Mitä mietit?

Saavuin töistä kuntosalin ja infrapunasaunan kautta kotiin. Siivosin oikein kunnolla ja heittäydyin sängylle. Avasin koneen ja Facebook kysyi: Mitä mietit?

Facebook, juuri nyt kymmenes päivä marraskuuta vuonna 2017 perjantaina, mietin:

Että on kiva kirjoittaa tajunnanvirtaa…
Milloin saan luettua loppuun tuon Teemu Syrjälän Elinvoimaisen miehen kirjan…
Menenkö koskaan naimisiin?…(Katsoin päivällä kuvia häistä, joissa olin bestmanina.)
Minkä pizzan tilaan tänään illalla Kallion uudesta Skifferistä…
Miksen edelleenkään saa noita vaatteita kaappeihin?…
Mitäköhän ohjelmaa on luvassa sunnuntaina F:n toimesta?…
Onko Facebookin kultakausi jo edesmennyttä elämää?…
Miten nopeasti nämä hiukseni kasvavat ponnaripituuteen?…

Vuonna 2016 Facebookin mukaan mietin mm. seuraavia asioita:

Lööpissä sanottiin, jotta Suomi on lähdössä nousuun. Merkkinä mm. Pikkujoulut. Kyllä, pikkujouluissa Suomi lähtee todella kovaan nousuun.

Iskä, Munkkivuoreen avattiin uus ravintola. Sen nimi on: Pasta lentää. Eskarikamu kerto. Justjust.

Vuonna 2015:

Mokkapaloja, mokkapaloja, mokkapaloja…

Vuonna 2014:

Otetaan yks vielä marraskuun kunniaks. On jenkkipoksii, mäserpooloo ja getagripit. Teräskärjellä tietysti!

Jos minä EskoSakari olisin koti-isä, ni en tiedä miten rullais. Tänään päivällisenä aitoa Tapolan mustaa makkaraa voissa paistettuna. Iltapalaksi munkkipossut ja mokkapaloja.

Vuonna 2013:
.
..täytynee hankkia vielä lääkärin/psykologin/kalustonkunnostajan/kiinteistöhoitajan/järjestysmiehen/poliisin/enkelin ja valtakunnansovittelijan tutkinnot, nii,i!

…löin tänään puukässässä vasaralla täysiä peukaloon. Sattu(u) aivan helvetisti!

Vuonna 2012:

Faija sano, että sähän oot ihan Jussi Parviaisen näkönen. Kiitos!

Vuonna 2011:

Moi hevonen!

Geometriatunnin jälkeen jostain syystä unohdin viivottimen käteeni. Marssin sitten viivotin kädessä miestenhuoneeseen. Mitäköhän mahtoi ohi kävelevä rehtori ajatella?…(Klassikko!)

Vuonna 2010:

Kyllä tämä koripallojoukkue pitää sisällään äärimmäisen hienoja ihmisiä, kiitos ja tack!

Tilliliha vaihtunut hampurilaisiin ja ranskalaisiin, nykykouluruokaa ameriikan malliin…

Vuonna 2009:

Mensa ja Bakers.

Kolmosen äikän kirjassa oli vitsi: Miksi paloauto on punainen? Sitä vedetään letkusta…oli koomista selventää vitsin ideaa…

Vuonna 2008:

…ja itsevarmuuden lisääntyessä virheen todennäköisyys kasvaa.

…ja hymyileminen kuluttaa huomattavan paljon vähemmän energiaa kuin irvistäminen.

Vuonna 2007:

…is pikkujoulut, ja senhän tietää…

…is hämmentynyt opettaja

Siis, mitä? Olenko ollut hämmentynyt opettaja kymmenen vuotta sitten? Näemmä. Kyllä Facebook tietää.

Kivaa iltaa!

-Esko-

Minun isä ja minä olen tuon pienen ihmisen isä…

Sepä olisi isänpäiväviikonloppu edessä. Lauantaina suuntaan Lahteen tapaamaan omaa isääni ja sunnuntaina roolit vaihtuvat ja vietänkin sen isän roolissa tyttäreni kanssa. Ensimmäinen isänpäivä, kun pieni lörppösuu on onnistunut olemaan paljastamatta isänpäivälahjaansa. Se on aina hieno hetki, kun pieni heppu innokkailla ja säteilevillä silmillä ojentaa sen itse tekemänsä pienen yllätyksen. (Tänä vuonna siis säilynyt yllätyksenä.) On myös hieno hetki ojentaa omalle isälle yllätys. Joo, joo faija. En paljasta sitä täällä. Luet kuitenkin.

Vuosi sitten kirjoittelin myös isänpäivän alla postausta. Lunta oli Helsinki tulvillaan ja loin kuvitteellisen isänpäivälahjalistan. Edelleenkään en mitään muuta, kun pienen mimmin tekemän muistamisen ja yhdessäoloa tulevalta viikonlopulta kaipaa, mutta jos nyt ihan pakko olisi jotain toivoa:

  • Ensitreffit alttarilla Sinkku-Esan somesuosion. Samoilla alkukirjaimilla varustettu sankari Pieksämäeltä. Junavuoroja vaaditaan lisää ja VR noteeraa mainonnassaan. Naiset hullaantuvat. Esko tai Esa, ei kai nyt parin kirjaimen heitolla niin suurta väliä voi olla? Tänne tulee busseja kymmenen minuutin välein.
  • Siipiweikkojen miniplatterin parhaiden ystävien seurassa. Kyytipojaksi jättimäinen Pepsi Max jäätuopista.
  • Jotain tolkkua erinäisiin somekohuihin ja -raivoihin. On penturaivoa, karvainen pyllyrako-kohua ja vaikka sun mitä. Kyllä ei voi jokainen asia olla kohu tai raivoamisen kohde. Tai siis onko enää asiaa, josta ei kohua saisi aikaiseksi?
  • Viikonlopun Lapissa ja laskettelukeskuksessa. Viimeksi käynyt Rukalla pääsiäisenä vuonna 2003. Silloin mukana oli noin viisitoista sinkkumiestä. Tällä kertaa riittäisi matkaan murto-osa tuosta määrästä. Lumi ja tunnelmallinen mökki. Toimisi.
  • Vähän joustavamman vartalon. Sormet ei mene lattiaan vaikka kuinka yrittää nytkyttää.
  • Tästä suorana aasinsiltana. Itseluottamusta ja rohkeutta suunnata sinne joogatunnille. Näen koko ajan silmissäni tämän näyn. Kokeneet konkarit levittelevät ne juuri oikealla pidolla varustetut mattonsa lattialla. Lämmittelevät asennoilla, joista minä näen vain unia. Ja siellä on se paikka eturivissä. Se on se eturivin paikka. Kukaan ei muka katso, eipä.
  • Nenä-, korva- ja alaselkäkarvatrimmerin. Tämä on joku evoluutioteorian kahden päivän juhlimisen jälkeen keksitty maanantaikappale. Minne nuo päälaelta lähtevät karvat laitettaisiin? No, pistetään tuuheampina vaikka nenään, korviin ja alaselkään. Hetkinen.
  • Kyynärnojan uuteen autooni. Vanhassa Jukessa se oli, mutta nyt se uupuu. Oikeaa ajoasentoa ei ole edelleenkään löytynyt. Voi onneksi asentaa myöhemminkin.
  • Lopetan vähän kesympään kuin viime vuonna: Varauksettoman pusun poskelle.

Hyvää isänpäiväodottelua!!

-Esko-