Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

ero ja lapsi

, , , , , ,

Näe mut, näe sut ja ennenkaikkea näe lapsi erotilanteessa!

24.9.2017

Näe Mut!-kampanjaan törmäsin jostain median syövereistä. Tai aluksi näin yhden noista ylempänä olevista kuvista. Herättivät mielenkiintoni ja tutustuin tarkemmin mistä on kysymys. Kampanjan tarkoituksena on herättää aikuiset ihmiset pysähtymään ja ajattelemaan juuri sen oman lapsensa tilannetta ja hyvinvointia erotilanteissa. Henkilökohtaisesti, eronneena pienen lapsen isänä tämä kampanja tuli todella “iholle” ja halusin sen täällä blogissani tuoda myös esille. Luin nettisivuilla olevia tarinoita ja herättivät kyllä todella paljon ajatuksia. Jokainen ero on erilainen. Jokainen eron kokenut lapsi on varmasti myös erilainen.

Kaikki, ihan kaikki ymmärtävät ja tietävät, että hyvin hoidettu ero on lapselle se paras ratkaisu. Voi, kun ne olisi aina helppo hoitaa. Osaisi aina vastata lapsen esittämiin kysymyksiin oikein. Ja ennenkaikkea kaikkiin kysymyksiin löytyisi vastaus. Lapset esittävät erojen aikana varmasti kysymyksiä, joiden edessä omat vanhemmatkin saattavat olla voimattomia. Erotilanne on usein myös aikuiselle todella kuormittava ja koko elämä saattaa ajautua täydelliseen pyörremyrskyyn. Kaikesta huolimatta se oma lapsi tulisi aina pitää toiminnan keskiössä. Lapsesi ottaa sinua kädestä kiinni, katsoo silmiin, laittaa sinun leikkihiiresi omaan kotiin asustelemaan. Se on melkoisen vaikea tilanne. Kyyneleet pyrkivät silmiin, puret huulta, mutta on vain tsempattava ja kerättävä itsensä.

Jokainen lapsi reagoi omaa elämäänsä kuormittaviin tilanteisiin hyvin eri tavalla. Heidän tuntosarvensa tämmöisissä asioissa ovat erityisherkällä asetuksella. Jokainen sana ja ele tallentuvat varmasti heidän pienille kovalevyilleen. Tämä tulisi aina muistaa. Itsellenikin on jäänyt omasta lapsuudestani mieleen se aika, kun isäni muutti työnsä perässä Lahteen. Muutimme loppuperheen kanssa Joensuusta vasta myöhemmin perässä, mutta ei sitä ollut pienen pellavapäisen pojan ihan helppoa ymmärtää. Kakkosluokalla jäin kiinni myymälävarkaudesta melkein heti isäni muuton jälkeen. Se taisi olla pikku-Eskon reagointi ja hätähuuto, että tulehan lainkuuliainen käräjätuomari-isi nyt takaisin sieltä. Ei tullut, mutta onneksi me muutimme perässä. Hyvin selvät asiat aikuisten mielissä eivät välttämättä jäsenny pienen ihmisen päässä ihan samalla tavalla.

Ajan parannettua useita haavoja on näitä asioita tänne hieman helpompi kirjoitella. Hyvin monia asioita olisin henkilökohtaisesti tehnyt erossani varmasti eri tavalla, mutta ei siinä akuuttitilanteessa ollut ajatus mukana kaikissa ratkaisuissa. Ei tiennyt oikein mistään mitään. Nyt tietää ja toivottavasti samanlaista myllyä ei tarvitse käydä enää ikinä läpi. Eteen tuli ja varmasti tulee edelleenkin kysymyksiä, joihin ei löydy vastauksia edes mentori Sinkkosen oppaista. Tulee kysymyksiä, joihin ei auta kasvatustieteen maisterin kasvatuspsykologian opinnot. Tulee kysymyksiä, joita kysyy pieni, maailman rakkain, ainutkertainen ihminen. Tämmöiset kampanjat toivottavasti herättävät ihmisiä ajattelemaan. Antavat vanhemmille työkaluja ja informaatiota, jos omat keinot ja voimat eivät riitä.

Näe lapsi, ilman kasvomaalauksia!

