Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

ensitreffit alttarilla

, , , ,

IHOLLA ja Ensitreffit alttarilla, aika on valmis!

23.8.2019

1.9.2014 kello 22 alkoi AVA-kanavalta televisiosarja nimeltään IHOLLA. Kaksi ensimmäistä kautta oli seurattu mitä erilaisempien naisten elämää. Koukutuin täysin toisen kauden kiemuroihin. Sanni, Johanna ja kumppanit tempasivat tämän herran täysin mukaansa. Monesti olen miettinyt, että miksi? Ja vastaus on hyvinkin yksinkertainen. Tavalliset ihmiset kuvasivat täysin tavallista elämää. Hienoilla musiikeilla ja leikkauksilla maustettuna. Tämä vuonna 2014 alkanut kausi oli kolmas ja ääneen pääsivätkin miehet.

Mukana oli myös pitkätukkainen luokanopettaja Esko nimeltään. Muistan tarkasti sen hetken, kun oma naama lävähtää televisiovastaanottimiin ja vieläpä useasti viikossa. Se on muuten asia, johon et voi millään tavalla valmistautua. Tai ainakaan siihen minkälaisen kuvan ihmiset sinusta televisiosarjan perusteella muodostavat.

Nyt on lähes tarkalleen viisi vuotta tuosta hetkestä kulunut. En ole sen koommin sarjaa katsellut. Tänä tulevana syksynä teimme ystäväni Ollin ja ehkäpä myös Mikon kanssa päätöksen, että kerran viikossa istumme sohvalle ja katsomme hieman sarjoja. Ei Game Of Thronesia tai Rahapajaa, vaan Iholla kolmosta Ensitreffit alttarilla ensimmäistä kautta, jossa Olli astui avioliiton satamaan itselleen tuntemattoman ihmisen kanssa. Sanoisinko, että jännittävä sarjasyksy siis tulossa.

Noiden viisi vuotta vanhojen tapahtumien ja teemojen ympärille on hyvä peilata juuri tämänhetkistä elämää. Antaa varmasti paljon kirjoiteltavaa tänne bloginkin puolelle. 

Näin vastailin aikoinaan lukijani kysymykseen, joka tiedusteli lähtisinkö sarjaan uudestaan mukaan:

Vastaus tähän on, että aivan ehdottomasti lähtisin. Sarjaa kuvatessa ei ollut vielä Snapchatteja ei Instastorieseja ja eipä tainnut silloin olla Youtube-kulttuurikaan kovin kummoisessa kukoistuksessa. Se puolivuotinen kuvaussessio aivan arkisesta elämästä oli jotain niin outoa, että se oli samalla jollain tavalla kiehtovaa. Aluksi oli todella kummallista ja jopa noloa kävellä kaupungilla ja jutella kameralle. Istua ravintolassa kameran kanssa ja eniten jännitti tuoda kamera omaan luokkaani ja kysellä oppilaiden vanhemmilta kuvauslupia ja kertoa ”projektistani”. Jännitys oli turhaa, koska suhtautuminen oli hyvin ymmärtäväistä. Juuri tänä päivänä miestä ja kameraa ei varmasti ihan niin paljoa kummasteltaisi.

Elämä koostuu erilaisista vaiheista ja sarjaa kuvatessa elämä on hyvin erilaista kuin tällä hetkellä. Sarja on tallennettuna DVD:ille, jotka ovat hyvässä tallessa tuolla kaapissani. En ole niihin juurikaan palaillut. Täytyisi ihan oikeasti katsoa joskus muutama jakso läpi ja vertailla omaa minääni tähän nykyiseen Eskoon. Hiukset olivat ainakin paljon pidemmät ja ajatuksenjuoksu tai ainakin niiden esiintuominen huomattavasti nykyistä vaivalloisempaa. Muistan joitain monologeja kameralle jutellessani olleeni aivan lukossa. Pelkäsi avoimuutta. Tämä ei johtunut vain kamerasta tämä johtui minusta.

Jos lähtisin nyt tekemään uutta tutkimusmatkaa itseeni olisin varmasti huomattavasti rohkeampi, huomattavasti avoimempi. Aiemmin sitä pelotti näyttää itseään niinä heikkoina hetkinä. Avoimuus ja asioista puhuminen ovat ensiarvoisen tärkeitä asioita ihmisen elämässä. Kirjoittamisen kautta tämän on huomannut. Kannattaako sitä tehdä koko kansalle onkin sitten ihan eri kysymys. Tämän linjan olen valinnut ja tällä mennään. Enemmän se on hyvää elämääni tuonut kuin negatiivisuutta. Niin ja mitä tuo sarja elämääni toi?

