Tag: asuminen

Posted on

Olen keskituloinen ja se ei nolota!

Maisteri istuu koneen ääressä ja katse hakeutuu Oikotien asuntosivuille. Hakukenttiin hän täyttää kohdat kaksio, Helsinki. Hakuja tulee sadoittain. Järkeviä vaihtoehtoja tulee kourallinen. Maksukyvylleni järkeviä vaihtoehtoja kämmennellinen. Korkeasti koulutetun kasvatustieteen maisterin varallisuudella asunnon osto viehättävästä pääkaupungistamme ei käy vain sormia napsauttamalla.

Raha ei ole koskaan ohjannut mitään valintoja elämässäni. Olen keskituloinen. Ymmärrän sen hyvin. Jostain joutuu tinkimään ja kohdallani se on matkustelu. Eräs rikas kollegani hyvässä postauksessaan kirjoitti ettei hänelle tulisi mieleenkään kysyä jonkun opettajaystävänsä tuloja. Minäpä kuitenkin kerron. Tienaan ennen veroja hieman rapiat 3000 euroa. Bloggaamisesta saan hieman lisäansioita. Tulen toimeen mukavasti, vaikken voikaan haaveilla keskusta-asumisesta tai merenrantarivareista.

Rivariasumista olen hetken jo kokeillut. Ei ollut minun juttuni. Neliöhinnat pääkaupunkiseudulla ovat suoraansanottuna järjettömät. Moni varmasti miettiikin, että mitä järkeä täällä on edes asua? Täällä on vain sitä jotain, selittämätöntä. Muistan hyvin, kun mietin ensimmäistä asuntoa ostaessani hintoja. Öö, tolla Lahden sadan neliön rivarin hinnalla, järvikin kimmelsi ikkunasta sai Helsingin Kalliosta yksiön. Kyllähän tuo hintojen kehitys pääkaupunkiseudulla saa auttamatta perustuloisen ihmisen miettimään ratkaisujaan melkoisen tarkasti. Toki kahdestaan voi ihan huoletta isommankin asunnon ostaa, mutta yksin maksavana on käytettävä hyvin tarkkaa harkintaa.

Nykyinen asuntoni ja maksukykyni kohtaavat hyvin. Aiemmin maksoin enemmän vuokraa, mitä nyt maksan lainanlyhennyksestä ja vastikkeestani. Olen varmanpäälle pelaava ihminen ja otin lainaani seitsemän vuoden korkoputken. Tarkoittaa siis, ettei kuukausittaiset asumismenoni juurikaan muutu seuraavan seitsemän vuoden aikana. Tuo turvallisuutta ja tiedän tarkalleen kuinka suuren osan asuminen syö kuukausipalkastani. Kuukausipalkastani joka virkani myötä on toivottavasti turvattu eläkepäiviini asti. Eläkepäiviini, joihin nykykehityksellä on aikaa varmasti lähemmäs 50 vuotta. Hyvin sitä voi vielä keinutuolistakin opettaa.

Pelasimme tänään oppilaiden kanssa lautapelejä ja vanhaa kunnon Monopolia. Koulumme kätköissä oli vielä markka-aikainen versio. Katselin oppilaiden pelaamista ja vilkaisin myös Helsingin arvokkaimpien katujen hintoja. Käänsin ne mielessäni euroiksi ja asuntojen neliöhinnoiksi. Vieressä nykyinen neliöhinta (noin.).

EIRA: 6000mk, 1000e //// neliöhinta eräästä kerrostaloasunnosta n.8551e

TEHTAANKATU: 6000mk, 1000e //// neliöhinta eräästä kerrostaloasunnosta n. 7431 e

MANNERHEIMINTIE: 6500mk, 1083e //// neliöhinta eräästä kerrostaloasunnosta n. 7500e

Voi, kun olisikin Monopolihinnat. 200 neliön Loftissa asustelisin Eirassa…:)

-Esko-

Posted on

Mikä Helsingissä kiehtoo?

Jos minulla olisi rivitaloasunto. Minulla olisi sata neliötä. Minulla olisi farmariBemari. Minulla olisi grilli. Minulla olisi piha, jonka ruohoa leikkaisin hymy huulilla. Piha, johon istuttaisin Puutarha-messuilta vinkatut viimeisimmät ”hittikasvit.” Minulla oli rivitaloasunto. Remontoitu rivitaloasunto. Minulla oli sata neliötä, josta n. 50 oli hyvin vähällä käytöllä. Minulla oli farmariBemari. Sain maanantaikappaleen ja korjaamolle vein kuukauden välein. Minulla oli grilli. Kerran grillasin ja möin naapurille. Minulla oli piha, jonka ruoho ei edes kasvanut kunnolla. Kivinen maaperä ei ollut tarpeeksi hedelmällistä. Puutarhanhoidosta en tajua mitään. Rivitalounelma ja farmariBemari ei ollutkaan minun juttu, vaan veri veti takaisin Helsinkiin. Miksi?

Helsinki on kaupunki, jota minä rakastan. Kaupunki tarjoaa paljon aktiviteetteja ja uusia mielenkiintoisia asioita nousee tasaiseen tahtiin. Esimerkkeinä aivan ydinkeskustaan rakennettu ulkouimala Allas ja Hernesaaren rannan todellinen valopilkku Löyly. Jälkimmäisessä vietin kesäloman omasta ajastani n. 65 prosenttia. Ihmisvilinä, joka keskustassa lähes aina vallitsee on minulle rauhoittavaa. Usein istahdan kahvilaan ja katselen ohikiitäviä ihmisiä. Ravintoloita löytyy jokaiseen lähtöön ja niihinkin riittää ihmisiä lähes jokaisena iltana viikossa. Jos ihmisvilinä ajoittain ahdistaa, voit hakeutua lenkille esimerkiksi Keskuspuistoon, jonka reitit lähtevät lähes ydinkeskustasta.

Siis, noin kallis. Noin pieni kämppä. Mitä järkeä? Eihän tämän kaupungin asuntojen hinnoissa olekaan mitään järkeä ja keskustan hinnat ovatkin jo karanneet perustoimeentulijan ulottumattomiin. Varsinkin yksin asuntoa ostavalle. Nykyinen asuntoni maksoi vain parikymmentä tuhatta vähemmän kuin sadan neliön rivitaloasunto järvinäkymillä Lahdessa. Neliöitä 70 vähemmän ja ei ole omaa puutarhaa eikä omaa pihaa, onneksi. En minä semmoisia tarvinnut. Olen oikein tyytyväinen, että tuli tuokin unelma kokeiltua. Ei tarvitse enää haikailla neliöiden ja Landmanin täydellisen lankkupihvin perään.

Juuri nyt on hyvä. Pieni ja kotoisa pikkukämppä. 31 neliötä. Kaksi tilaa. Sata jätesäkkiä. Keskustan vilinään 15 minuuttia. Joku muu tekee lumityöt talvella ja leikkaa nurmikon kesällä. Pihassa Nissan. Hyvin on toiminut. Lainaa on paljon. Kuukausierä järkevä. Ystävät lähellä ja vieressä tuhiseva pikkumimmi vielä lähempänä. Hesa oot <3!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

P.S. Kysyin vieressä istuneelta Joensuusta Helsinkiin muuttaneelta kollegalta sanan, joka tulee ensimmäisenä mieleen Helsingistä. Vastaus: Suomenlinna. Kyllä, sekin on muuten hieno paikka.