Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Huawei
On paikkoja, jotka herättävät paljon muistoja. Muistoja lapsuudesta. Muistoja jo eletystä elämästä. Kaikilla ihmisillä on varmasti lokaatioita, jotka herättelevät muistin syövereistä asioita, joita on tullut vanhempien, ystävien tai sukulaisten kanssa touhuttua. Tänä päivänä lähes jokaisen ihmisen taskussa kulkee väline, jolla näitä muistoja voi tallentaa. Tallentaa, miettimättä mihin ne entisajan filmirullan tarjoamat kaksikymmentäkaksi kuvaa olisi järkevintä käyttää. Voit napsia kuvia sieltä ja täältä. Lähes jokaisesta eletystä hetkestä. Merkityksellisestä tai merkityksettömästä. Itselläni on tällä hetkellä Huawei P10:ni tallennettuna 6464 valokuvaa, joka olisi noin 294 vanhaa filmirullaa.
Matkapuhelimen valokuvat ovat resoluutioltaan todella korkealaatuisia ja halutessasi voit tulostaa seinälle vaikka A3-kokoisen taulun kuvalaadun kärsimättä lainkaan. Mietinkin, että voisin jonkun tuommoisen mustavalkoisen kuvan printata asuntoni seinälle. Lapsen syntymä. Lapsen kasvun seuraaminen ja niiden ainutkertaisten muistojen tallentaminen on meidän ajassamme todella helppoa. Ne ensimmäiset askeleet, ensimmäiset kiinteät ruoat ja se ensimmäinen koulupäivä tallentuu taskuihimme, matkapuhelimiimme. Matkapuhelimiimme, josta voit siirtää ne internetin mahdollistamana vaikkapa hyvälaatuiseksi kuvakirjaksi. Olemmekin tehneet F:n lähes jokaisesta vuodesta kuvakirjan isovanhemmille joululahjoiksi. Sitä ensimmäistä kirjaa on luettu pikkumimmin kanssa yhdessä lukuisia ja lukuisia kertoja. Siis, pestiinkö me oikeasti häntä pienenä taikinakulhossa? Kyllä, näin me teimme.
Eilen juoksin lenkin paikassa, joka on itselleni hyvin muistorikas. Seurasaari. Tuo oravia ja historian havinaa sisältävä saari, aivan Helsingin keskustan läheisyydessä. Muistan, kun pikkupoikana sain Helsingin jäätelötehtaan vaniljapuikon ja taskuuni pähkinöitä. Pähkinöitä, joita sain syöttää rohkeille kädestä nappaaville oraville. Eilisellä lenkillä kuvailin ja tallensin puhelimeeni niitä paikkoja, joissa olemme isäni ja isoisäni kanssa tallustelleet.
Matkalle osui auktoriteettisen, entisen presidenttimme Urho Kekkosen kuntoiluportaat, vanhoja aittoja ja tietysti niitä oravia. Ei ollut tällä kertaa pähkinöitä taskussa, mutta onneksi oli Huawein matkapuhelin, jonka kameraominaisuudet ovat aivan älyttömän hyvät. Jokaisen kuvan jälkeen tuli wau-efekti. Tunsin itseni taas hyväksi valokuvaajaksi. Matkalle osui myös asioita, joita ei omassa lapsuudessani vielä ollut. Kanadanhanhet ja Alepa-fillarit. Näiden hallitsematon lisääntyminen puhuttaa mediassa. Mediassa, jonka kiemurat ovat nykyään myös kätesi ulottuvissa, siellä taskussasi.
KÄYKÄÄHÄN blogini Facebook-sivuilla (facebook.com/eskokyroblogi) osallistumassa Huawein tuotearvontaan. On bluetooth-kaiutinta, sateenvarjoa Suomen lumisien kesäpäivien varalle ym…
Kirjoitus on hyvä päättää tuttuun mainoslauseeseen, jonka voin edelleen täysin allekirjoittaa. ” Täydellinen älypuhelin epätäydellisessä maailmassa.”
-Esko-
Olipahan kuukausi. Oli syntymäpäivää, oli some-kohua, oli poskipäitä polttavaa auringonpaistetta, oli raapattuja autonikkunoita ja aamuisia herätyksiä valkoiseen maahan. Oli erikoisia tapahtumia ja oli myös paljon positiivista.