…on taas se aika vuodesta

On taas se aika vuodesta, kun erinäiset liikuntaharjoitteet kasvattavat suosiotaan. On taas se aika vuodesta, kun on aika lähteä pikkuhiljaa poistamaan mahdollisia makkaroita grillistä ja ehkä jostain muualtakin. Iltapäivälehdet tarjoavat pikavinkkejään ja kuntosalit haalivat varmasti paljon uusia jäseniä. Ja, tottahan se on. Varmasti moni on kesällä laiminlyönyt liikunnan ja ajoittain on hyvä tehdäkin niin. Myös allekirjoittanut. Pitkällä kesälomalla tein aikasen monta kertaa sen valinnan, että lenkin sijaan kävelinkin lähikauppaan ja ostin irtokarkkipussin tai lähdin kavereiden kanssa siiville ja yhdelle huurteiselle.

Tässä töiden alettua olen alkanut taas urheilemaan hyvinkin intensiivisesti. Kyllä muuten huomaa, että kunto ei ole ihan samassa pisteessä, kuin esimerkiksi viime keväänä. Hieman on tahmeasti tuo uusi Adidas noussut siellä lenkkipolulla. Olen alkanut taas pikkuhiljaa lisätä ohjelmistoon myös koulumme ekoteko-kilpailun innoittamaa työmatkajuoksemista. Se on kyllä todella oiva tapa saada ukkeli taas iskuun. En keksi tuosta liikuntamuodosta yhtään huonoa puolta. No, ehkä yhden näillä keleillä -> jälkihiki.

Blogini alkutaipaleella sain jostain idean, että olisipa kiva saada lukijoitani mukaan ja lähteä rupattelemaan juoksun merkeissä. Näin syntyi Eskon lenkkikerho, joka on kokoontunut erinäisillä kokoonpanoilla, erinäisen epäsäännöllisesti. Onpas sitä Lahdessakin asti käyty liikkumassa. Jokuhan epäili, että tämä kerho on blogini perustamisen tapaan tehty vain seuranhakutarkoituksessa. Ei, ei todellakaan ole niin. Idea oli saada ihmisiä innostumaan liikkumisesta ja lenkkikerhot olivatkin tosi kivoja tapahtumia. Aina mentiin kaikille sopivaan tahtiin ja ainakin useimmat poistuivat lenkin päätteeksi koteihinsa hymy huulilla ja hiki pinnassa.

Joten, pitäisiköhän tähän orastavaan syksyyn ottaa taas yhdet juoksusessiot? Nyt mukaan ainakin kaikki jo mukana olleet ja ottakaahan ainakin yksi kaveri mukaan!! Haaste heitetty.

Liikkeelle.

-Esko-

…pitkän liiton salaisuus

Isäni toivoi syntymäpäivälahjaksi vastamelukuulokkeita. En ehkä ihan ensimmäisenä olisi tätä toivetta voinut arvata. Teinkin omasta mielestäni ihan hirveän hauskan pätkän tuonne Instastoriesin puolelle. Toisaalta, ymmärrän sittenkin jollain tasolla tämän toiveen. Ettei olisi Pohjois-Karjalaiset sukujuuret omaavalla ajoittain kovaäänisellä äidilläni jotain osuutta asiaan. Vastamelukuulokkeet, pitkän liiton salaisuus?

Vanhempani ovat olleet yhdessä jo kymmeniä ja kymmeniä ja kymmeniä vuosia. En ole koskaan isiltä ja äidiltä sen syvempiä suhdekiemuroita kysellyt. Ei ole nuo aiheet kuuluneet meidän perheen arkisiin keskusteluihin. Enemmän on puhuttu urheilusta ja päivän ruokatoiveista. Hyvin ollaan pärjätty. Hyvin paljon minä ihailen ihmisiä, jotka pystyvät elämään saman ihmisen kanssa lähes koko aikuiselämänsä.

Se on todella hienoa ja voisiko jo sanoa, että myös harvinaista. Ja eihän ole mitään niin liikuttavaa, kun nähdä harmaahapsiset vanhukset kävelemässä käsikynkässä kaupunkien kaduilla. Takana on elettyä elämää huomattavasti enemmän kuin sitä on enää jäljellä. Takana on varmasti tuhansia riitoja ja hetkiä, kun on vain tehnyt mieli mennä sinne omaan huoneeseen ja laittaa ne vastamelukuulokkeet päähän.

Rinnassa hakkaa se sama sydän joka on pakahtunut rakkaudesta silloin ensitapaamisella. Samat silmät katsovat syvälle niihin samoihin silmiin. Ote kädestä on jo hieman hauras, hauras, mutta varma ja turvallinen. Ero, ero, ero ja ero. Noita uutisia tuntuu tulvahtelevan iltapäivälehtiin päivittäin. Uskaltanen väittää, että sovellusrakkauden aikakaudella tuommoisten vuosikymmenten rakkaustarinoiden syntyminen on huomattavasti harvinaisempaa kuin lankapuhelimien aikakausilla. Aina tulee seuraava– ajattelumallille tämä nykyinen parisuhdekulttuuri tarjoaa todella hyvät puitteet. Muutaman sovelluksen takaa sinulle aukeaa mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin. Eikä siinä mitään. Esko, ollaan vuodessa 2018.

Tämmöisiä ajatuksia tuli mieleen, kun ajelin Tammiston Poweriin ostoksille. Nyt en laita kuulokkeita päähän. Otan käteeni irtokarkkipussin ja alan katsomaan Tuntematonta sotilasta, vihdoin!

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //