Perjantain vanhat: Kuinka paljon se luokanopettaja ihan oikeasti tienaa??

Nyt ei enää kovin paljon ajankohtaisempaa Perjantain vanhaa olla, kuin tämä. Eilen oli taas se suuri “veropäivä”. En ole ihan varma mitä mieltä olen tuosta kyseisestä päivästä. Ja myönnän, kyllä minä itsekin eilen hieman niitä ansioita selailin. Olipa nuo omatkin viime vuoden tulot nostettu erääseen julkaisuun. Ehkäpä täytyy tehdä jossain vaiheessa taas tämmöinen kunnon “pätäkkäpostaus”. Nyt kuitenkin tällä…

///

Kuinka paljon naapurisi tienaa? Öö, en tiedä. Naapurini ovat oikein miellyttäviä ihmisiä ja taloyhtiössämme vallitsee mukava ja kollektiivinen meininki. Eilen oli taas se päivä, jolloin iltapäivälehdissä puhuttiin rahasta ja palkoista, joita eri ammattiryhmät tienaavat. En ole varma löytyikö tuota kappaleeni aloituslausetta lööpeistä, mutta joskus olen semmoisen jossain nähnyt ja se on mieleeni painunut. Raha ja palkkaus ovat takuuvarmoja asioita, jotka aiheuttavat keskustelua ja saattavat nostaa myös kateuden sävyttämiä fiiliksiä.

En ole koskaan kadehtinut ihmisiä, joilla on suuri taloudellinen pääoma. Jos jotain kadehtisin on ne ihmiset, joilla on suuri henkinen pääoma. Sitä, kun ei pysty edes rahalla laittamaan kuntoon. Sen olen jo tällä elämänkokemuksella oppinut. Itse työskentelen luokanopettajana. Tiesin jo opiskelemaan lähtiessäni etten tule koskaan kierimään suurissa rahasummissa. Tämän tietää varmasti jokainen alalla työskentelevä tai alalle opiskeleva. Ymmärsin myös sen realiteetin, ettei minusta olisi lääkäriksi, lakimieheksi tai osaksi suuren yrityksen johtoporrasta. Olen ammatissa, jossa olen mielestäni hyvä. Tulen toimeen lasten kanssa ja viihdyn työssäni. Minulla on virka ja säännöllinen kuukausipalkka tulee tililleni takuuvarmasti. Tämä on asia, jota arvostan todella paljon tässä tuulisessa, Yt-neuvotteluiden sävyttämässä yhteiskunnassamme.

Niin, se palkka. Opettajien palkoista liikkuu paljon eriäviä summia. Itse en tiedä tarkemmin muista kuin omastani eli luokanopettajan palkasta. Luokanopettajan ansioihin vaikuttaa monenmonta asiaa. Ikälisät, erityistehtäväkorvaukset, lisätunnit ym. Luokanopettajan peruspalkka Kuntatyönantajien OVTES:in mukaan pääkaupunkiseudulla on 2603, 34 euroa. Kyllähän siellä tilinauhassani oli tuo ihan sama summa. Itselleni on kertynyt jo kymmenen vuoden ikälisä, joka nostaa palkkaani jonkin verran. En edes tiedä ihan tarkkoja ansioitani, koska nuo muut lisät tulevat vasta lokakuun palkkaan. Kyllä se kuitenkin nousee tuonne reiluun kolmeentuhanteen euroon kuukaudessa.

Palkastani en ole koskaan jaksanut valittaa. En tietenkään laittaisi vastaan jos syksyllä käytävät neuvottelut ja OAJ:n puheenjohtajan Olli Luukkaisen tavoiteohjelma opettajien palkkojen nostamiseksi onnistuisi. Tilanne on nyt kuitenkin tämä ja suurempien ansioiden toivossa olisi täytynyt valita koulutuspolku ihan eri tavalla. Elän tavallista elämää, johon rahani riittävät hyvin. Muutamista asioista joutuu tinkimään ja nämä ovat ihan tietoisia valintoja. Neliöt ja nähtävyydet tulevat ensimmäisenä mieleeni. Pääkaupunkiseudulla en voi asua suuressa asunnossa eikä Helsinki-Vantaan lentoasema ole kovinkaan tuttu paikka.

