Terapiassa

Tässä on elämänsä aikana tullut kokeiltua kaikennäköisiä hoitokeinoja niin fyysisiin kuin henkisiinkin kipuiluihin. Nyt pääsin kokemaan jotain ihan uutta. Kiitos Kellumo tästä mahdollisuudesta. Rentoutumis- ja palautumissessio tuli kyllä niin hyvään väliin. Yksinäinen kuntouttelu sai aivan uusia vivahteita räntäsateisena aamupäivänä. Neurosonic-tuolista tankkiin kellumaan kohti totaalirentoutusta. Mistä ihmeen tuolista ja minne ihmeen tankkiin kellumaan?

Neurosonic-tuoli perustuu matalataajuiseen värähtelyyn, joka tuntuu mukavalta kropassa. Istahdin nojatuoliin ja laskin sen itselleni optimaaliseen asentoon. Laitoin musiikin soimaan ja peitin silmäni. Taisin nukahtaa hetkeksi, koska puoli tuntia meni aivan hujauksessa. Kroppa oli ladattu ja hyväilty sisäisesti tällä matalataajuisella vibralla. Esivalmistelu kohti elämäni ensimmäistä kellumiskokemusta oli oikein onnistunut. Astuin tilaan, jossa oli jättimäisen kananmunan näköinen tankki. Värivalot loistivat silmiini. Kaikennäköisissä valoissa on tullut käytyä, mutta tämä oli kyllä aivan uutta ja ehkäpä jopa hieman erikoista.

Vaatteet naulakkoon ja suihkun kautta rohkeasti tankkiin sisälle. Korvatulpat korville, munankuori kiinni ja veden vietäväksi. Täydellisen kellumiskokemuksen takaamiseksi kaikki aistiärsykkeet ympäriltäsi on poistettu. Päälläsi on vain asu mallia Aatami, joten edes ihoasi vasten ei ole mitään ärsytystä. Tulpat korvilla laskeuduin kellumisasentoon. Aluksi minua hymyilytti, koska tilanne oli jotenkin todella outo. Tuntia aiemmin kävelin kiireisenä Kampissa ja nyt kellun täysin hiljaisessa ja pimeässä kelluntatankissa. Aluksi en uskaltanut laskeutua veden varaan. Jännitin hartioitani, mutta pienen ajan kuluttua makasin kuin lumpeenlehti mökkijärvessämme. Tosin vesi oli huomattavasti lämpimämpää.

“Your session is over.” Sanoi hento naisääni. Valot syttyivät pikkuhiljaa ja avasin tankin kannen. En oikein edes tiedä miltä minusta tuntui. Hyvältä, oudolta, tyhjältä. En ajatellut tunnin aikana oikeastaan yhtään mitään. Pysähdyin ja nautin vain hetkestäni ihmislumpeenlehtenä. Sitä se rentoutuminen sitten varmasti tarkoittaa. Unohtaa kaiken ja pysähtyy. Tekisi varmasti hyvää meille kaikille täällä kiireen ja räntäsateiden keskelle. Tuo kolesteroliton jättikananmuna pakottaa pysähtymään. Sinne et saa mukaasi läppäriä, et puhelinta et edes niitä punaisia Speedojasi. Sinne saat mukaasi vain ajatuksesi ja itsesi. Lähemmäs sikiövaihetta en ainakaan itse ole elämässäni vielä päässyt. Erilaista terapiaa.

Astuin ulos Kellumon ovesta naamaani vasten piiskaavaa räntäsadetta. En saanut hymyä pois kasvoiltani. Tapasin ystäväni Kampissa ja hän sanoi minulle. “Jätkä on kyllä niin hyvällä tuulella.” Aamupäivän tavoite: ONNISTUNUT.

Kiitos Kellumo vielä kerran, tarjositte hienon kokemuksen. Tulen varmasti uudestaankin.

-Esko-

// Rentoutumisterapia Kellumosta saatu blogin kautta. //

Elämä kantaa!

