Nämä mummelit tekivät minuun todella suuren vaikutuksen, kun näin heidän esityksen ensimmäisen kerran. Koulussamme järjestettiin tällä viikolla hyvinvointipäivä ja oli hienoa saada nämä mummut esiintymään jälleen luokkaani. Teatteri Tuulahdus on Pienperheyhdistyksen Mummilan vapaaehtoisten kummi-isovanhempien muodostama teatteriryhmä, joka esiintyy erinäisissä tapahtumissa tehden Mummila-toimintaa tunnetuksi ja edistäen ylisukupolvista toimintaa. Arvostan heidän työtänsä paljon. Virikkeitä ja iloa ilman ikärajoitteita. Mummeleiden raiderikaan ei ole ihan mahdoton. Keikkapalkkio: Kahvi ja pulla, lukee mainoslehtisessä.
Jokaisella lapsella ei ole suhdetta omiin isovanhempiinsa. Jokaisella vanhuksella ei ole tiiviitä sosiaalisia verkkoja ympärillään. Jokainen ihminen tarvitsee aitoja ja empaattisia ihmiskohtaamisia. Oli kyseessä sitten lapsi tai vanhus. Istuessani luokkani perällä katselin mummeleiden esitystä. Seurasin oppilaiden ilmeitä ja eläytymistä. Siinä hetkessä oli jotain, mitä on vaikea kirjoittaa. Se hetki huokui positiivisuutta, lämpöä ja tunnetta. Esitys koostuu perinteisistä kansansaduista eläytyneesti esitettynä. Ei ollut robotiikkaa, värivaloja tai taustamusiikkeja. Oli se satukirja ja ne kuusi mummelia. “Ne oli söpöjä ne mummot.” Sanoi eräs oppilaani.
Itselläni ei enää isovanhempia ole. He ovat enää lämpiminä muistoina mielessäni. Isovanhempien merkitys elämässäni on ollut todella suuri ja edelleenkin minulla on puhelimessa tallennettuna sen tärkeimmän mummun puhelinnumero. En minä sitä sieltä koskaan poista, vaikka muistankin sen ulkoa. Ei siitä numerosta enää koskaan kukaan vastaa. Tämä tärkein mummu nukkui pois samassa sairaalassa, jossa vastikään sattunutta reisihaaveriani hoidettiin. Siellä samaisen sairaalan yläkerrassa silitin sen tärkeimmän mummun poskea viimeisen kerran. Mummu oli siinä, muttei enää kuitenkaan ollut. Siinä minä join parisen viikkoa sitten kahvia samaisen sairaalan kahviossa ja mietin sitä viimeistä hetkeä. Kuinka kiitollinen saankaan olla, että minulla oli mahdollisuus vaalia pitkää ja tiivistä suhdetta mummuuni.
Mummut ja papat, te olette tärkeitä. Teatteri Tuulahduksen mummelit, te teette hienoa työtä ja oli ilo taas teidät tavata ja teistä kirjoittaa. Vaareista on toiminnassa kuulemma hieman pulaa. Itse ilmoittautuisin välittömästi, muttei ikä taida ihan vielä riittää.
On robotteja ja sitten on mummoja. Molempia tarvitaan. Nyt ja tulevaisuudessa.
Teksti on hyvä lopettaa suoraan lainaukseen Pienperheyhdistyksen esittelylehtisestä: “Jos mummilla ja vaarilla ei ole kissaa, olisi hyvä, että hänellä olisi edes oma kummilapsi, sillä jokainen tarvitsee jonkun josta tykätä.” -Anni 7.v.-
-Esko-
Joo, tuon nimeksi voisi laittaa: ”