Esko, voisitko ajatella meneväsi ensi syksynä eläinten valtakuntaan? Jaa, minne? Niin, että olen ajatellut, että olisit tulevana syksynä kakkosluokan opena. Tätä täytyy nyt hetkinen mietiskellä. Olen jotenkin mieltänyt itseni ”isompien” oppilaiden opeksi. Olen tehnyt lähes koko opeurani töitä hieman vanhempien vuosiluokkien kanssa. Ei sitä sitten loppujen lopuksi tarvinnut kovin kauaa miettiä. Tällä hetkellä on todettava, että on ollut todella hyvä päätös hypätä osaksi tuota eläinten valtakuntaa. Luokanopettaja ammattinimike voi pitää sisällään hyvin erilaista työtä. Saanut tämäkin jo vuosia ja vuosia tätä hommaa tehnyt miesopettaja ihan uutta potkua arkityöhönsä.
Työhuoneeni nimi on Kettula. Vieressä sijaitsee Kanila ja Kärppälä. Tärkeinä työvälineinäni on haitossut, tukaanikäsinukke ja itse tekemäni Eskon taikasauva. Ehkä tärkeimmäksi työvälineeksi on kuitenkin noussut ja löytynyt se leikkisä ukkeli. Eilen esimerkiksi kävin pukemassa päälleni koulumme pukuvarastosta löytyneen dinosaurusasun. Aluksi se vähän oppilaita hämmensi, mutta sitten se menikin jo kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Oli kyllä kova hitti. Tämän työn ehdoton vahvuus on kyllä se, että saat tehdä työtä juuri oman persoonasi kautta. Voit toteuttaa itseäsi juuri kuten haluat opetussuunnitelman ohjaamana.
Nuo pienet ihmiset ovat kyllä ihan huippuja tyyppejä. Innostuvat ja lähes aina silmät kiiluen haluavat oppia uutta. Keskustelevat lapsenomaisen järkevästi käsiteltävistä aiheistamme. Usein joudun hieman toppuuttelemaan, kun olisi niin paljon kerrottavaa, ettei aika tahdo riittää. Voi, kun saisi heissä säilytettyä tuon aitouden ja innokkuuden mahdollisimman pitkään. Parhaani yritän ja olisipa hedelmällistä kulkea heidän mukanaan koko alakoulutaival.
Lähes päivittäin saa kuulla heidän suustaan juttuja, jotka saavat opelle hymyn huuleen tai jopa pienen liikutuksen. Menin eräänä päivänä töihin huonosti nukutun yön jälkeen. Ensimmäinen kommentti oli, että näytätpä ope väsyneeltä. Yleensä olen töissä verkkareissa ja hupparissa. Kerran olin laittanut farkut ja vähän siistimmän paidan. Näytätpä jotenkin oudolta, kuului takarivistä. Keskustelimme yhdellä tunnilla kiusaamisesta. Eräs pieni tyttö nosti kätensä ja kiteytti hyvin koko koko tunnin sisällön. ”Siitä jää aina jälki sinne pieneen sydämeen.”
Tänään koin ehkä yhden opeurani liikuttavimmista hetkistä. Olimme odottelemassa omaa uintivuoroamme uimahallin aulassa. Söimme siinä hieman eväitä, että jaksaa polskia ahkerasti. Istuin erään pikkusankarin vieressä. Hän kaivoi omasta muovisesta eväsrasiastaan välipalakeksin. Puolitti sen ja antoi toisen puolikkaan minulle. Katsoi minua silmiin ja sanoi: Esko, sä oot mun kultahippu.
Just hyvää duunia, tärkeää semmoista.
-Esko-
