Onko miehillä ulkonäköpaineita?

Olipas erikoinen päivä takana. Erikoinen ja niin mukava. Tästä lisää myöhemmin. Ollut kyllä myös niin mukava aloitus tähän lomaan. Lomamoodi on löytynyt kyllä ihan vaivattomasti ja huomenna saapuukin pikkumimmi touhuineen ja ai että! Lämmintä on luvattu, joten en edes malta odottaa mitä kaikkea sitä keksitään tässä lähiaikoina.

Otetaanpas tähän aurinkoiseen torstai-iltaan taas teidän lukijoiden kysymyksiä. Näihin on niin kiva vastailla, joten annetaanpas mennä…

Mä haluaisin kuulla mikä tekee susta tyypillisen suomalaisen miehen ja missä suhteessa olet taas siitä stereotypiasta poikkeava?

En oikein tiedä mikä on stereotyyppinen suomalainen mies. Enkä haluaisi mielelläni edes muodostaa mielikuvaa stereotyyppisestä suomalaisesta miehestä. Joillain on varmasti uskomus, että suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. Mistäköhän tuommoinen mielikuva on syntynyt, koska kyllä suurin osa tuntemistani miehistä kyseisiä asioita harrastaa. Itse tuota ensimmäistä enemmän, vähän liikaakin ja jälkimmäistä liian harvoin.

Viihdyn Ikeassa ja vaateostoksilla. Kirjoitan blogia, sekä minulla on fiksaatio naistenlehtiin. Poikkeavatko nämä stereotyyppisestä suomalaisesta miehestä?

Onko miehillä ulkonäköpaineita?

Tähän en voi vastata kovinkaan yleisellä tasolla, joten vastaan vain omasta puolestani. En koe, että minulla olisi ulkonäköpaineita. Toki pidän omasta kunnostani huolta ja kiinnitän huomiota pukeutumiseeni. En tee tätä kuitenkaan ulkopuolisen paineen takia, vaan ainoastaan itseni takia. Jos olet sinut itsesi kanssa, ei tarvitse kokea ulkonäköpaineita.

Toki esimerkiksi nykyinen sovellusrakkauskulttuuri voi aiheuttaa ulkonäköpaineita, koska siellä maailmassa ulkonäkö on aluksi valttikortti numero yksi. Ilmankos tuo sänkyni toinen puoli on edelleen tyhjillään…

Onko sulla ruusunpunaisia haaveita? Vai haaveileeko kaikki miehet vaan jostain upeasta autosta ja moottoripyöristä?

Minulla on ruusunpunaisia haaveita, on todellakin. Tietysti haaveilen, että vielä jonain aurinkoisena päivänä jaan arkeani jonkun upean tyypin kanssa. Nauran niille tyhmille jutuille ja mässytän irtokarkkeja sieltä kompromissina valitusta irttaripussista. Saan kokea sen tunteen, että joku ajattelee minua päivänsä aikana. Kokee minut itselleen tärkeänä ihmisenä.   Haluan tuntea olevani aidosti rakastettu. En koe, että minun täytyy kuitenkaan kiirehtiä asioissa. Katsellaan rauhassa, jotta milloin ne ruusunpunaiset lasit jämähtävät päähän. Toivottavasti eivät putoa sitten ihan ensimmäisen vastatuulen iskiessä kasvoille.

Olen oikein tyytyväinen minun rakkaaseen Nissaniini ja oli minulla aikoinaan skootteri. Sitä hurjempaa moottorilla varustettua kaksipyöräistä tuskin tulen koskaan hankkimaan.

Mikä on sun tärkein esine kotona?

Pesukone. Urheilen päivittäin ja olisin todella lirissä ilman konettani. Pikaohjelma on kyllä todella nerokas keksintö.

Oikein aurinkoista loppuviikkoa!!

