Aurinko, sileä asfaltti ja ystävä, jota ei ole nähnyt aikoihin. Kärkkäisen sikapäiviltä hankitut uudet juoksuvarusteet. Sikapäivät, nuo Hullujen päivien vastineet. Ei ole keltaisia haamuja, vaan ihan rehellisiä pinkkejä sikoja. Pääoven yläpuolella asiakkaat ottaa vastaan jättimäinen sika, jolla on vatsaan tatuoitu Kärkkäinen. Tai näin F asian ilmaisi. Aulassa esillä arvonnassa oleva auto, jota ajoi pahvinen possu. F sanoikin, että osallistu iskä arvontaan, osallistu. Vastasin tietysti myöntävästi, koska olisihan uusi auto aika makea voitto. Pikkumimmi totesi kuitenkin, että jos voitat, niin ei tuolla autolla mitään tee, kunhan saisi pahvisen porsaan kuskin paikalta. Osallistuin. Laitan sitten auton tänne myyntiin, jos arpa osuu.
Sikapäiviltä löytyi siis uusi juoksusetti. Asicsin mallikappaleet olivat suorastaan naurettavan edullisia. Trikoot, shortsit ja juoksutakki alle 60 euroa. Mielestäni hyvin kohtuullinen hinta. F:lle hankittiin samalla hänen itsensä valitsema nimpparilahja. Ei ollut enää poneja tai Ty-pehmoja. Oli rokkikitara ja mikrofoni. Ostin mielelläni. Vain elämää-uusinnat ja Suvi Teräsniska ovat tehneet tehtävänsä.
Mummolaan saavuttuamme oli aika pukea juoksutamineet päälle. Tavata ystävä, jonka olen tuntenut parisenkymmentä vuotta. Tunnin lenkki aurinkoisessa Lahden satamassa. Kuulumisten vaihto ja muutamat kärrynpyörät Sibeliustalon edustalla. Yksi tämän vuoden parhaista lenkeistä. Kevätaurinko, hyvä seura ja puhdas asfaltti on kyllä mahtava kombo. Uudet varusteet toivat myös uutta potkua juoksemiseen. Lenkin jälkeen odotti mummon paistama aito Tapolan mustamakkara, iloinen pikkutyttö, isän viimeismmät urheilu-uutiset ja juuri remontista valmistunut sauna.
Saunassa vedimme F:n kanssa Rollen ja Cajan uimahyppykisat, jotka voitettuaan pikkumimmi lähtikin isovanhempiensa kanssa touhuamaan alakertaan. Itse jäin vielä lauteille. Lisäsin löylyveteen rakastamaani Tervan tuoksua. Heitin kiukaalle. Vedin syvään henkeä ja siirryin makuuasentoon tervalepän tuoksuisille uusille lauteille. Mietin mielessäni: Jos elän hypoteettisesti 82-vuotiaaksi. Kaksi niistä vuosista menee päin helvettiä. On minulla kuitenkin prosentuaalisesti aika paljon enemmän niitä onnellisia vuosia elämässäni. Eilinen oli yksi niistä todella onnellisista päivistä. Heitin lisää löylyä kiukaalle. Tervan tuoksu täytti saunan ja olihan tuo lenkin jälkeinen fiilis parempaa kuin erotiikka. Ah, tuo on kyllä niin kliseinen juttu. Ja mikä minä olen tuommoista sanomaan, kun en edes muista mitä se on.
Lähtekää lenkille aurinkoon. Juoskaa tai kävelkää. On se ainakin parempaa kuin sohva ja…hmm. En tiedä.
-Esko-
// Kuvat: T.Piipponen //