Hyvä saa ympärilleen hyvää. Hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita. Tähän minäkin haluan uskoa. Kirjoittelin viime viikolla otsikolla, Hyvä ja empaattinen ihminen. Kirjoituksessani viittasin lahtelaiseen farkkukauppiaaseen Aleksiin. Aleksille kirjoitus tuli aivan puskista ja tuotti hänelle näemmä hyvää mieltä. Illalla Facebookista pompsahti ilmoitus jaetusta blogitekstistäni seuraavilla saatesanoilla:

“Mun yks vanha esimies sanoi aikoinaan; “sun pitää olla enemmän kus*pää , kiltit ihmiset ei menesty”. En lähde analysoimaan omaa menestystäni, enkä tiedä olenko missannut jotain koska en halua olla kusi*ää. Moni mun lähellä työskennellyt tietää , että haluan ihmisille hyvää. Mä uskon että mun perhe tietää että haluan kaikille aina vain hyvää. Mä uskon että mun ystävät tietää että haluan kaikille hyvää. Oli aika makee fiilis lukea Eskon teksti ja huomata , että joku oikeesti on nähnyt sen ja tuntenut sen mitä ajattelen. Tää oli todella suuri ja yllättävä kunnia. Roskia meni silmiin ja nuha alkoi täysin yllättäen. Tää tuli mulle tärkeeseen kohtaan ja tän tekstin merkitys on valtava. Ellette oo ennen lukenut Eskon tekstejä,niin käykää lukemassa, mä saan niistä paljon irti. Olipa positiivinen päätös tälle päivälle.”

Luettuani tuon tekstin tuli minullekin todella hyvä mieli. Hyvä lähti kiertämään ja kyllähän kirjoitusten ja tekstien voima voi olla todella suuri. Niin hyvässä kuin pahassa. Nopea pikakelaus ja palaaminen vielä voitokkaan perjantain tunnelmiin. Ensimmäistä kertaa samassa gaalassa oli ehdolla suomalaisia vaikuttajia kaikilta eri alustoilta. Oli tubettajia, instagrammaajia, bloggaajia, snäppääjiä. Vuoden tulokkaan kategoriassa oli upeat “kanssakisaajat” ja voitto olisi voinut mennä ihan kenelle tahansa. Nyt se sattui osumaan kohdalleni ja oli hienoa huomata, että avointa ja rehellistä kirjoitettua tekstiä arvostetaan. Se tuntui niin hyvältä.

E2O-blogi on seurannut minua tuolta alun kaaoksesta tänne jo tasaisesti rullaavaan arkeen. Ystäväni Jukka sanoi minulle ensimmäisessä #faijakornerissa, että aika parantaa. Aika parantaa ja elämä kantaa. Näinhän se menee ja kyllähän tuohon voitettuun mustaan muoviplakaattiin kiteytyy todella paljon. Sieltä lähdettiin juuri menehtyneen isoäitini olohuoneen lattialta. Oksennettiin yksinäisyyttä ja psykiatrin punaisen oven takaa haettiin kantavuutta ja varmuutta niihin todella hapuileviin askeliin. Tapahtui ja tapahtui ja tapahtui. Pää on ollut niin pyörällä, ettei edes Linnanmäen pahimmat laitteet olisi pysyneet mukana. Usko hyvään ja usko siihen, että kaikki järjestyy on ollut todella vahva. Kyllähän siihen voittohetken jälkeiseen karjaisuun purkautui niin paljon. Kuului varmasti Herttoniemeen asti.

Hyviä asioita alkaa tapahtumaan, kun jaksaa uskoa ja olkoon tuo pysti yksi niistä. Eihän tuommoinen palkinto ole mikään maailman tärkein asia, mutta minulle se tulee aina symboloimaan yhtä merkittävää etappia elämässäni. Kaikesta selviää ja monta asiaa olisin voinut tuohon pystiin vaihtaa jos olisi ollut vaihdettavissa. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja tallentukoon nekin vaiheet tänne minulle niin tärkeälle alustalle. Onneksi olkoon E2o-blogi. Sinä olet hyvä juuri sellaisena kuin olet, jatka samaan malliin!

Wau ja mustavalkoisen ankkurin kautta valoisampaan ankkuriin. Tärkein ankkuri minulla on tatuoituna oikeaan käteeni. Ankkuri ja musta muovinen palkinto. Hienoja ja merkityksellisiä asioita. Niin ja kirjoittaminen on mukavaa hommaa.

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen, Pasi Salervo //