Tällä yksinkertaisella vinkillä ratkaiset pienen kodin säilytystilaongelmat

Ideahan ei siis ole mikään uusi. Jo aikoja ja aikoja on myyty sänkyjä, joiden alla on laatikostoja. Minulle tämä idea oli kuitenkin täysin uusi ja ei olisi tullut mieleenikään käyttää yleensä niin turhaa sängynalustilaa hyödyllisesti. Tästä haluan kiittää erästä ystävätärtäni. Hän sanoi, että otahan jalat pois sängystä ja laita tuonne alle jättimäiset laatikostot. Ei tarvitse täyttää kaikkea seinätilaa kaapistoilla, joka tekee pienestä asunnosta helposti ns. käytävämäisen. Olin siinä suhteessa onnekas, että sain itse suunnitella asuntoni säilytysratkaisut, jotka puuseppä toteutti. Tämä oli oikeastaan aika lottovoitto. Lottovoitto siinäkin suhteessa, että sänkyni on erikoismitoitettu ja sen alle olisi ollut lähes mahdoton löytää sopivia laatikoita.

Laatikostot ovat koko sängyn levyiset. Eli n. 153 cm pitkät. Tavaraa mahtuu tuonne sisään ihan älyttömästi. Eilen, kun vihdoin tyhjentelin jätesäkkejä, niin oikein yllätyin kuinka paljon nuo laatikot “imivät” tavaraa sisäänsä. Ei voi muuta sanoa, kun pienen asunnon pelastus. Vielä, kun saan häkkikomeroni avaimet, niin voin lopettaa turhan panikoinnin säilytyksen suhteen. Äidiltäni perityn hamstraajageenin haluaisin kuitenkin irroittaa vartalostani. En taaskaan raaskinut heittää pois tiettyjä tavaroita. Tavaroita, jotka olivat jätesäkeissä vielä edellisen muuton jäljiltä. Esko ja Konmari ei ole oikein hyvä pariskunta.

Jalat pois ja sängynalustila käyttöön!! Siinäpä vinkkiä kerrakseen…

-Esko-

Tsekkaa myös: Sohva, timantti, keittiönpöytä, asunto…

…kun elät, muttet elä…

Perjantaina keskustelimme miesten kanssa kaikenmoisista aiheista maan ja taivaan väliltä. Minulle jäi jostain syystä pyörimään päähäni yksittäinen lause: ” Kun “kuolee”, ennen kuolemaansa…” En ihan tarkalleen muistanut missä asiayhteydessä tuo lausahdus nousi esille. Eilen nukkumaan mennessäni pohdin tuota asiaa ja sain päähäni keskustelun, mistä tuo lainaus juonsi juurensa. Puhuin itsestäni ja kerroin kuinka iloisesta, elämänhaluisesta, lapsenmielisestä, elämää hengittävästä ihmisestä katoaa kaikki tämä. Elät, muttet elä. Keskustelimme kuinka voi “kuolla” ennen kuolemaansa. Lopettaa elämisen. Hävittää ilon, onnen, lapsenmielisyyden ja halun oppia ja kokea uusia asioita. Termi on hyvin raadollinen, mutta voi, niin ymmärrettävä.

Suuri mullistus tai kriisi elämässä siirtää ihmisen reunalle. Reunalle, josta voit joko pudota tai valita toisen tien. Tien, jonka seurauksena tulet takaisin elämään. Elämään, jossa sinulla on aina mukanasi ilo ja sataprosenttinen tyytyväisyys omaan elämääsi. Prosentit voivat ajoittain heitellä, mutta keskiarvo-onnellisuusaste on jatkuvasti lähellä sataa. Toinen vaihtoehto on putoaminen elämään pienellä liekillä. Liekillä, joka on ajoittain jo lähellä hiillosta. Vaikka ympärillä olisi kaikki asiat kunnossa, muttet itse koe olevasi tyytyväinen elämääsi ja onnellisuusprosenttisi ei nouse sataan kuin kerran kuukaudessa lauantaisaunan jälkeen. Ja ei, ei se aina edes vaadi mitään kriisiä. Elämä voi valua haluamattaan myös tuohon pisteeseen.

Tässä nykyajan hektisyydessä täytyisi aina välillä pysähtyä. Katsoa peiliin ja kysyä itseltään: ” Olenko minä onnellinen?” ” Olenko minä tyytyväinen elämääni? ” Jos näihin kysymyksiin vastaa usein negatiivisesti tulee kysyä seuraavaksi: ” Voinko vaikuttaa asioihin, joilla voisin parantaa elämänlaatuani?…” Eläminen tyytymättömänä omaan elämään ajaa ihmisen helposti ihannoimaan muiden ihmisten onnea ja syntyy sana: kateus. Kehä on valmis. Ah, nyt tämä alkaa kuulostaa liikaa elämäntapaoppaalta. Tarkoitus oli kirjoittaa vain eilisistä ajatuksistani ennen nukkumaanmenoa.

Hiihtoloma ja viikon loma. Onni ja onni!!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //