Hyvä teko, hyvä mieli, positiivinen vire. Nämä mainitsemani asiat virittävät ympärilleen myös samaa henkeä. Kultaisen säännön lailla ne leijailevat ympäristöönsä. Itse sain tällä viikolla tästä todella hyvän konkreettisen esimerkin. Olin lähikaupassani ostamassa iltapalaa. Valitsin oranssilla lapulla varustetun falafel-salaatin ja käpöttelin kassalle. Laitoin ostokseni hihnalle ja yllätyin todella positiivisesti kassaneidin kommentista. ”Voitko odottaa minuutin, niin saat tuosta salaatistasi kuudenkymmenen prosentin alennuksen.” Tässä ei mielessäni ollut se säästetty euro, vaan kuinka pienestä kommentista voi tulla hyvä mieli. Palasin vielä kauppaan ja ostin tälle mukavalle kassaneidille Kismetin. Hän laittoi hyvän kiertämään ja toivottavasti ei ymmärtänyt Kismettini tarjoamista väärin.
Negatiivinen yleisilme, takakireys, stressi. Valitettavasti myös nämä käänteiset asiat leijailevat helposti ympäristöön. Itselleni voisi ojentaa vuoden 2017 alkuvuoden negatiivisuuden levittäjäpalkinnon. Elämässä kaihersi suuria asioita ja en sitä myöskään liikaa peitellyt. Elin ulkona omasta itsestäni, sisimmästäni. Koko ajan tiedostin, että tämä ei ole minua. Minä en ole tämmöinen, mutta sisällä pulppusi ja myllersi. Kuminauha oli virittynyt niin tiukalle ja sen katketessa tuli isku täydellä voimalla vasten kasvoja. Onneksi katkesi. Ruhjeet paranevat ja oli todella kuluttavaa elää elämäänsä kuin äärimmilleen viritetty kuminauha. Nyt tietää kuinka asiat ovat, kuinka elämän suuntaviivat piirtyvät. Asiat olisivat voineet mennä hyvin monella eri tavalla. Nyt ne menivät näin ja onneksi ei enää ole epätietoisuutta, ei olettamuksia.
Ollessani keskellä pyörrettä. Kolme vuotta vanha kuva, hymyilevä oma naama pinkillä pipolla ja pitkällä tukalla Iltalehdessä, Seiskassa ja keskustelupalstoilla. Tuolla pyörteessä tuntuu siltä, että kaikkia ihmisiä kiinnostaa minun elämäni. Kaikki ihmiset varmasti puhuvat kahvipöydissä asioistani. Kaikki varmasti tuijottavat ja kuiskuttelevat selkäni takana, että tuossa se romahtanut epäonnistuja talsii. Leukakin on rintaan visusti painunut. Oikeasti asiat eivät todellakaan ole näin. Mikko Leppilampi totesikin osuvasti Me Naisten haastattelussa: ”Ajatukseni pyörivät ihan liikaa oman napani ympärillä. Siellä käsitin, että jokaisella on ihan tarpeeksi omia huolia, eikä ketään kiinnosta minun tekemiseni…” Kyllä, näin juuri. Pienestä peikosta kasvattaa helposti päähänsä jättimäisen monsterin.
” We are grains of sand…” Kuten tuossa kuvassakin mainitaan. Olemme kaikki vain hiekanjyviä täällä jättimäisessä maailmassa. Kaikkiin on elämänlaineet piirtäneet omat juonteensa. Joskus lähdemme ajelehtimaan virtausten mukaan, mutta aina me jonnekin päädymme. Tukevasti, sinne muiden sekaan. Muiden sekaan toivottavasti levittämään ympäristöönsä positiivisia vireitä.
Helteet saapuvat ja hiekanjyvät ropisevat jo mukavasti tuolla tennareiden alla.
-Esko-
// Kuvat: Jere Lehtonen //
