Kiitos Hotel Rantapuisto, kiitos hotellielämä ja ympyrä sulkeutuu

MAJOITUS SAATU: Hotel Rantapuisto

Kaksi kuukautta hotellielämää takana. Viimeiset puolitoista kuukautta niistä vierähtikin Hotel Rantapuiston merellisissä maisemissa itäisessä Helsingissä. Paikka ei ollut itselleni millään tavalla tuttu. Aika lähellä toki sijaitsi koulu, jossa luokanopettajan uraani aloittelin, mutta hotellin ympäristö oli saapuessani uutta ja ihmeellistä. 

Astuessani ensimmäistä kertaa hotelliin katselin vain ympärilleni. Kotimaista designia, puuta ja punaista tiiltä. Niin ja se jättimäisistä ikkunoista aukeava luonto. Siitä muodostuikin itselleni se tärkein asia. Huoneeni ikkunoista aukesi suoraan näkymät merelle ja usein työpäiväni jälkeen vain istuin sängylläni ja tuijotin ulos. Ei siihen näkyyn kyllästy millään. Ei millään.

No, kyllästyikö tuossa kahdessa kuukaudessa hotellin tarjoamaan luksukseen? Niihin aamiaisiin, puhtaisiin valkoisiin lakanoihin ja aivan ensiluokkaiseen vastaanottopalveluun. Ei niihin en todellakaan kyllästynyt. Huone alkoi tuntua jo kodilta ja tänään, kun vein kiitoskukat ravintolaan sekä vastaanottoon valtasi mieleni kyllä haikea fiilis. En tule enää koskaan tämmöistä elämässäni todennäköisesti kokemaan ja nyt se loppui. Otin kyllä kaiken irti mitä voin. Lettuja söin varmasti satoja, pekonia useita kiloja ja ravintolan takkatulen loimussa istuin tunteja ja tunteja ja tunteja.

Hotel Rantapuisto kätkee kyllä sisälleen mitä erikoisempia paikkoja. On jättimäinen auditorio, on yökerho biljardihuoneella, on rantasaunaa, on retrosaunaa, on vaikka ja mitä. Oli myös aivan ihanaa henkilökuntaa. Koin tuossa asusteluni loppuvaiheessa hieman terveyshuolia ja ne pienet asiat, joita ovelleni kuljetettiin tekivät minuun suuren vaikutuksen. Joskus siellä oli Buranaa, joskus laskiaspullia, joskus vohveleita. Aina sen oveni hymy huulilla avasin.

Ja nyt sinullakin on mahdollisuus osallistua arvontaan Instagramini (@eskokoo) puolella. Tarjolla on yhden yön majoitus kahdelle hengelle ja vieläpä aivan mieletön sunnuntaibrunssi päälle. 

Suosittelen kyllä tutustumaan tähän merelliseen designhelmeen, joka tarjoilee kyllä niin upeaa luontoa ja palvelua, että ah!

Itsellänihän nyt tavallaan ympyrä sulkeutuu. Muutin aikoinaan Kajaanista Helsinkiin ja aivan ydinkeskustaan. Nyt on edessäni jälleen vähän aikaa (tai siis en tiedä kauan remonttini vielä kestää) asustelua ystävälläni aivan Helsingin ydinkeskustassa. Kyllähän täälläkin viihtyy.  

Mukavaa viikkoa!!

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //

Otinpa sieltä sen Koronankin tähän samalle lomalle

Joo, sovitaan keittiösuunnittelu siihen huomisaamuksi kello 10.30. Lähdenkin tästä vielä juoksemaan reilun kymmenen kilometrin lenkin. Juoksu rullasi, kuin unelma. Olihan siinä ollut takana jo parisen viikkoa taukoa selkävamman takia, joista viimeisimmät päivät menivät petipotilaana. Mieli oli kirkas. Vihdoin oli lähes täysi liikuntakyky tallella ja lomaakin vielä melkein puolet jäljellä. Teenpäs varmuuden vuoksi vielä Koronan kotitestin ennen keittiötapaamista. Ihan vähän oli nuhainen olo. Ja kaksi punaista viivaa mittariin.

Eihän tämä nyt voi olla mahdollista. Lähinnä nauratti. Sitten vähän meni totisemmaksi ja sitten taas nauratti. Otinpas sitten vielä Koronankin tähän lomani kunniaksi. Nyt on takana parisen päivää eristyselämää takana. Oireet eivät ole onneksi ihan kauhean pahoiksi menneet ja toivon, että tällä jatketaan. Aivan erikoinen oire on tämä aivan loputon ruokahaluni ja Instagramiin kirjoitinkin seuraavasti: On tämä ihmetauti. Päivisin syön noin viitisen kiloa pelkkää sokeria ja rasvaa. Öisin kovassa kuumehorkassa unessani polttelen Gunnareiden Slashin kanssa tupakkia Eduskuntatalon portailla. Siinäpä kiteytettynä oirekuvaukseni.

Aika pienet ovat murheeni maailman tilanteeseen peilaten. Tässä eristyksissä makaillessa sitä uppoutuu vähän liiankin syvälle noihin ympäröivien uutisten pyörteisiin. Jos mahdollista olisi, niin juoksulenkille menisin päätäni tuulettamaan. Tässä sitä taas huomaa, kuinka tärkeää itselleni se liikunta onkaan ahdistavien asioiden puhaltelussa. Tänään katselin Salpausselän kisoja tutuista kotimaisemista Lahesta. Hyvä on keventää välillä ja Iivohan sieltä upean voitonkin nappasi. 

Toivottavasti menisi nyt suhteellisen nopeasti ohi tämä tauti. Aina se päivisin antaa vähän uskoa ja olo on hetken lähes normaali. Sitten yhtäkkiä nousee iltaa kohden taas kuume ja seikkailu kohti mitä kummallisempia unia alkaa. Kenenköhän kanssa sitä tulevana yönä kohdataan ja rauhaisasti tulipesien valaistessa kasvojamme maailman menosta keskustellaan…

Hyvää alkavaa viikkoa!

-Esko-