Se oli semmoinen lomaperjantai

Kello pärähti soimaan tasan kello 10. Hyvin harvoin onnistun nukkumaan noin pitkään. Tänä aamuna onnistuin ja onhan se muuten aika hienoa. Kärsin aikoinaan melkoisen pahoista uniongelmista ja silloin ei olisi tämmöiset unet tulleet kuuloonkaan. Onneksi ovat menneen talven lumia ja tuo kuoleman serkkupoika kuuluu nykypäivänä ihan läheisiin ystäviini. Siitäpä sitten uusi vakioaamupala huiviin ja Myyrmäen Fressille laittamaan päivä käyntiin. Olisi varmasti itse herra Mentulakin tuohon aamiaiseen tyytyväinen.

Myyrmäen Fressi on paikka, joka on hyvin lähellä sydäntäni. Sijaitsee aivan työpaikkani vieressä ja parkkipaikka löytyy aina edestä. Sisätilat ovat siistit, avarat ja aina on tilaa hölkötellä juoksumatolla ja istua infrapunasaunassa. Tänään jäin saunassa suustani kiinni todella lempeän mummelin ja hänen avustajansa kanssa. Viitamäen Jiri viritteli juoniaan taustalla pyörivässä televisiossa ja me jutustelimme niitä näitä. Puumalan upeista järvimaisemista uuden Triplan avajaishumuun. Istuinkin lauteilla reilun tunnin ja se hien määrä, huhheijjaa.

Näin lomaperjantaina olikin aikaa mennä pyörähtämään Bablerilla. Paikassa siis, joka hoitaa kaikki nämä blogiini liittyvät hommat. Sain vihdoin vietyä uuden karhulogoni sinne jälkikäsittelyyn. Suunnittelimme samalla hieman uutta banneria ja yleisiä virityksiä. Tuo Bablerin porukka on ollut minulle aina niin mukavaa ja ilman heitä ei näistä hommista tulisi yhtään mitään. He antavat minun tehdä juuri mitä itse tykkään, eivätkä velvoita mihinkään mitä en haluaisi tehdä. Samalla reissulla törmäsin Nonsense-podin valovoimaisiin supermimmeihin Lindaan ja Alexaan. Hyviä tyyppejä, hyviä tyyppejä.

Toivottavasti logo alkaa muodostumaan ja saadaan vihdoin niitä uusia kasseja taas arvontaan. Siitäpä suuntasinkin Kamppiin harrastamaan yhtä lempihommistani. Eli ihmisten möllöttämistä. Ihmisvilinän tuijottelu on ajoittain vain todella nautinnollista hommaa. En tiedä miksi ja saattaa näyttää ulospäin hienoisen oudolta. Samaan syssyyn tapasin pitkästä aikaa hyvän ystäväni Tidjanin. Oli hauska käydä kuulumiset läpi ja maistella Fafasin uusia halloumiranskalaisia. Ja taas väänsin nimeni kansainväliseen muotoon, ESCOU.

Irtokarkit mukaan ja ilta meneekin Vain Elämää katsoessa. Erottajalle oli suunnitelmissa lähteä, mutta ei vaan jaksa. Ollut kyllä ihan älyttömän leppoisaa lomailua.

Mahtia perjantaita!!

-Esko-

Missä sinä olit tetissä? Jaa missä?

Juuri ennen syyslomaa oli koulullamme kaksi reipasta tettiläistä tutustumassa työelämän kiemurohin. Siinäpä ahkeran kaverin touhutessa luokassani aloinkin muistelemaan omia tet-aikoja. Niin, siis tet-lyhenne tulee sanoista työelämään tutustuminen ja tietääkseni kuuluu ehkä hieman kunnasta riippuen jokaisen oppilaan yläkoulutaipaleelle. Niin se kuului minullakin, Lahden Yhteiskoulua poikaluokalla käyneelle Esko Sakarille. Edelleen ihmettelen tämän poikaluokan pedagogista tarkoitusta. Keneltä lie voisi tarkastaa?

Tässä on vuosien saatossa saattanut tulla hieman värikynää tähän tet-muistooni, mutta jotenkin näin se meni. Menimme ystäväni kanssa tutustumaan Lahdessa toimivaan Oululaisen tehtaaseen. Sinne peltikaappeihin jätimme ulkovaatteet ja yhtäkkiä näytimmekin hyvin kokeneilta leipureilta hatut päässämme. Työkuvaan kuului pullapitkojen letitys. Kyllä, siellä istuimme rivissä ja letitimme pullapitkoja. Taikinakoneesta tuli kolme pötkylää, jotka sitten oli tarkoitus letittää paistovalmiiksi.

Tämä saattaa olla legendaa, mutta muistaakseni linjaston päässä istui pitkomestari, joka tarkasti lettien täydellisyyden. Minun ja kaverini pitkoja ei uskoakseni lähtenyt kenenkään suomalaisen kahvipöytiin. No, tulipa ainakin harjoiteltua. Jouduin kyllä opettelemaan uudestaan, kun tyttäreni hiuksia yritin letitellä noin 25-vuoden tauon jälkeen.

Toisena hommana muistan taitelleeni valkoisia leivoslaatikoita. Juuri niitä, joihin esimerkiksi ne herkulliset bebe-leivokset pakataan. Parhaat muuten saa juuri tuolta myymälästä, jonka portailla kuvassa istun. Noita samoja portaita pitkin talsin silloin finninaamaisena teinipoikana leipurihommiin.

Aloittelevaa ysiluokkalaista leipuria kiinnosti kyllä tuossa ikävaiheessa huomattavasti enemmän ihan muut pullat ja taikinan vaivaamiset. Ei osunut tämä ammatti uravalintaani, mutta hyvä, että on tullut tuommoinenkin asia tässä elämässä koettua. Ja aina Lahdessa nykyisen Fazerin ohi ajaessa nämä muistot palailevat mieleen. Vieläköhän on lettilinjasto pystyssä vai onko automaatio ajanut tämänkin asian ohitse?

Olisi kiva kuulla teidän tet-kokemuksia ja onko joku löytänyt tuolta jaksolta kipinän nykyiseen ammattiinsa? Vai, onkohan niin käynyt koskaan?

Loma on hyvä!!

-Esko-