Noh, sehän toi tietysti Iholla-etuliitteen joidenkin ihmisten puheisiin. Se toi todella erikoisen hetken, jonka kokee vain kerran elämässään. Oma naama lävähtää neljä kertaa viikossa televisioon kaikkien katseltavaksi. Se toi mahdollisuuden kirjoittaa varmasti jossain mittakaavassa suosittua blogia. Nykyään kirjoittajia on niin paljon, että jonkun ”potkun” se vaatii, jotta ihmiset sen oman alustasi löytävät. Se toi monta uutta tuttavuutta ja mahdollisuuden nähdä televisiotyöläisten kulisseihin. Se toi tuonne kaappiini DVD:t, jotka sisältävät kolmekymmentäkuusi jaksoa ammattilaisten työstämää materiaalia elämästäni.

Nykyäänhän lähes jokaisella ihmisellä on taskussaan kapistus ja sovellukset, jolla voi kuvata sitä oman elämänsä Iholla-sarjaa. 

-Esko-

Comments (0)
, , , , ,

Miltä tuntuu seisoa alttarilla, ensitreffeillä??

4.9.2018

Tänään keskustelimme illalla alkavasta Ensitreffit alttarilla- ohjelmasta opehuoneessa. Itsekin tästä olen naputellut jo aiemmin. Muistan, kun aikoinaan oli alkamassa ensimmäinen tuotantokausi ja bussipysäkit täyttyivät mainoksista, jossa kaksi ihmistä seisoo vierekkäin silmät peitettynä semmoisilla “unilaseilla”. Mietin silloin varmasti hyvin monen muun tavoin, että nyt on mennyt jo formaatti melkoisen pitkälle. Menet naimisiin ihmisen kanssa, jota et koskaan tavannut. Et tiedä hänestä yhtään mitään. Ammattilaiset ovat tehneet taustatyön ja selvittäneet juuri oikeanlaiset ihmiset toisilleen. Huhheijjaa, sanon minä. Molempien lähimmät ihmiset takana ja seisot alttarilla silmät peitettynä. Oletettavasti kohtalaisen kuumottava hetki.

Vaan onko tässä maailmassa mitään oikeaa tapaa löytää se rakkaus rinnalleen? Mielestäni ei todellakaan ole. Onko se sitten mobiilisovellus, työpaikan kahvihuone, bussipysäkki, nollaneljän yökerhohaahuilu, kauppajono, kesäfestivaalit tai televisio-ohjelma? Eihän sillä ole mitään merkitystä, ei. Tässä sitä on itsekin huomannut, että ei ole ihan mutkatonta löytää sitä ihmistä jakamaan arkea kanssasi. Kun sitä tarpeeksi kauan elelee itsekseen, niin ajoittain tuntuu jopa erikoiselta, että sitä saattaa vielä joskus asua jonkun ihmisen kanssa yhdessä. Parisuhteessa yhteisen katon alla asustellessa sitä tuntui todella erikoiselta, tai ei kyllä tullut edes mieleenkään, että joskus vielä asuisi yksin ja kattaisi pöytään vain yhden lautasen joskus tietysti toisenkin. Tai tilaisi Voltista vain yhden annoksen. On se elämä semmoista.

Niin, palatakseni siihen opehuonekeskusteluun. Siinäpä sitä arvuuteltiin, jotta millaista on seisoa alttarilla, ensitreffeillä? Tulipa sitten mieleeni, että yksi lähimmistä ja tärkeimmistä ystävistäni on tämän kokenut. Ja vieläpä ensimmäisellä tuotantokaudella, kun koko ohjelmaformaatti oli vielä täysin uusi ja ennenkokematon. Tästä asiasta emme muuten ole ihan hirveästi keskustelleet, vaikka lähes jokainen muu asia elämäntaipaleelta on käyty läpi äärimmäisen tarkasti. Ja tullaan varmasti käymään jatkossakin.

Eli kerrohan Olli, jotta millaista oli seisoa alttarilla silmät peitettynä, ensitreffeillä?

Ei tuntunut oikein miltään, tai siis vähän jännitti. Ei kuitenkaan läheskään niin paljoa, kuin aiemmin jossain tilanteissa. Esimerkiksi esiintyminen luokan edessä. Luulen, että se johtui osittain siitä, että et tiennyt yhtään mitä odottaa. Tottakai se oli iso asia, että olitkin menossa naimisiin tuntemattoman ihmisen kanssa. Se, että sinulla ei ollut oikein mitään ennakko-odotuksia, niin ei se ollutkaan niin paha. Vaikka siinä tuli tuijoteltua kattoon ja ympärilleen. Oletettavasti jälkimmäisien kausien tyypeillä on vispannut polvet hieman enemmän, kun he tietävät jo hieman ohjelman ideasta.

Siinä ennen h-hetkeä hörpin mehua ja bestmanitkin ihmettelivät, miten voin ottaa niin rennosti. Hyppimisen ja varjonyrkkeilyn kautta seisomaan alttarille sanomaan tahdon! Hieno kokemus.

Kiitos Olli ja rohkeita ovat kaikki osallistujat, kertakaikkiaan. Hattua nostan.

-Esko-

Comments (0)