7 sumuista syntiä

Alexa Dagmarin blogista iski silmiini syntinen haaste ja näihin minä tykkään usein tarttua. Vaikka minua ei kukaan juuri koskaan tämmöisiin haastakaan, niin on mukava välillä kirjoitella kevyttä pohdintaa ja haastaa itse itsensä. Eskon sumuisia syntejä, olkaa hyvät:

Herkuttelusyntini… 

Lähes naapurissani sijaitseva Halvan tehtaanmyymälä. Liian usein kurvaan töistäni sitä toista reittiä ja haen puolen kilon pussin mansikkalakuja. Joo, joo tiedän käyväni myymälässä liian usein, kun myyjä tunnistaa jo tarkalleen ostokseni.

Ihonhoitosyntini…

Finnien puristelu on ollut jollain tavalla addiktoivaa puuhaa jo reilut kaksikymmentä vuotta. Ei ole varmasti paras keino hoitaa ihoa, mutta herkullista mustapäätä ei vaan voi ohittaa.

Siivoussyntini…

Näennäissiivous. Rehkin ja puhkin hiki hatussa. Toimin omasta mielestäni todella tehokkaasti, mutta loppujen lopuksi olen vain siirtänyt tavarat paikasta A paikkaan B. Etteivät ne ole heti nähtävillä, kun astuu ovesta sisään.

Hiussyntini…

Ajoittainen tarve blondata hiukseni kokonaan. No, kun se näytti hienolta siinä kuvassa. Niin näytti, mutta Esko siitä kuvasta on 18 vuotta aikaa. Urea Ultrablonde, sanoi kampaaja.

Ystävyyssyntini…

Puhun ystävieni juttujen päälle, enkä aina jaksa kuunnella heidän tarinoitaan. Tästä sain viimeksi palautetta toissapäivänä. Pahoittelin asiaa ja sanoin tiedostavani ongelman. Taisin puhua päälle heti seuraavassa lauseessa. Impulsiivinen mies, jonka on heti sanottava asiansa. Petraamisen paikka.

Pukeutumissyntini…

Reikäiset sukat. No, ei niitä kukaan näe. Työssäni minulla on sisäkenkinä Conversen sandaalit ja kyllä muuten näkee. Tein eräänä päivänä sukkainventaarion ja enemmän oli reikäisiä yksilöitä, kuin ehjiä. Sukkakaupoille!

Parisuhdesyntini…

Parisuhdettomuus…

Mukavaa ja aurinkoista iltaa!!

-Esko-

// Kuvat: Antti Sihlman //

Kiviäkin kiinnostaa, no kiinnostaa, kiinnostaa…



Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Metso Kivikone

Luonto ympärillämme. On vesistöjä, on metsää, on eläimiä…Lähes jokaiselle meistä ovat hyvinkin tuttuja nuo luettelemani asiat. Västäräkin tunnistaa kaikki. Mänty on helppo. Päijänne ja Saimaa, nuo maamme kuuluisat järvet. Kärpässieni on klassikko. Vaan kuinka on kivien laita? Kuinka moni tunnistaa ja ymmärtää ympärillämme olevien kivien ja mineraalien merkityksen modernin maailman rakentamisessa? Ei varmasti kovin moni tule sitä ajatelleeksi. En minäkään silloin, kun pikkukoululaisena sain kevätjuhlassa tehtäväkseni esittää kiveä. Ei ollut puherooli.

“Ilman kiveä ja mineraaleja ei ole modernia maailmaa. Jos ottaisimme ne pois, niin samalla lähtisivät kännykät, sähköt, tiet, rakennukset ja paljon muuta. Kun maailma kaupungistuu ja digitalisoituu, kiven ja mineraalien merkitys raaka-aineena vain kasvaa”, sanoo Metson kivilaboratorion tutkimusjohtaja Keijo Viilo. Minulla oli ilo tutustua Metson lanseeraamaan Suomen ensimmäiseen digipalveluun, jonka tarkoituksena on lisätä suomalaisten kiinnostusta kiviä ja mineraaleja kohtaan. Tehdä niiden tunnistamisesta vaivatonta, helppoa ja saada ihmiset ymmärtämään niiden käyttötarkoituksia.

Kaivelin koulullamme ympäristötiedon varastolaatikkoamme ja sieltä löytyneet tarvikkeet olivat kyllä niinsanotusti aikansa eläneitä. Oli vihkosten sivut jo hieman kellastuneita ja oletettavasti jo eläköityneiden opettajien kahvitahrojen maustamia. Niitä selaillessa mietinkin, kuinka paljon mahdollisuuksia tämä digipalvelu tuo koulumaailmaan ja tämän aihepiirin opetukseen. Koulu kehittyy ja digitalisoituu kovaa vauhtia ja motivoivan oppitunnin rakentaminen Veli Suomisen Mineraalinmääritys-kirjasella saattanee olla hieman haastavaa, vaikka hyvä teos onkin.

Testasimme ympäristötiedon tunnilla tämän uuden palvelun toimivuutta. Aluksi esittelin hieman sivustoa ja annoin oppilaiden hoitaa loput. He kävivät pienissä porukoissa keräämässä erilaisia kivilajeja lähimaastosta ja aloittivat pikkuporukoissa kivitutkimukset. Osa teki hommia matkapuhelimillaan, osa käytti koulumme Chromebookeja. Tunnilla toteutui uuden opetussuunnitelman perusajatus hienosti. Oppilaat ottivat itse aktiivisen toimijan roolin ja “mitä ihmeen kivitutkimuksia”- ideologia hälveni hyvinkin nopeasti. Toimintaa sivustaseuranneena ja vain hieman opastaneena voin sanoa, että tulen käyttämään tätä palvelua varmasti opetuksessani tulevaisuudessakin.

Luokasta kuultua: “Täähän oli hyvä.” “Me saatiin Graniitti.” “Tää kone ei löytänyt meidän kiveä.” “Voidaanko mennä hakemaan lisää?” “Saanko lyödä tän rikki tuolla vasaralla?” Tunti oli touhua täynnä ja toivottavasti joku ottaisi Kivikoneen käyttöön myös tuolla koulun aitojen ulkopuolella. Kiviä ja mineraaleja on paljon muuallakin kuin kenkien alla, hautausmailla, kevätjuhlaesityksissä ja Markku Uuspaavalniemen Curling-hallissa.

Kiviäkin kiinnostaa!

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo Kivitutkijan työkalut saatu. //