Posts

Posted on

Minä päden, sinä pädet, hän pätee

Hän on varmaan sitä parempaa väkeä. Iltalehdessä oli juttu, jossa oli listattu ehkä hieman huumorilla uuden ajan statussymboleita. Nämä hankkimalla on sinulla mahdollisuus päästä pätemään. Niin, kenelle ja minkäköhän takia?

Kerran minäkin vähän yritin päteä rivitalonaapurustossamme ja hankin Pyhimyksen sanoin auton mallia Janis Petke. Valkoinen käytetty farmariBemari. Noh, se osoittautuikin yhdeksi huonoimmista hankinnoistani koskaan. Lähes koko ajan korjaamolla ja aina punaisen valon syttyessä mittaristoon, näin silmissäni sen siivillä ryyditetyn dollariemojin. Se siitä statussymbolista. Nyt on Mazda ja toimii kuin unelma. Takaisin niihin Iltalehdestä löytyneisiin uuden ajan statussymboleihin.

Huonekasvit

Löytyy, yksi. Ikeasta hankittu ja ei tunnu kuolevan millään edes minun, maailman huonoimman hortonomin käsittelyssä. Statussymbolipisteet 2. 

Vinttikoira

Pöytääni koristaa Stockmannin alesta hankittu ruusukultainen ranskanbulldoggisäästöpossu. Statussymbolipisteet 0.

Tesla

Keskituloisen luokanopettajan kukkarolle vielä hienoisen arvokas hankinta. Mazdalla mennään, mutta sen olen päättänyt, että seuraava autoni on hybridi. Toyotan CHR tulee autopaikkaani koristamaan lähivuosina. Jälleen niitä pieniä ekotekoja. Statussymbolipisteet 0.

Taiteilija Grayson Perryn keramiikka

Asunnostani löytyy pikkusankarin keramiikkaa ja juuri otinkin esille hänen maalaaman pääsiäispupun. Näitä löytyy maailmasta tasan yksi kappale. Ei ehkä rahallisesti yhtä arvokas kuin Perryn teokset, mutta henkisesti sitäkin tärkeämpi. Statussymbolipisteet siis 10.

Ottolenghin mausteet

Suolaa löytyy. Mustapippuria löytyy. Siinäpä ne sitten aika pitkälti olivatkin. Statussymbolipisteet 0.

Puulla lämpiävä pizzauuni

Sain juuri ystävältäni Jukalta synttärilahjaksi rasvakeittimen. Ei sinne ehkä pizzoja voi laittaa. Kaikkea muuta kylläkin. Voisi jälleen niitä Marseja paistella. Saa hyvin jatkoroikalla tuohon terassille. Sisällä kyseinen vempele ehdottomassa käyttökiellossa. Kesällä täytyy rasvajuhlia järjestää. Statussymbolipisteet 0.

Täytekynä

Onko kellään nollaseiskaa tai nollavitosta? Tämän kysymyksen kuulen lähes päivittäin. Omaani laitan nollaseiskaa. Lyijytäytekynällä ei liene statusymbolipisteet kovin korkealle nouse, eli 0 tästäkin.

Viinikellari

En juo viiniä. Tästä olen kuullut elämässäni melkoisen monta kertaa. En vain ole oppinut tykkäämään viineistä. En ole koskaan elämässäni tilannut ravintolasta punaviiniä, itselleni. Tästä saisi melko varmasti pisteet Levottomien en ole koskaan pelistä. Statussymbolipisteet miinukselle.

Kotitekoinen Gin oratuomesta

Olemme ystävieni kanssa aikoinaan tehneet kotiviiniä. Pikahiivalla tietysti. Valkoiseen jättimäiseen muovisankkoon laitoimme kuplimaan. Tässä nyt kirjoittaessa tulikin mieleeni, että onkohan tällä tapahtumalla asiayhteys tuohon, etten kertakaikkiaan pidä viineistä? Jos pitäydyn vain sukunimikaimani tuotteissa, eli statussymbolipisteet 0.

Päteä verbissä on jotenkin semmoinen negatiivinen soundi. Näin Mikael Agricolan ja suomen kielen päivänä onkin hyvä ottaa tähän loppuun pieni kielioppitehtävä. Mikä mahtaa olla perusmuotoisen verbin päteä passiivi?

Onnea suomen kieli ja hyvää Mikael Agricolan päivää!

-Esko-

// Lähde: Iltalehden nettiartikkeli 5.4.2019 Kuvat: Jere Lehtonen //

Posted on

Puhuu ne miehetkin

Kutsu elokuvaan saatu

Dokumenttielokuva Miesten vuoro sai ensi-iltansa vuonna 2010. Dokkari sai osakseen paljon huomiota. Televisiosarjassa Iholla oli miesten vuoro vuonna 2014. Dokumentaarinen televisiosarja sai osakseen paljon huomiota. Vuonna 2019 maaliskuussa sai ensi-iltansa Miesten vuoron ohjaajan Joonas Berghällin uusin teos Miehiä ja poikia. Toivottavasti dokkari saisi osakseen paljon huomiota. Tärkeä elokuva koskettavista ja osittain vaietuista aiheista. 

Minulla oli mahdollisuus päästä katsomaan elokuva oikein kutsuvierasnäytökseen. Ystäväni Ollin kanssa istahdimme Tennispalatsin suurimman salin miellyttäville istuimille. Ennen elokuvaa ohjaaja Joonas Berghäll piti tunnelmallisen puheen ja sitten olikin aika antaa puheenvuoro dokumentissa esiintyville miehille. Niitä puheenvuoroja kuunnellessa ja upeaa visuaalista ilmettä katsoessa kävi päässään läpi melkoisen tunneskaalan. 

Mies, joka oli menettänyt oman poikansa aivan liian aikaisin. Mies, joka oli menettänyt elämänilonsa liiallisen työpaineen alla. Mies, joka oli menettämässä oman isänsä tavoin kaiken tärkeän ympärillään viinan kiroihin. Mies, joka oli menettänyt kontaktin lapsiinsa todella vaikean huoltajuuskiistan takia. Mies, joka oli kerännyt itselleen lähes kaikki elintasosairaudet, joita tuohon ikään mennessä ehtii saada. 

Tarinat olivat avoimesti kerrottuja ja lopputekstien tullessa ruutuun salissa oli täysin hiljaista. Tarinat realisoituivat päähän sillä sekunnilla, kun tajusin, että lähes kaikki dokumentissa esiintyneet miehet istuivat siinä edessäni teatterin penkeillä. Se hetki, kun miehet nousivat hakemaan elokuvan jälkeen yleisön edestä ansaittuja ruusujaan oli aika pysäyttävä. Ne eivät olleet fiktiivisiä tarinoita, ne olivat täyttä ja puhdasta faktaa. Ne olivat tapahtuneet ihan tavallisille suomalaisille miehille.

Puhuu ne miehetkin. Tämä oli vuonna 2014 esitetyn Iholla-sarjamme traileritunnus. Kyllä ne puhuvat. Syvällisesti ja koskettavasti tällä hetkellä elokuvateattereissa pyörivässä dokumenttielokuvassa, Miehiä ja poikia.

Maanantaita!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //