Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

berliini

, , ,

Berliini ja pienoinen painajainen

23.9.2019

Aika tyhjä olo (kaikinpuolin) melkoisen tapahtumarikkaan viikonlopun jäljiltä. Tulipa sitä käytyä pikalomalla Berliinissä ja matka oli viimeistä silausta lukuunottamatta todella onnistunut. Hyvä irtiotto tänne arjen keskelle ja eipä sitä oikein ymmärräkkään miten nopeasti sitä lennättää itsensä ja ajatuksensa aivan muihin maisemiin. Lento taisi kestää myötätuulen edesauttamana molempiin suuntiin vain reilut puolitoista tuntia.

Ennen menolentoa sain kokea ensimmäiset sydämentykytykset. Kaverini laittoi minulle viestiä, että kone on ylibuukattu ja minulla ei ole koneessa paikkaa ollenkaan. Olen varannut ja maksanut lennon jo aikoja sitten ja nyt minulla ei ole paikkaa. Hyvin vähän matkustavana ei ihan mahtunut minun päähäni tämä ajatus. Lopullisen selvyyden asiaan sai vasta lähtöselvitystiskillä eli siis turvatarkastusten jälkeisellä alueella. Sielläpä sitä olisi ollut mukava vilkutella Berliiniin lähtijöille ja ottaa lähijuna takaisin Helsinkiin. Onneksi kaikki meni hyvin ja minullekin koneesta paikka löytyi. Eipä ole tullut tuommoista ennen koettua.

Ensimmäisenä iltana majotuimme Hollywood-henkisessä hotellissa. Huoneessa, joka oli nimetty John Waynen mukaan. Huoneemme sisustus taisi olla myös samalta vuodelta, jolloin tämä tähti voitti parhaan miespääosan Oscarin. Eipä se haitannut, koska sijainti oli hyvä ja kävimmekin heittämässä iltaisen lenkin ympäri Berliinin katuja ja syömässä iltapalaksi tietysti dönerit. Itseasiassa kaksi. Menimme ajoissa nukkumaan, jotta oli voimia seuraaville niinsanotuille pääpäiville.

Perjantaina vaihdoimme yöpaikkamme toiselle puolelle kaupunkia ja en oikein edes tarkalleen tiennyt missä hotelli sijaitsi. Jossain Alexanderplatzin lähellä se oli. On helppoa, kun mukana on kaveri, joka osaa kulkea paikasta paikkaan. Kunhan vaan perässä kävelee. Tulipa sitä tuona päivänä talsittua aivan älyttömästi. Kävimme kiertelemässä hyvinkin erilaisissa kaupoissa. Mielenkiintoisin ja erikoisin oli Hyperstation, jonne ei kyllä vahingossa eksy. Ovikellolla sisään jonnekin tehdasrakennuksen kolmanteen kerrokseen. Eipä ole tullut tuommoista ennen koettua.

Illalla kävimme katsastamassa Berliinin hyvinkin monivivahteista yöelämää. Voisiko sanoa, että siinä on kaupunki, jossa on varmasti jokaiselle jotakin. Illan kohokohta oli todella tunnelmallinen drinkkibaari Leberstern. Paikka on tullut tunnetuksi, koska siellä on kuvattu kohtaus Quentin Tarantinon Inglorious Bastards- elokuvaan. Olipa seinällä itse maestron kiitos vieraanvaraisuudesta. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Eipä ole tullut tuommoista ennen koettua. 

Lauantaina aamiaisen jälkeen suuntasimme Kreuzbergin alueelle hengailemaan. Siellä on kyllä melkoisen leppoisa ilmapiiri. On kahvilaa, ravintolaa, kahvilaa, ravintolaa, pikkuputiikkia, baaria ihan vieri vieressä. Lauantaina myös säätila oli puolellamme. Aurinko paisteli kirkkaalta taivaalta ja siinä istuskellessamme olisi voinut kuvitella, että ihan aurinkolomalla olisimme olleet.

Aurinkoloma saikin sitten hieman yllättäviä varjoja eteensä lauantain kääntyessä iltaan. Lähdimme porukalla syömään, mutta jouduin kääntymään takaisin hotellille, koska vatsassa alkoi tuntua hienoisen oudolta. Ja sitten tulikin jo äitiä ikävä. Yhtäkkiä JVG:n sanoituksia mukaillen äijä hehkui ja alkoi hyvinkin tehokas tyhjennysharjoitus. Treenit kestivät pitkälle aamuyöhön ja siinä vessan lattialla korkeassa polviasennossa aloin jo päässäni miettimään seuraavan päivän painajaismaista paluumatkaa. Eipä ole tullut tuommoista ennen koettua.

