Vastaamoa, valmislettuja ja v%€”€#i kilometrejä

Sinulle on asetettu luottokielto.” Jotenkin näillä sanoilla erittäin reipas, hieman murteella puhuva herrasmies tokaisi minulle, kun Elisan asiakaspalveluun soittelin. Olin siis jo aikoja sitten vaihtanut puhelinliittymäni sekä siirtynyt siihen kohuttuun 5G-aikaan nettini muodossa. En oikein edes nähnyt mitään muita operaattorivaihtoehtoja, koska Eskohan sielläkin seikkailee Elisan uusissa mainoksissa. Intohimoiseksikin kutsuttiin eräässä mainosspotissa viiksekästä Eskoa. Parrakkaan Eskon intohimoista hieman myöhemmin tässä kirjoituksessa.

Takaisin siis siihen luottokieltoon. Ihmettelin, kun tilaamani paketti ei ollut saapunut ja kysäisin sitä sitten tuolta asiakaspalvelusta. Luottokieltohan minulla oli päällä. Ihan hetkisen jouduin miettimään, että miksi minulla olisi ongelmia luottotietojeni kanssa ja sittenhän syttyi se sarjakuvista tuttu lamppu sinne pääni päälle.

Vastaamokeissihän sieltä palaili mieleeni. Olin jo lähes unohtanut koko jupakan ja hyvä niin. Olin siis tämän tietovuodon yhteydessä asettanut itselleni luottokiellon ja näinpä siitä sainkin ensimmäisen elävän esimerkin. Se todellakin toimi. Saapa nähdä kuinka monta kertaa ajaudun vielä elämäni aikana vastaavaan tilanteeseen, että joudun todistelemaan itse itselleni asettamaa luottokieltoa.

Ja sitten aivan muihin aiheisiin ja niihin parrakkaan Eskon Koronan aikana löytyneisiin intohimoihin. Jos jotain jää elämästä pois, niin aina löytyy jotain tilalle. Ja nyt on löytynyt aivan tolkuton makean syöminen. Ostan lähes jokaisella kauppareissulla karkkia. Aikaisemmin kiersin tämän osaston kaukaa ja olin reitittänyt oman lähikauppani askelmerkit täysin eri tavalla. Nyt ne merkit ovat saaneet kaverikseen myös karkkiosaston ja vielä erikoisempana rastina ovat löytyneet Riitan Herkun vakuumipakatut valmisletut. Minuutti mikrossa ja päälle erinäisiä jäätelömakuja. Tähän mennessä olen kokeillut Ainon vaniljamansikan, Kolmen kaverin vadelmavalkosuklaan, Valion peruskuningattaren jne. Voi Riitta minkä teit!

Tänään hain postista tilaamani Fazerin uutuusboksin, joka sisälsi otoksia heidän 2021 uutuuksistaan. Makeanhimossani tämän ”kielletyn laatikon” mainos aukesi silmieni eteen ja sormeni ajautuivat kuin itsestään Fazerin nettikauppaan. Nyt on sitten pahvilaatikollinen karkkia tuossa keittiöni pöydällä. Sisältää muuten aikamoisia timantteja. Eniten odotan sitä hetkeä, kun pääsen iskemään kiillevaurioiset etuhampaani Kismetiin, joka on saanut kyytipojakseen tuon Fazerin parhaiden klassikon, Jääkarhun. Voi Fazer minkä teit!

Tässähän on hyvin suuri niinsanotun leviämisvaiheen mahdollisuus, mutta hyvänä vastapainona olen juossut todella paljon. Katselin tuossa eräänä päivänä hieman yhteenvetoa urheilumääristäni. Viikottain juostuja kilometrejä kertyy noin 60-80. Se on aika paljon se. Ystäväni Olli usein laittaa minulle viestillä peruskysymyksen: Esko, mitä äijä? Siihen näin Korona-arkena voi laittaa vastauksen valmiista vastauspankista: Ei mitään kummempia. Valmislettuja ja v#€%/i kilometrejä. 

Tämmöistä tänään! Mahtavaa loppuviikkoa!

-Esko-

Täyden kympin tyttö

Pieniä hiutaleita tiputteli taivaalta. Sidoin lenkkikenkieni nauhat kireälle Helsingin Hakaniemessä. Olin saanut nukkua pitkään, koska työpäiväni oli alkamassa vasta iltapäivällä. Finlandia-talolla oli illalla nelosluokkalaisten tanssiaiset, joihin olimme luokkani kanssa ahkerasti valmistautuneet. Hyvin kerkesin siis suunnata Töölönlahdelle lenkkeilemään. Lenkki kuitenkin keskeytyi yhtäkkiä ja yllättäen. Nopea paluu takaisin kotiin. Suihku ja sitten olinkin jo taksin takapenkillä kiirehtimässä kohti Kätilöopistoa.

Lunta tiputteli edelleen taivaalta, kun tuijottelin ikkunasta ulos huoneessa, jossa elämäni tulisi hetkenä minä hyvänsä muuttumaan lopullisesti. Rehtorille olin muistanut soittaa, että tanssiaisiin ei tämä opettaja tällä kertaa pääsekään osallistumaan. Synnytykseen olin osallistumassa tsemppaavana osapuolena ja se on kyllä tapahtuma, jonka mukanaan tuomia tuntoja on aivan mahdoton kuvailla. Jännittävää, odottavaa ja ehkä jollain tavalla jopa hieman pelottavaakin. Siinä hän sitten olikin sylissäni. Yhtäkkiä ja yllättäen. Täyden kympin tyttö.

Ensimmäinen yö oman lapsen kanssa. Jokainen pienikin rapina sai aina varmistamaan, että hengittäähän se pieni ihminen. Ei siinä tullut nukuttua. Istui sängyn reunalla ja ihmetteli. Silitteli sitä niin pientä poskea. Välillä ne katkaravun kokoiset pienet sormet tarrasivat kiinni etusormesta. Siitä se ikuinen yhteys alkoi sitten rakentumaan. 

Seuraavaksi yöksi jouduinkin suuntaamaan takaisin kotiin. Bussilla numero 65 matkustin Helsingin Hakaniemeen. Olihan se hieman outoa olla yhtäkkiä kotona ihan uudella tittelillä, isänä. Muistan, kun makailin sängyllä ja laitoin Dave Lindholmin Pieni ja hento ote- kappaleen soimaan. Tuijottelin kattoa ja taisipa siinä muutama kyynel vierähtää poskelle. Puhtaasta onnesta.

Tänään aamulla makailin sängylläni. Soitin videopuhelun ja onnittelin sitä maailman ihaninta ja tärkeintä tyttöä. Tuijottelin puhelun jälkeen kattoa ja pitkästä, niin pitkästä aikaa vierähti muutama kyynel poskelle. Puhtaasta onnesta. Sidoin lenkkikenkieni nauhat kireälle ja lähdin juoksemaan kohti työpaikkaani. Laitoin Spotifysta soimaan Dave Lindholmin kappaleen Pieni ja hento ote. 

Niin paljon olet minulle elämästä opettanut. Sinä, täyden kympin tyttö.

-Esko-