-Esko-

// Kuvat: Olli Laine //

Keksin ihan uuden nimen tälle hittiherkulle

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Kantolan

“Sitä vaan laitatte etutaskuun. Yksi pala ei riitä, laittakaa kaksi. Ja vettä pulloon. Näillä eväillä pärjäätte pitkälle.” Noilla sanoilla majuri Laukka valmisteli meidät pitkälle hiihtovaellukselle. Ja me ratsumiehet tottelimme ja laitoimme jo hieman käytössä kellastuneen talvipuvun etutaskuun kaksi palaa näkkileipää. Ja kyllä, niin pärjäsimme, pitkälle pärjäsimme. Näkkileipä, tuo helppo naposteltava. Tuon helpon naposteltavan kanssa olen itse tekemisissä vuodessa noin 190 päivää. Edelleenkään en ole löytänyt ratkaisua, että kummalle puolelle sitä levitettä tulisi laittaa. Noh, samapa tuo. Nyt on pienoinen tauko työpaikan näkkäreistä ja on aika laajentaa skaalaa.

Uusi ja toivottavasti nouseva trendi on jyväiset näkkileivät. Jos pelattaisiin Levottomat ykkösestä tuttua ”en ole koskaan peliä” saisin tästä melkoisen varmasti pisteen. En ollut koskaan aikaisemmin maistanut jyvänäkkäriä. Kantola tarjosi minulle tämän mahdollisuuden ja hyvä, että tarjosi. Jyvänäkkäri oli oikein maittava uusi tuttavuus. Helppoa, täyttävää ja terveellistä. Runsaasti hyviä rasvoja, proteiineja, kivennäisaineita ja kuituja samassa paketissa. Nykypäivänähän kaikelle uudelle tulee keksiä omia nimiään tai sanojaan, jotka sitten saattavat päätyä Suomen kielitoimiston sanakirjaan asti. Sinne hyggeilyn, marituksen ja droonien sekaan. Enää edes mysli ei ole mysliä. Sekin on granolaa. Jos siis yhdistetään näkkäri ja jyvänäkkäri saadaan jäkkäri. Ei, ei kielipoliisit tule tuota ehkä hyväksymään.

Varmasti moni blogiani seurannut tietää, etten ole mikään superkokki. Tämä on ominaisuus, josta en ole niinkään ylpeä. Tämä on kuitenkin ominaisuus, jota voi harjoitella. Pienillä askelilla on hyvä lähteä liikenteseen ja lomallahan on aikaa valmistaa esimerkiksi kunnon aurinkoaamiainen tai iltaisen auringonlaskun sävyttämä iltapala omalle takapihalleen. Eilen heräsin täyteen auringonpaisteeseen. Olin kyllä tutkaillut sääennustuksia jo etukäteen ja varannut jääkaappiini kotimaisia tuoreita tomaatteja ja buffalo-mozzarellaa. Kuivakaappia olin täydentänyt mustapippurilla ja oliiviöljyllä. Ikkunalaudalle vielä rehevä ja tuoksuva puska basilikaa. Ah, nuo herkut jyvänäkkäreiden päälle ja eikun aurinkoon herkuttelemaan.

Tämmöisiä aamupaloja on valmistettu maailmalla varmasti miljoonia ja miljoonia. Nämä leipäni päälliset eivät ole uusi innovaatio, ei uusi resepti. Tällä nimellä näitä ei varmasti ole kukaan muu maailmassa tehnyt, ei varmasti. Eli Eskon buffalo-mozzarellajäkkärit, olkaa hyvät!

Kantolan jyvänäkkäreitä (kaura-auringonkukansiemen tai yrtti-merisuola)
buffalo-mozzarellaa
tuoreita kotimaisia tomaatteja
basilikaa
mustapippuria
oliiviöljyä

Siitä vaan oman maun mukaan jäkkärin eikun jyvänäkkärin päälle ja nauttimaan.

Aurinkoa ja terveisiä kotimaisten kielten keskuksen väelle!

-Esko-