Tinder-jojoilija taas täällä kirjoittelee. Monihan sitä puhelee, että liekkisovellus on jo menneen talven lumia. Tuohon en osaa sanoa sen tarkemmin, mutta seikkailinpas eräänä iltana tuhansien selfieiden alttarilla. Nuo seikkailut tarjoavat myös erittäin kattavan kierroksen maailman eri kolkkiin. On hiekkarantoja, alppeja ja pitääpä joku Pisan kaltevaa tornia pystyssä vain yhdellä sormellaan. Sen on pakko olla kyllä kuvaharha. Takana on tohtoriopintoja, elämänkoulua, edessä ehkä yhteinen tulevaisuus sen kommunikaatiotaitoisen unelmien prinssin kanssa. Semmoiset yhden illan häslääjät eivät ole vihreän sydämen arvoisia. Senkin vielä särkevät, juntit!
Minulle tuli yhtäkkiä ja yllättäen täydellinen Tinder Match. Kyllä, tässä matchissa yhdistyy kaikki:
- Luotettava. Ajoittain lipsuu sovituista aikatauluista ja ensimmäisillä kovilla pakkasilla on lähteminen hieman hidasta. Noh, eikös kaikilla meillä?
- Eläinystävällinen
- Lapsiystävällinen, ottaa perheen pienimmät huomioon ja osaa leikittää pidemmänkin aikaa.
- Ottaa huomioon ympäristönsä ja pyrkii ekologisiin valintoihin.
- Väsymätön puurtaja
- Tulee hyvin toimeen ihmisten kanssa ja varmasti hyväksyy myös läheiseni mukaan matkaan.
- On nähnyt paljon. Ja varsinkin kotimaan kolkat ovat todella tuttuja.
- Hyvä kokki. Lihapullat muusilla onnistuu kädenkäänteessä.
- Antaa mukisematta myös sitä tarvittavaa omaa aikaa.
- Taloudellisesti vakaa kumppani.
- Ei kiinnitä minkäänlaista huomiota ulkonäköön.
- On harjaantunut kuuntelija. Varmasti on kuullut ja nähnyt monenmoisia kommelluksia. Ei kyllä anna hirveästi vastakaikua keskusteluihin ja jos antaa, niin paikallispuhelumaksun perii.
Niinpä. Kuulostaa aika hyvältä. Harmi vaan, että tämä match oli VR, Valtionrautatiet. Mitä ihmettä Valtionrautatiet tekee Tinderissä? Joo, joo “mainostamassa, mainostamassa.” Monopoliasemakin raukeaa vasta 2024, joten ajoissa ollaan mahdollista kumppania kaukoliikenteeseen hakemassa. Tinder-jojoilija kuittaa. Ei lähtenyt sushille tämä osuma.
Tinder-tauon paikka, taas!
-Esko-
Kyllä se on elämä hieno asia, ja opehuoneen sohva. Aina voi oppia uutta ja oivaltaa asioita ihan uudelta kantilta. Tänään tämmöinen välähdys syntyi opehuoneen vihreillä sohvilla. En ole koskaan aiemmin miettinyt sukunimeni perimmäistä tarkoitusta. Sukunimeni, joka ei suoraansanottuna ole mielestäni kovinkaan kaunis, Kyrö. Teinipoikana joku kaveri keksi, että muutamaa kirjainta muuttamalla se taipuukin suomen kielen rumimmaksi sanaksi. Jep, jep, juuri siihen, joka saattaa ilmestyä otsaan liikenneruuhkassa tai kassajonossa, edellä olevan maksaessa kolikoilla ja pahimmassa tapauksessa persimonitkin on unohtunut punnita. Kyrö ottassa.