Paras unilääke on…

Enpäs ole kirjoitellut pitkään, pitkään aikaan mitään nukkumisesta. Ei ole ollut mitään syytä kirjoittaa ja hyvä niin. Siis todella hyvä. Aikoinaan tuo kuoleman serkkupoika näytteli todella suurta osaa elämässäni. Ja nimenomaan siinä negatiivisessa valossa. Oli ajanjaksoja, jolloin en nukkunut käytännössä lainkaan. Nukahdin, heräsin ja aloin katsomaan kelloa tunnin välein. Olin kierteessä, jossa aloin pelkäämään öitä. Pelkäämään niitä herätyksiä töihin muutaman tunnin katkonaisilla unilla. Aamulla peilistä katsoi haamu pikimustilla silmänalusilla. Aamulla peilistä katsoi haamu, joka onneksi sai tukea ja apua unettomuuteensa. Uniklinikan ja Jaksa Paremmin- projektin kautta lähdettiin vaalentamaan niitä pikimustia silmänalusia.

Minua ei todellakaan ole siunattu kovinkaan hääveillä unenlahjoilla. En ole koskaan ollut ihminen, joka pystyy nukkumaan paikassa kuin paikassa. En ole ihminen, joka pystyy nukkumaan tarvittaessa iltapäivään asti. Tänä kesänä olen huomannut kuitenkin olevani ihminen, joka nukkuu jo ihan hyvin. Nukkuu ilman lukuisia öisiä heräämisiä. Nukahtaa. kun nukuttaa ja ennenkaikkea herää pirteänä uuteen päivään. Se on melkoisen hieno tunne, kun miettii taaksepäin. Miettii niitä heräämisiä, kun ensimmäinen ajatus oli, että miten selviän tästä päivästä? Milloin pääsen painamaan pääni taas tyynyyn?

Olen rakastanut aina päiväunia ja nyt elämäntilanteeni sallimissa rajoissa nukun päiväunet lähes aina, kun mahdollista. Lyhyet päikkärit ovat niin mahtava keksintö. Tällä hetkellä päiväuneni eivät edes sotke unirytmejäni. Se hetki, kun iltapäivällä hyppäät sängylle. Laitat Spotifystä rauhallista musiikkia taustalle ja herätyksen puolen tunnin päähän. Yleensä päiväunilla näen vielä todella miellyttäviä unia, joten Nukkumatille kiitos, että teit comebackin elämääni. Ja älä koskaan leikkaa sitä vaaleaa pujopartaasi. Sopii sinulle.

Toivon todella, että tämä hyvä unijakso jatkuisi ja jatkuisi. Ei loppuisi enää koskaan. Uni se on vain semmoinen asia, joka kärsii ensimmäisenä jos mielessä myllertää. Uni se on semmoinen asia, joka vaikuttaa niin kokonaisvaltaisesti elämään, että siitä on huolehdittava. Myllerryksille loppu ja unille alku. Tunnettu uniekspertti totesi aikoinaan jotenkin näin: Hyvä fiilis on paras unilääke. Näinhän se taitaa olla.

Heräsin juuri päiväunilta, kun aloin kirjoittamaan tätä tekstiä. Viikonloppuna vietettiin hyvän ystäväni polttareita, joten tulivat kyllä tarpeeseen.

Mukavaa ja kesäistä viikkoa!!

-Esko-

Mitä asioita haluaisit ikuistaa?

Jos sinulla olisi kaksikymmentäneljä kuvaa käytössäsi. Kuvassa oleva tuote taisi maksaa muutaman markan enemmän, koska siinä oli mahdollisuus vielä kolmeen bonuskuvaan. Mitäpä sitä kuvailisi? Mitkä asiat olisivat niitä, joita haluaisi ikuistaa? Tarkasti joutui miettimään mihin nuo arvokkaat sormenpainallukset käytti. Suuriin epäonnistumisiin ei ollut varaa. Hymyt ja hetket tuli saada filmille ensimmäisellä otoksella. Löysin laatikosta vanhan kertakäyttökameran. En edes tiedä mitä kuvia tuo mahtaa sisältää. Voikohan noita enää teettää missään? Varmasti voi. Täytyy todellakin käydä tuo rulla teettämässä. Mielenkiintoista, mielenkiintoista.

Ei ollut filttereitä. Ei ollut photoshoppeja. Ei ollut mahdollisuutta valita sadasta kuvasta sitä onnistuneinta. Olisiko silloin kuvannut täydellistä smoothiebowlia, tuoretta sushilajitelmaa tai huulet törröllä selfietä? Itseasiassa tuolla pahvisella kameralla täydellisen selfien ottaminen olisi ollut kohtuullisen haasteellista. Haasteellista oli myös se, että et voinut varmasti tietää mitä asioita olit filmille napsinut. Lomamatkan jälkeen veit kameran valokuvausliikkeeseen ja sait käteesi kaksikymmentäseitsemän kuvaa. Konkreettisia käsinkosketeltavia kuvia, jotka ahkerimmat jaksoivat liimata kansioihin. Kansioihin, joiden sivujen välissä oli sitä ärsyttävää voipaperia. Aina ne irtosivat ja repesivät.

Aika kiirii ja ne konkreettiset hieman kellastuneet valokuvat taitavat olla jo katoavaa kansanperinnettä. Tuo oli sitä aikaa, kun et voinut jakaa kuviasi koko maailmalle yhdellä napin painalluksella. Tuo oli sitä aikaa, kun et voinut vaalentaa tummia silmänalusiasi yhdellä pyyhkäisyllä. Tuo oli sitä aikaa, kun et voinut seurata idoliesi tai naapurisi elämää hänen Instagramin kuvavirrastaan. Tuo oli sitä aikaa, kun usein kuvista oli rajautunut sen pisimmän ihmisen pää puoliksi pois.

Hyvä, että tekniikka on mennyt hienoisesti eteenpäin. Arkea, elämää ja hetkiä on helppo tallentaa. Ilman niitä kahisevia voipaperisivuja.

Mitäköhän tuo rulla pitää sisällään? Se täytyy vielä selvittää.

Kertakäyttökamera, onko tuttu?

Naps!

-Esko-