä. En ole miestä koskaan tavannut, mutta iloiselta kaveri vaikuttaa pyöreine silmälaseineen.

Sara Parikka. Todella miellyttävä ihminen ja aina laittaa Instastoriesiin niitä kokkailuvideoita. Miten hän tekee sen juuri silloin, kun minulla on kauhea nälkä tai herkkuhimo? Kinder-kakku viilsi todella syvältä.

Juliaihminen. Kaksi kertaa hänet tavannut. En tunne ihmistä, Juliaihmistä yhtään, mutta viimeksi törmäsimme metrossa ja hän lähetti perään terveiset videon muodossa. Tuli niin hyvä mieli. Varmasti hyvä tyyppi!

Maanantaita!!

-Esko-

// Kuvat: Markus Suntila //

We love suomenruotsalaiset silakat

Vaikka sitä on kirjoitellut, että Tuija Erosen sanoin: ” Olen mennyt eteenpäin…On tämä hetki edelleen ihan yhtä vaikea ja haikea ja aina joutuu nielaisemaan ne nielaisut. Aina minä laitan musiikit soimaan, tuijottelen hetken asuntoani miniperhe-kunnossa. Siivoan lelut kaappiin ja yritän kääntää ja käännän pikkuhiljaa pääni taas siihen arkiEskon rooliin. Ei tähän totu, ei. Juttelin asiasta erään ammattihenkilön kanssa ja hänen vinkkinsä oli keksiä heti lähipäiville virikkeellistä toimintaa. Huomenna siis täytyy juosta töihin ja takaisin. Illalla mennä syömään hampurilainen, tai kaksi. Tuplapihvillä.

Virikkeellistä toimintaa oli viikonloppu täynnä. Leffaa, isovanhempia, uimista  ja oleilua. Kuluneella viikolla olen katsonut kaksi elokuvaa, joissa on ollut esillä rakas entinen kotikaupunkini Lahti. Toisessa räpättiin ja toisessa Suurmäen hyppyrinkeulalla seisoi matalaääninen noin neljä metriä korkea marsu. Hieman erityyppiset elokuvat. Toinen oli oodi Suomen valovoimaisimmalle rap-tähdelle, toinen oodi mielikuvituksen riemuvoitolle.

Niin, siitä mielikuvituksesta. Harvassa elokuvassa sulassa sovussa seikkailee:

  • Suomenruotsalaiset, puhuvat silakat
  • Sliipattu luokan kovis, Margariinitehtailijan poika Rasva-Antero
  • Lentävä marsu
  • Orgaanisella leväperäisellä ruokavaliolla elävä pikku-Stigi
  • Sukeltava Roope Salminen
  • Hyvällä ruokahalulla varustettu hieman höppänä äidin uusi miesystävä, joka on varustautunut samanlaisella autopaidalla kanssani.
  • Koulun rehtori, joka stetsonissaan haikailee takaisin joko rivitansseihin tai villiin länteen
  • Vanupuikko -> vaaleahiuksinen isän uusi naisystävä

Eläköön kotimainen elokuva! Eläköön talvi ja pakkanen!

-Esko-