Mielestäni on hyvä, että lähiaikoina myös rahasta puhumisen kulttuuri on muuttunut. Tuntuu, että ihmiset puhuvat avoimemmin taloudesta ja siihen liittyvistä asioista. Luokanopettajan palkka on julkista tietoa, joskin siitä löytyy useita eri variaatioita. Eli tuolla ylempänä on nyt se ihan oikea luokanopettajan peruspalkka pääkaupunkiseudulla. Niin ja unohdin ihan täysin toisen palkkani. Olen todella onnekas, että minulla on myös tämä sivutyö, joka alkoi täysin nollapisteestä. Aloitin kirjoittamisen, koska pidän tästä kovasti. En oikein vieläkään osaa sisäistää, että saan kirjoittelusta korvausta. Joskus vähemmän ja joskus vähän enemmän.

Olisi mukava kuulla eri alojen palkkoja, niitä ihan oikeita ja realistisia. Heitetään siis haaste teille lukijoille. Kommentoikaa halutessanne.

Kivaa viikonloppua!!!

-Esko- ////

Kuvat: Amanda Aho

Mitä sinä olet mennyt tekemään?

Ennen oli reissuvihot. Olen ollut koulutyössä jo silloin, kun kodin ja koulun välinen viestintä hoitui pienoisen vihon välityksellä. Kanteen oli liimattu pieniä perhoskimalletarroja ja sinne pystyi ilmoittamaan poissaolot ja liikuntavarustetarpeet. No, nythän asiat pääosin hoituvat tuon Wilman tai Helmen, (onkohan vielä jotain) välityksellä. En pidä itseäni kovinkaan aktiivisena Wilma-viestijänä. Jos on tärkeää asiaa, niin mielummin tartun puhelimeen ja pirautan kotiin, kuin kirjoittaisin megapitkiä raapustuksia. Wilmaahan voi toki käyttää myös positiiviseen viestintään ja täytyisi itsekin laittaa menemään huomattavasti useammin Wilman kautta sitä positiivista signaalia.

Tähän nyt on kirjoitettava ystäväni saama palaute hänen lukion ruotsinopelta. Kaverini kirjoitti mielestään todella hyvää ainetta. Oli niinsanottu kirjoittamisen flow-tila löytynyt ja ystäväni joutuikin ajanpuutteen takia keskeyttämään aineensa kesken. Hän kirjoitti mestariteoksensa loppuun suomeksi, jotta AIKA LOPPUI. Tähän opettaja oli vastannut lyhyesti ja ytimekkäästi, ONNEKSI. Huumoriveikkoja molemmat. Noniin, takaisin asiaan. Palautteet voivat olla hyvin erilaisia ja tässä lähiaikoina onkin monessa mediassa ollut esillä hauskalla tavalla vertaus, jotta minkämoista palautetta me aikuiset saisimme Wilman välityksellä työpäivistämme? Eskolle saattaisi sadella jotain tämmöistä. Isä ja äiti, jos luette, niin tulen viikonloppuna kotiin. Voimme keskustella.

“Lainasi” opehuoneen pöydältä viimeisen kuulakärkikynän. Ei palauttanut.

Söi salaa pannukakkua keittäjän kanssa välitunnilla. Nähdäkseni mansikkahillolla ja reilulla sokerilla.

Huusi PERKULE hyvin voimakkaalla äänellä kovien materiaalien tilassa lyötyään vasaralla suoraan peukaloon.

Jätti WC-tiloissa kehikon/istuinosan sekä kannen ylös. 

Söi henkilökunnan pullakerhoon kuulumattomana yhden mokkapalan. Jäi kiinni niinsanotusti itseteossa. Yritti peitellä työntämällä koko herkun suuhunsa ja hymyilemällä vienosti. Nonparelli parrassa paljasti.

Kiinnitti kuvataiteen töitä seinälle erivärisillä nuppineuloilla. 

Meni koputtamatta naapuriluokkaan kertoi “vitsin” ja halasi kuulemma maanantain kunniaksi kollegaansa.

Askarteli naistenpäivän johdosta kortin opehuoneeseen, jossa vertasi hieman pidempihiuksista mieskollegaansa Fabioon.

Osaako poikanne laskea kymmeneen? Seitsemän lihapyörykkää tarkoittaa seitsemää lihapyörykkää. Laskimme yhdessä ja kyllä se silloin sujui. Hyvin laski poika kahdeksaan. Poskeen oli vielä yhden jemmannut. Myönsi myöhemmin.

Jätti farkut verryttelyhousujen alle ulkoliikuntatunnilla. Lahkeet paistoi selvästi nilkoista.

Laittoi Anna-lehden välissä tulleen Anti age-voidenäytteen kollegansa lokeroon.

Ohoh. Kyllä nyt on kotona keskusteltavaa. Mitä sinä olet mennyt tekemään?

Minkälaisia Wilma-viestejä lähtisi teidän työpäivistänne? Olisi kiva lueskella eri ammattien edustajien touhuiluista.

-Esko-

// Kuva: Pasi Salervo //