Posts

Posted on

Viime aikojen viihdyttävät

Pieniä, suuria asioita. Ihan perusasioita arjen keskellä, jotka ovat saaneet suupielet hymyyn tässä lähiaikoina. Muutamia appikokeiluja, joita olen pantannut onnistuneesti tähän hetkeen asti. En kyllä ymmärrä miksi, koska molemmat ovat aivan superkäteviä ja käytännöllisiä. Nämä ovat viihdyttäneet EskoSakaria…

…tänään tein elämäni ensimmäisen Wolt-tilauksen. Kyllä, ihan ensimmäisen. Olipa muuten kätevää. Tämmöiselle miehelle, joka ei niin perusta tuosta ruoanlaitosta kyseinen neitsytkokemus saattanee olla myös hieman petollinen.

…virusperäisen Viagra-mainostuksen aiheuttama jälkitauti, joka aiheutti tilapäisen romahduksen blogini ympärille. Nyt alkaa taas pikkuhiljaa meininki tasaantumaan ja josko tässä parin kuukauden sisällä olisi jo vanha kunnon boosti päällä.

…latasin vihdoin ja viimein sen MobilePay:n. Ystävien painostuksesta. Aina lähettelin kaikille tilinumeroani. Sitä oikein käytännöllistä ja lyhyttä IBAN-numeroa. Nyt on MobilePay ja eipä voisi olla kätevämpää palvelua. Herra myöhäisherännäinen kuittaa. Kuittaa nykyisin mahdolliset velkansa yhdellä pyyhkäisyllä, oikealle.

…kesäkaverit

…kropan heräileminen hiljalleen työmoodiin. Ensimmäinen viikko loman jälkeen oli todella vaikea ja koukutin itseni liian pitkiin päiväuniin. Noh, kaikkihan sen tietää jos päivällä nukkuu melkein kahden tunnin unet. Tietysti se on pois sieltä illan nukahtamishommista. Se kierre on ärsyttävä.

…tuoksukynttilät. Hajusteyliherkälle ihmiselle asuntoni olisi varmasti aivan puhdas painajainen.

…työpari työssäni. Kaksi vuotta opetin ilman rinnakkaisluokkia. Kivaa oli sekin, mutta kyllähän toimivan tutkaparin tuki ja kokemus on äärimmäisen tärkeää. Avaa ajattelumaailmaa ihan eri tavalla.

…Helsinki ja sen koko ajan laajentuva ravintolatarjonta. Olimme viettämässä isäni synttäreitä Boulevard Socialissa. Enpäs ole aikoihin käynyt noin hienossa ravintolassa. Ei ole turhaan noita Björckin ravintoloita hehkutettu. Täytyisi nyt yrittää jatkaa tätä kesken jäänyttä ruokamaailmaseikkailua.

…eilinen vesisade. Ei, ei näin saisi varmasti sanoa, mutta annetaan nyt mennä. Oli mukava poltella niitä tuoksukynttilöitä, katsella telkkaria lämpimän peiton alla ja kuunnella, kun sade ropisee oikein kunnolla ikkunalautaan.

…kouluruoka. Sitä oli ikävä. Tasaista ja terveellistä ateriarytmiä.

Tulipas niitä. Miten on muilla lähtenyt arki rullaamaan?

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Posted on

Sinkkuus on räjähtänyt

Ajelimme autolla kesäisellä maantiellä ja autoradion uutisista heleääninen naistoimittaja kertoi päivän polttavista uutisaiheista. Yksi niistä oli sinkkuuden räjähdysmäinen kasvu. Lueskelin eilen iltapäivälehtiä ja siellä vilisi tämä samainen aihepiiri. Aihepiiri, josta olen itsekin kirjoittanut paljon. En kylläkään pitkään aikaan, joten hyvähän se on tähän aiheeseen hieman palailla.

Harmoninen parisuhde. Ei ole ihan mutkatonta lähteä tässä ajassamme lähteä rakentamaan harmonista parisuhdetta. Semmoisesta minäkin haaveilen. Näin pimeiden syysiltojen koittaessa uskoisin, että en ole asian kanssa ihan yksin. Tietysti on ihmisiä, joille sinkkuus ja yksineläminen ovat ihan tietoisia valintoja. Itse en kuulu tähän kategoriaan. Olen tässä lähivuosina saanut tutustua aivan mielettömän hienoihin ihmisiin. Alku on ollut usein vallan lemmen ilotulitusta. Vaaleanpunaiset raketit räiskyvät taivaalle, vaan sitten aina tapahtuu jotain.

Sitä aina ajoittain pohtii. Tuijottelee kattoon ja miettii, että mitä? Löytyykö täältä universumista ihmistä kenen kanssa ei sitä jotain tapahtuisi? On se vaan uskottava, että löytyy. Ah, nyt tämä alkaa kuulostamaan jo hieman epätoivoiselta. En, en minä ole epätoivoinen. Iltalehden artikkelissa silmiini iski sana perfektionismi. Kumppanin tulee täyttää tietyt kriteerit, jotka saattavat nousta aivan tähtitieteellisiin mittoihin.

Tämä ei ole ylimielinen kappale. Itselläni on korkeakoulutus, keskiluokkainen tulotaso, vakituinen työpaikka ja ajoittain ihan hyvät jutut (ainakin omasta mielestäni). Jollain mittakaavalla kriteeristö siis varmasti kunnossa. Miksi sitten tuijottelen satunnaisina hetkinä kattoon ja pohdiskelen parisuhdestatustani? Ehkäpä siksi, että sitä juuri oikeaa kumppania juuri minulle ei vain ole vielä vastaan kävellyt tai vihreää sydäntä painanut.

Olenko minä kirjoittanut itseni ikuiseksi peräkammarin pojaksi? Tätäkin aihetta olen joskus päässäni pyöritellyt. Googlettamalla saa minustakin selville melkoisen määrän asioita. Blogini on melkoisen helppo väylä saada ensikosketus viime vuosien kiemuroihini. Tämmöisiä asioita nyt on varmasti hieman turha miettiä. Se juuri oikea ihminen hyväksyy minut juuri semmoisena kuin minä olen, ilman ennakko-oletuksia. Minä ja menneisyyteni. Kaikilla on eletty elämä takanaan ja enemmän sitä on vielä toivottavasti edessäpäin.

Tulipahan nyt vuodatus tänne sunnuntain ratoksi. 

-Esko-

// Kuvat: Amanda Aho //