Oman diagnoosin perusteella kyseessä oli jonkinasteinen ruokamyrkytys. En tiedä mistä oli mahtanut tulla. Toivottavasti ei ainakaan rakastamistani dönereistä. Niitä haluan syödä suurella intohimolla tulevaisuudessakin. Onneksi sunnuntain kuluessa olo alkoi hieman kohenemaan ja neste alkoi pysymään sisällä. Finnairin lanseeraama mainosfraasi, illaksi kotiin sai aivan uuden tärkeän merkityksen. Illaksi pääsin kotiin ja eipä ole oma sänky noin hyvältä aikoihin tuntunut.

Mahtava reissu kaikenkaikkiaan ja tulipa taas paljon uusia kokemuksia. Otetaan vahvuutena, otetaan vahvuutena.

Mukavaa alkavaa viikkoa!!

-Esko-

Comments (2)
, , ,

Ihan perus

16.9.2019

Nyt voi jo varmasti sanoa, että syksy se tekee tuloaan. Tänään olin välituntivalvonnassa varvassandaalit jalassa ja ehkäpä ne voi laittaa jo odottelemaan seuraavia kevätauringon säteitä. Oli varpaat meinaan aivan jäässä. Se on tällä miehellä ollut lähiaikoina muuten hyvinkin perustavallista elämää. Niinkin tasaista elämää, että ei ole oikein liikkunut päässä mitään kirjoitusaiheitakaan. Notepadiini menin tarkastuskierrokselle, josko sieltä jotain löytyisi.

Olinhan minä sinne taannoin jotain naputellut. Sieltä löytyy esimerkiksi seuraavanlaisia aihioita: Tuohon hymyyn kiteytyy niin paljon, Vie lapselta tikkari, Sorvaustreffit, Keski-ikäinen Loiri, Vauvan ekat sanat: Paa nyt helvettiin se Iphone ja sen semmoista. Valmiita juttuja en ole saanut tehtyä. Ei ole niinsanotusti lähtenyt. Täytyy nyt hieman aktivoitua, koska noistahan syntyy vaikka ja mitä.

Perusarjessahan ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta itselläni se on kyllä toistanut täysin samaa kaavaa. Töitä, pikkupäikkärit, urheilu ja ehkäpä ulkona ruokailu. Naugtybrgerissa sekin. Tuttuakin tutumpi paikka. Täytyisi nyt hieman alkaa laajentamaan skaalaa ja alkaa tekemään enemmän asioita. Toteuttaa niinsanottua out of box-ajattelua. F viettelikin mennyttä viikonloppua Helsinki-kodissaan ja hänen kanssaan aloimme tätä jo hieman toteuttamaan. 

Ennen olen saanut Levottomista tutusta En ole koskaan– pelistä helpon pisteen vakiollani: En ole koskaan käynyt Kiasmassa. Nyt en sitäkään voi enää käyttää. F on innostunut vierailemaan erinäisissä museoissa ja lauantaina kävimme ensimmäistä kertaa Helsingin ylväässä nykytaiteen museossa. Ihan eivät kaikki installaatiot auenneet 8-vuotiaalle. Eivät ne kyllä auenneet hieman vanhemmallekaan, mutta yläkerran karvateos aukesi. Instagramissa tuohon ei ole voinut olla törmäämättä ja sen olenkin halunnut nähdä. Erikoinenhan sekin oli, mutta jollain tavalla äärimmäisen kiehtova. Vietimme huoneessa varmaankin tunnin. 

Olen luvannut F:lle, että jossain vaiheessa opettelen laittamaan hänen hiuksiansa erinäisille leteille. Myönnän, olen luistanut tästä melkoisen tehokkaasti. On yksi asia, jossa kärsivällisyyttäni mitataan ja se on pieni, tarkka näprääminen. Lettien tekohan on nimenomaan juuri tätä. Sadepäivän ratoksi olikin hyvä laittaa Youtubesta tutoriaali pyörimään ja aloittaa letityshommat. Elämäni ensimmäinen letti näki päivänvalon. Ei tuosta ihan Isin lettikirjaa kirjoita, mutta hyvä startti, hyvä startti. 

Ja huipentuupa tämä viikko vielä melkoiseen arjen katkaisuun. Lähdemme ystävieni kanssa minimatkalle Berliiniin. Ihastuin paikkaan siellä viimeksi käydessäni ja nyt pääsee uudestaan. Rentoa oleilua, ihmisten tuijottelua, vähän shoppailua ja tietysti Dönereitä. On luvattu vieläpä todella kivaa säätä. Perusarki on kivaa, mutta niin on myös sen virikkeellinen varioiminen. 

Esko, nyt semmoista ihan ohkaista aktivoitumista!

-Esko-

Comments (2)

Categories

Archives