Aika tyhjä olo (kaikinpuolin) melkoisen tapahtumarikkaan viikonlopun jäljiltä. Tulipa sitä käytyä pikalomalla Berliinissä ja matka oli viimeistä silausta lukuunottamatta todella onnistunut. Hyvä irtiotto tänne arjen keskelle ja eipä sitä oikein ymmärräkkään miten nopeasti sitä lennättää itsensä ja ajatuksensa aivan muihin maisemiin. Lento taisi kestää myötätuulen edesauttamana molempiin suuntiin vain reilut puolitoista tuntia.
Ennen menolentoa sain kokea ensimmäiset sydämentykytykset. Kaverini laittoi minulle viestiä, että kone on ylibuukattu ja minulla ei ole koneessa paikkaa ollenkaan. Olen varannut ja maksanut lennon jo aikoja sitten ja nyt minulla ei ole paikkaa. Hyvin vähän matkustavana ei ihan mahtunut minun päähäni tämä ajatus. Lopullisen selvyyden asiaan sai vasta lähtöselvitystiskillä eli siis turvatarkastusten jälkeisellä alueella. Sielläpä sitä olisi ollut mukava vilkutella Berliiniin lähtijöille ja ottaa lähijuna takaisin Helsinkiin. Onneksi kaikki meni hyvin ja minullekin koneesta paikka löytyi. Eipä ole tullut tuommoista ennen koettua.
Ensimmäisenä iltana majotuimme Hollywood-henkisessä hotellissa. Huoneessa, joka oli nimetty John Waynen mukaan. Huoneemme sisustus taisi olla myös samalta vuodelta, jolloin tämä tähti voitti parhaan miespääosan Oscarin. Eipä se haitannut, koska sijainti oli hyvä ja kävimmekin heittämässä iltaisen lenkin ympäri Berliinin katuja ja syömässä iltapalaksi tietysti dönerit. Itseasiassa kaksi. Menimme ajoissa nukkumaan, jotta oli voimia seuraaville niinsanotuille pääpäiville.
Perjantaina vaihdoimme yöpaikkamme toiselle puolelle kaupunkia ja en oikein edes tarkalleen tiennyt missä hotelli sijaitsi. Jossain Alexanderplatzin lähellä se oli. On helppoa, kun mukana on kaveri, joka osaa kulkea paikasta paikkaan. Kunhan vaan perässä kävelee. Tulipa sitä tuona päivänä talsittua aivan älyttömästi. Kävimme kiertelemässä hyvinkin erilaisissa kaupoissa. Mielenkiintoisin ja erikoisin oli Hyperstation, jonne ei kyllä vahingossa eksy. Ovikellolla sisään jonnekin tehdasrakennuksen kolmanteen kerrokseen. Eipä ole tullut tuommoista ennen koettua.
Illalla kävimme katsastamassa Berliinin hyvinkin monivivahteista yöelämää. Voisiko sanoa, että siinä on kaupunki, jossa on varmasti jokaiselle jotakin. Illan kohokohta oli todella tunnelmallinen drinkkibaari Leberstern. Paikka on tullut tunnetuksi, koska siellä on kuvattu kohtaus Quentin Tarantinon Inglorious Bastards- elokuvaan. Olipa seinällä itse maestron kiitos vieraanvaraisuudesta. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Eipä ole tullut tuommoista ennen koettua.
Lauantaina aamiaisen jälkeen suuntasimme Kreuzbergin alueelle hengailemaan. Siellä on kyllä melkoisen leppoisa ilmapiiri. On kahvilaa, ravintolaa, kahvilaa, ravintolaa, pikkuputiikkia, baaria ihan vieri vieressä. Lauantaina myös säätila oli puolellamme. Aurinko paisteli kirkkaalta taivaalta ja siinä istuskellessamme olisi voinut kuvitella, että ihan aurinkolomalla olisimme olleet.
Aurinkoloma saikin sitten hieman yllättäviä varjoja eteensä lauantain kääntyessä iltaan. Lähdimme porukalla syömään, mutta jouduin kääntymään takaisin hotellille, koska vatsassa alkoi tuntua hienoisen oudolta. Ja sitten tulikin jo äitiä ikävä. Yhtäkkiä JVG:n sanoituksia mukaillen äijä hehkui ja alkoi hyvinkin tehokas tyhjennysharjoitus. Treenit kestivät pitkälle aamuyöhön ja siinä vessan lattialla korkeassa polviasennossa aloin jo päässäni miettimään seuraavan päivän painajaismaista paluumatkaa. Eipä ole tullut tuommoista ennen koettua.
Oman diagnoosin perusteella kyseessä oli jonkinasteinen ruokamyrkytys. En tiedä mistä oli mahtanut tulla. Toivottavasti ei ainakaan rakastamistani dönereistä. Niitä haluan syödä suurella intohimolla tulevaisuudessakin. Onneksi sunnuntain kuluessa olo alkoi hieman kohenemaan ja neste alkoi pysymään sisällä. Finnairin lanseeraama mainosfraasi, illaksi kotiin sai aivan uuden tärkeän merkityksen. Illaksi pääsin kotiin ja eipä ole oma sänky noin hyvältä aikoihin tuntunut.
Mahtava reissu kaikenkaikkiaan ja tulipa taas paljon uusia kokemuksia. Otetaan vahvuutena, otetaan vahvuutena.
Mukavaa alkavaa viikkoa!!
-Esko-
2 Comments
Yksi ikimuistoisimmista perhelomista on ollut se, kun kaikki kolme lasta aloittivat oksentamisen yhtä aikaa. Ruokamyrkytys.
Kymmenen minuutin välein koko porukka oksensi läpi yön. Paluumatka saatiin onneksi aikaistettua, joten huonovointisen klaanin kanssa matkustimme seuraavan päivän kotiin. Kyllä jäi mieleen 😅
No varmasti jäi mieleen. Huhheijjaaaa!!!!