Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

ava

, , , ,

Iholla-tunnusbiisi eri kasvoilla…

4.4.2017

Eilen alkoi uusi Iholla-kausi. Kaudella elämäänsä avaa viisi julkisuudesta enemmän tai vähemmän tunnettua todella rohkeaa naista. Alkutunnarin pärähtäessä soimaan pärähti pintaan myös kylmät väreet. Sama biisi eri kasvoilla. Tuli suora aikamatka hetkeen, kun istui itse sohvalla ja katsoi ensimmäistä omaa jaksoa valtakunnalliselta televisiokanavalta. Ensimmäistä jaksoa katsoi muistaakseni lähes 150 000 ihmistä. Olihan se melkoisen outo fiilis, kun ne itse räpellellen kuvatut hetket olivatkin yhtäkkiä kaikkien edessä, kaikkien arvosteltavissa.

Oli niin mukava katsella neloskauden ensimmäistä jaksoa. Ohjelmaa voi seurata silmillä, joita ei Suomessa ole kovin monella ihmisellä. Ennen neloskautta näitä silmiä taitaa olla kolmekymmentä. Nämä kolmetkymmenet silmät ovat kokeneet tuon saman fiiliksen. Fiiliksen, kun omat kuvailusi ja elämäsi ovat satojentuhansien ihmisten silmien edessä. Hienoa, kiehtovaa ja pelottavaa.

Kyllähän tuo on hieno sarja. Ihmisten arkea maustettuna upealla leikkauksella ja mahtavilla musiikeilla. Koukuttava sarja, jota on hieno seurata tänä vuonna ilman myötähäpeän tunteita.

Viime viikolla oli mukava päästä tapaamaan uuden kauden tyyppejä ja olipa mukana menossa Iholla-ihmisiä jokaiselta kaudelta. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun näin on tapahtunut.

Katsoitteko?

-Esko-

// Kuva: Iiro Peltonen //

Comments (12)
, , , , , , ,

IHOLLA, kirjaimellisesti!

18.2.2017

Mitä sinulle on jäänyt käteen Iholla-teeveesarjasta? Minulle on jäänyt käteeni ja elämääni monta hyvää ystävää. Tämä miesten välinen ystävyys televisio-sarjan takaa on todella hienoa. Eilen kokoonnuimme pitkästä, pitkästä aikaa taustatiimissä hyörineen Iiron kotiin syömään, saunomaan ja päivittämään elämäntilanteemme. Vaikka olemme ihmisinä erilaisia, todella erilaisia. Joku meitä yhdistää ja juttu jatkuu aina juuri siitä kohdasta mihin se oli viimeksi jäänyt. Viimeksi olimme jääneet Yrjänän Tshernobylin matkaan ja sen jutun ruodimme tällä kertaa loppuun asti. Ei noussut säteilevästä tarinasta huolimatta kesäkuun matkakohteideni top kolmoseen.

Postaustoiveissa joku toivoi, että kertoisin kuinka etenee miesten saunaillat? Tässähän onkin oiva sauma vastata kyseiseen kysymykseen. Saavuimme Iirolle noin puolen tunnin sykleissä. Halasimme, hymyilimme ja ” Onpas sairaan siisti nähdä…” lausahdus pääsi tasaisesti kaikkien suusta. Istuimme keittiön pöydän ääreen ja päivitimme kuulumiset. Kuulumiset, jotka olivat kaikilla positiivissävytteisiä.

Yrjänä tekee edelleen vuorotyötä, kasvattaa ja touhuaa valloittavan Tyyne Myyn kanssa. Haaveilee tatuoinnesta ja odottelee lumien sulamista, jotta voisi kaivaa prätkänsä esille. Hypätä punavalkoisen unelmansa selkään ja ajaa, jonnekin… Tero tanssii edelleen päivätöidensä ohessa intohimoisesti. Jukka kävi Laajasalo-opiston ja Jukan äänen on joku saattanutkin kuulla Radio Helsingin taajuuksilla. Jos näette Jukkaa biojäte-roskiksillanne, niin heittäkää tälle hyväntuuliselle herrasmiehelle yläfemmat. Patrick oli estynyt saapumasta paikalle työvelvotteidensa takia. Harmi.

Sauna. Sehän kuuluu olennaisena osana miesten illanviettoihin. Siirryimme hyvin tunnelmalliseen vanhan koulukunnan saunaan. Kellastuneet paneelit loivat juuri sen oikean tunnelman. Lauteilla tapahtuu usein ”Miesten vuoro”- efekti. Siellä ollaan vierekkäin, Iholla, kirjaimellisesti. Jutut kääntyivät hieman syvällisemmiksi. Aiheissa vilisivät ajoittain sanat, depressio, lapsettomuus, ero, miehen oikeudet, erikoisoluet ja niiden valmistusprosessit. Nämä valmistusprosessit siirsivät keskustelut takaisin hieman kevyempiin aiheisiin ja olikin aika siirtyä katsomaan huippukokkimme Iiron ruuan valmistusprosessien lopputulosta.

Tämä lopputulos oli mahtava. Ribsejä, itsetehtyä coleslawta ja maissia. Yksinkertaisuudessaan todella toimiva kombo. Itse kokki ei ollut aivan tyytyväinen ribsien kimmoisuusasteeseen. Kukaan muu ei tämmöistä huomannut, vaan lihat hävisivät lautasilta todella nopeasti lähes täydellisen hiljaisuuden vallitessa keittiössä. Kävi tuttu efekti. Nälkäiset miehet saavat ruuat eteensä. Silloin syödään, ei keskustella. Juuri, kun eilen kirjoittelin sokerittomuusyrityksestäni, niin lankesin jälkiruokaan. Jos joku mies tekee itse mustikkapiirakan. Mustikkapiirakan, johon hän on hakenut kruunuksi mustikat äitinsä pakastimesta. Olihan se Teron valmistamaa mustikkapiirakkaa maistettava ja kyllä kannatti. Maukasta, kermavaahtokuorrutteella, tietysti.

Täydellä vatsalla jaksoi taas keskustella. Keskustella yön pikkutunneille asti. Toivottavasti jutut taas jatkuvat. Nämä ovat hienoja miehiä, tärkeitä.

-Esko-

Comments (%)