-Esko-

// Kuvat: naemut.fi //

Comments (4)
, , , ,

Lapset ja ero

28.3.2017

Uusin mieltymykseni on lukeminen. Koulumme ammattikirjallisuushylly on tarjonnut hyvää luettavaa jo monelle illalle. Eilen lueskelin ihan töideni puolesta Soili Poijulan teosta Lapsi ja kriisi, Selviytymisen kokeminen. Pieni lapsi joutuu kriiseissä myös melkoiseen myllerrykseen, mutta oikein ja järkevästi hoidettuna lapsen vahingollinen kehitys on minimoitavissa. En halua antaa kenellekään mitään vinkkejä, kuinka asiat tulisi klaarata. Ei, en todellakaan ole siihen oikea henkilö. Kaikki hoitavat asiat juuri omalla parhaaksi näkemällään tavalla. Lapset keskiössä.

Silmiini iski sisällysluettelosta ensimmäisenä luku: Lapsi ja ero. Tämä luku herätti minussa hyvin paljon ajatuksia, hyvin paljon. Näyttelijä Tommi Eronen kiteyttää myöskin opehuoneesta löytyneessä Annassa hyvin erotilanteen, johon liittyy yhteisiä lapsia. ” Molemmilta ei voi tippua rukkaset yhtä aikaa…” Minulta tippui molemmat rukkaset vuosi sitten. Nyt ne on vedetty syvälle käsiin takaisin ja olen uudenlainen vanhempi. Vahvuuksineni ja heikkouksineni.

Kirja on kirjoitettu vuonna 2007 ja silloin tilastollisesti Suomessa erilleen muutti noin 40 000 perhettä. Vuonna 2015 jo yli puolet avioliitoista päättyi eroon. Asia koskee siis välillisesti vuosittain todella montaa ihmistä ja niin valitettavasti myös lasta. Lapset ovat yksilöitä ja kokevat surun aivan omalla tavallaan. Suru on asia, johon et voi valmentaa itseäsi, etkä jälkikasvuasi. Et voi tietää miltä esimerkiksi läheisen poismeno tuntuu. Et voi tietää miltä tuntuu maata sängyllä yksin, tuijottaen kattoa ja miettien: Kyllä minä tästä selviän, entä kuinka lapseni tästä selviää? Et voi tietää miltä tuntuu kysymys, lapsen esittämänä: ” Miksi kaikki ei ole niinkuin ennen? ” Et voi tietää miltä lapsesta tuntuu, kun toinen vanhempi ei olekaan enää peittelemässä. Peittelemässä, paijaamassa ja antamassa sitä tuttua, turvallista hyvänyönpusua.

Erotilanteessa lapsi hyppää ikäänkuin vuoristoradan vaunuun. Takana istuu jarrumiehinä hänen vanhempansa. Heidän saumaton yhteispelinsä tekee lapsen matkasta tasaisen. Varsinkin pienet lapset ovat täysin näiden jarrumiesten armoilla. He eivät voi vaikuttaa kuinka lujaa vaunu etenee, kuinka pehmeä on istuin ja onko vyöt kiinni turvaamassa matkaa? Vaikka jarrukahva aluksi olisi ruosteessa. Molempien tekisi mieli ohjata vaunua omaan suuntaansa. Kyydissä istuvan lapsen kääntäessä katseensa jarrumiehiin on kasvoilla säilytettävä hymy. Luottavainen ja turvallinen hymy. Aloittelevana, tunteellisena jarrumiehenä tuo on vaikeaa.

Myös vuoristoradan jarrumiehen työn voit oppia kokemuksen kautta. Ajan saatossa jarrumiesten turvatessa lapselle tasaisen matkan, alkaa hänkin sopeutua tilanteeseen. Ymmärtää, että jarrumiehet ovat enää vain työkavereita, suojelemassa sitä vaunussa istuvaa tärkeintä kyytiläistä. Kyytiläinen oppii luottamaan molempiin ihmisiin takanaan ja on valmiina ottamaan viereensä myös muita matkustajia. Kirjassa asia kiteytyy todella tärkeään lauseeseen: ” Loppujen lopuksi eron vaikutus lapseen riippuu eniten siitä, kuinka hyvin vanhemmat pystyvät uudessa tilanteessa luomaan lapselle säännöllisen elämän ja olemaan hänelle normaaleja ja tavallisia vanhempia…” Vanhempia tai jarrumiehiä. Pienille ihmisille maailman tärkeimpiä.

Opehuoneen kirjahylly. Timantteja täynnä.

-Esko-

// Kuva: M. Suntila Lähde: Poijula Soili: Lapsi ja Kriisi, Selviytymisen kokeminen  //

Comments (16)