Isä ja poika Joensuussa

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Original Sokos Hotel Vaakuna Joensuu / PKO

”Lähetään sitten ajoissa ettei myöhästytä.” Ja näin lähdettiin isäni kanssa molempien kovasti odottamalle pääsiäismatkalle Joensuuhun. Ajoissa kyllä. Vähän liiankin ajoissa, koska odottelimme junaa noin tunnin Lahden rautatieasemalla. Isäni on vanhan koulukunnan ”varmanpäällematkustaja”. Myönnän, että hetkisen tuossa vaiheessa mietin, jotta mitäköhän tästä reissusta mahtaa tulla? Toisaalta kiireettömyyshän on yksi matkustamisen parhaita puolia. Ja menköön sukupolvikokemuksena.

Viimeksi olemme olleet kahdestaan matkalla vuonna 1989 Kanarialla, jonne isäni minut vei. Nyt hieman myöhemmin oli minulla mahdollisuus tarjota iskälle matka meidän vanhaan kotikaupunkiimme Joensuuhun. Vanhemmilleni on lähes mahdoton ostaa mitään joulu- tai syntymäpäivälahjoja. Aina ne ovat avaamattomina vielä kymmenen vuoden jälkeenkin. Yhteinen aika olkoon hyvin arvokas lahja ja näin hieman iäkkäämpänä sen arvo vain entisestään kirkastuu.

Majoituimme aivan Joensuun ydinkeskustassa, torin laidalla sijaitsevassa Original Sokos Hotel Vaakunassa. Tämä hotelli täyttää tänä vuonna jo kunnioitettavat 80 vuotta ja hotellilla onkin kuukausittain vaihtuvia juhlavuoden tarjouksia. Hotellin historiaan voit tutustua täällä.

Joensuun Vaakunasta löytyy myös Ilosaarirock- teemaisesti sisustettu huone, jonne me pääsimme yöpymään. Sehän sopi mukavasti, koska lukeudun kyseisen festivaalin konkarikävijöihin. Olenhan vieraillut festareilla noin kaksikymmentä kertaa. Jälleen tulevana kesänä tietysti menossa ja Joensuustahan löytyy kesäisin muitakin festivaaleja. On Ilovaarirockia kesäkuussa ja Osuuskaupparockia elokuussa.

Huone oli aivan mahtava ja täytti tarpeemme täydellisesti. Molemmilla oli omat makuupaikat, koska sohvasta sai levitettyä helposti toisen vuoteen. Huoneesta pääsi myös todella helposti kaikkiin reissumme ruokapaikkoihin. Hissi, johon oli ovelta matkaa noin seitsemän askelta vei suoraan legendaariseen Joensuun Rossoon, jossa söimme ensimmäisen päivän illallisen. Sehän kuljetteli myös aamiaiselle niiden maailman parhaiden pohjoiskarjalaisten karjalanpiirakoiden ääreen. Ja vieläpä toisen päivän päivällispaikkaan, espanjalaistyylistä ruokaa tarjoilevaan Toreroon, jossa söimme myös todella maistuvat ja isot annokset. Erityismaininta molempien paikkojen henkilökunnalle. Aivan ensiluokkaista palvelua. Juuri sitä joensuulaista ”lupsakkuutta”. 

Paljon oli matkassa mukana myös arvokasta ja tärkeää nostalgiaa. Asuimme Joensuussa lapsuudessani noin kuutisen vuotta. Silloin söimme Joensuun Rossossa, kuten nytkin. Silloin kävimme katsomassa Joensuun Katajan koripallo-otteluita, kuten nytkin. Isäni kävi myös pitkällä kävelyllä katselemassa vanhoja tärkeitä paikkoja. Vanhan työpaikkansa, hautuumaan sekä vanhan asuntomme ja muistoretkeltä tultuaan esitteli ottamiaan valokuvia puhelimestaan. Ne olivat ihastuttavan epäselviä, mutta sanoma olkoon tärkein ja ihana, että ovat nyt siellä tallessa.

Tämä oli täyden kympin matka. Isä ja poika reissaa on loistava konsepti ja täytyisi ehkäpä hieman useammin toteuttaa. En ollut isäni kanssa vuosiin ja vuosiin näin paljon aikaa viettänyt sekä aivan niitä näitä jutellut. 

Ihanaa iltaa!

Esko

PS. Jos Joensuu kiinnostaa, Visit Joensuun sivuilta löytyy paljon vinkkejä: https://www.visitjoensuu.fi/fi-FI 

Herra X ja ihastumisongelma

”Tai siis ihastumisen tunteesta haaveilusta. Tuohon aikaan tämä kirjoittelija oli vielä aivan haamu. Haamu ei voi ihastua. Haamu ei voi antaa toiselle ihmiselle yhtään mitään. Haamu voi pahoittaa toisen ihmisen mielen. Haamu voi päästellä suustaan asioita, jonka vaikutuksesta ihminen, oikea tasapainoinen ihminen loukkaa vain itseään. Haamun kangasta voi hieman langalla paikkailla ja laittaa laastarin päälle. Haamupuku ja vappunaamari on minulla ollut päässä. Naamari, jonka alle piiloutui ihastumisen tunnetta tavoitteleva euforia-Esko.

Euforia-Esko, joka olisi voinut tuohon aikaan ennemminkin kysellä. Olenkohan valmis seisomaan omilla jaloillani? En ollut ja siinä tilanteessa on melkoisen turha haaveilla ihastumisista tai iltojen loputtomista viestimaratoneista. Henkinen maratoni oman itsetuntemisen kanssa kannattanee ensin juosta loppuun. Hoitaa maratonista tulleet rakot kantapäistä kuntoon. Hoitaa rakot kuntoon ilman laastareita. Laastareita, jotka tuovat hetkittäisen helpotuksen kipuun ja auttavat taivaltamaan eteenpäin. Ilman, että jokainen askel on tuskainen ja haavat aukeavat.”

Näin olin vuosia sitten kirjoitellut. Tarkastin juuri uudestaan kantapääni. Nyt ne ovat lähes parantuneet. Aika kauan oli itselläni päällä tuo naamari sekä kuvitteellinen haamuasu. Pitkä parisuhde, totaaliromahdus ja uusi deittikulttuuri oli vähän turhankin haastava yhtälö ratkaistavaksi. Herra X ei oikeaa vastausta löytänyt. Näin jälkikäteen voi ehkä todeta, että hyvä niin.

Oppi elämään yksin. Taito, joka minulta puuttui. Aina piti jotain tehdä ja touhuta. Esimerkiksi viikonloppu ilman ohjelmaa tuntui jopa tuskaiselta. Nykyään on tilanne lähes päinvastainen. Oppi myös tuntemaan itsensä läpikotaisin ja nimeämään mahdolliset kielteiset tunteet, joita väistämättä elämässä eteen tulee.

Eteen tuli myös aivan sattumalta upea, ihana ihminen. Tässä on jo omassa seurustelumittakaavassa ihan merkittävä taival takana. Tälle taipaleelle oli huomattavasti helpompi kyytiin hypätä, kun oli Eskon edestä sen euforia etuliitteen vuodet mennessään pyyhkineet. Aina minä sanoin, että uskon yllättäviin kohtaamisiin. 

Ehkäpä huuruinen pikkujouluilta Erottaja Bar:issa semmoiseksi lasketaan.

Kivaa iltaa!

-Esko-