”Tai siis ihastumisen tunteesta haaveilusta. Tuohon aikaan tämä kirjoittelija oli vielä aivan haamu. Haamu ei voi ihastua. Haamu ei voi antaa toiselle ihmiselle yhtään mitään. Haamu voi pahoittaa toisen ihmisen mielen. Haamu voi päästellä suustaan asioita, jonka vaikutuksesta ihminen, oikea tasapainoinen ihminen loukkaa vain itseään. Haamun kangasta voi hieman langalla paikkailla ja laittaa laastarin päälle. Haamupuku ja vappunaamari on minulla ollut päässä. Naamari, jonka alle piiloutui ihastumisen tunnetta tavoitteleva euforia-Esko.
Euforia-Esko, joka olisi voinut tuohon aikaan ennemminkin kysellä. Olenkohan valmis seisomaan omilla jaloillani? En ollut ja siinä tilanteessa on melkoisen turha haaveilla ihastumisista tai iltojen loputtomista viestimaratoneista. Henkinen maratoni oman itsetuntemisen kanssa kannattanee ensin juosta loppuun. Hoitaa maratonista tulleet rakot kantapäistä kuntoon. Hoitaa rakot kuntoon ilman laastareita. Laastareita, jotka tuovat hetkittäisen helpotuksen kipuun ja auttavat taivaltamaan eteenpäin. Ilman, että jokainen askel on tuskainen ja haavat aukeavat.”
Näin olin vuosia sitten kirjoitellut. Tarkastin juuri uudestaan kantapääni. Nyt ne ovat lähes parantuneet. Aika kauan oli itselläni päällä tuo naamari sekä kuvitteellinen haamuasu. Pitkä parisuhde, totaaliromahdus ja uusi deittikulttuuri oli vähän turhankin haastava yhtälö ratkaistavaksi. Herra X ei oikeaa vastausta löytänyt. Näin jälkikäteen voi ehkä todeta, että hyvä niin.
Oppi elämään yksin. Taito, joka minulta puuttui. Aina piti jotain tehdä ja touhuta. Esimerkiksi viikonloppu ilman ohjelmaa tuntui jopa tuskaiselta. Nykyään on tilanne lähes päinvastainen. Oppi myös tuntemaan itsensä läpikotaisin ja nimeämään mahdolliset kielteiset tunteet, joita väistämättä elämässä eteen tulee.
Eteen tuli myös aivan sattumalta upea, ihana ihminen. Tässä on jo omassa seurustelumittakaavassa ihan merkittävä taival takana. Tälle taipaleelle oli huomattavasti helpompi kyytiin hypätä, kun oli Eskon edestä sen euforia etuliitteen vuodet mennessään pyyhkineet. Aina minä sanoin, että uskon yllättäviin kohtaamisiin.
Ehkäpä huuruinen pikkujouluilta Erottaja Bar:issa semmoiseksi lasketaan.
Kivaa iltaa!
-Esko-
