Hain tänään työpäivän päätteksi sushia vakiopaikastani Sushi-sanista Munkkivuoren ostoskeskuksesta. Tilausta odotellessani mietinkin, että miksen ole koskaan tästä paikasta vielä vinkkipostausta tehnyt. No, nyt korjaan tämän virheen. Tässä paikassa on hieman sellaista Netflix-dokkari Jiro Dreams of Sushi tunnelmaa. Paikka sijaitsee hieman syrjemmässä keskustasta. Asiakaspaikkoja on vain muutama. Paikkaa pyörittää asialleen omistautunut huippukokki, jo vuonna 1999 ensimmäisen sushiravintolansa Suomeen perustanut Kimmo Jylhä. Sanotaanko näin, että vuosien kokemus todellakin maistuu Sushi-sanin tarjoamassa sushissa.
En ole aiemmin ollut mikään suuri sushin ystävä. Suoraan sanottuna kummaksuin kaikkia ystäviäni, jotka tätä ruokaa ylistivät. Sushi-sanin grillattu lohinigiri muutti minun käsitykseni sushista. Tämä makukokemus nosti tuon kyseisen ruoan suosikikseni. Jos minulta kysytään lempiruokiani, on yksi niistä ehdottomasti: Sushi-sanin grillattu lohinigiri. Se on parasta mitä mies voi raakana suuhunsa laittaa. Tai no, hieman grillattuna. Vakioannokseni on Large-boksi. Large-boksi niin, että kaikki nigirit muutetaan grillatuiksi lohiksi. Tällä herkulla olen käännyttänyt monta sushia vieroksuvaa ystäväänikin grillattujen lohinigirien suurkuluttajiksi.
Paikka löytyy siis Munkkivuoren ostoskeskuksesta. Nostalginen ostari. Ostari, jossa on säilynyt vanha fiilis. Näin voin sanoa, koska olen käynyt tuolla lähes koko ikäni. Isovanhempani asuivat ihan kivenheiton päässä viitisenkymmentä vuotta. Munkkivuoren kirkon siluetti kruunaa tuon ostarin fiiliksen. On muuten Suomen vanhin ostoskeskus, joka on vihitty käyttöön vuonna 1959. 1964 sinne rakennettiin Suomen ensimmäinen metroasema. Metro ei kulje sinne ihan vielä, mutta kulkeeko ennen Länsimetroa? Saa nähdä.
Menkääpä tutustumaan. Sushi-saniin ja historialliseen ostariin. Vai onko jo tuttuja paikkoja?
Nigirit huuleen!
-Esko-
Äitini on aina sanonut minulle, että sinä se Esko olet poika, joka syö ihan mitä vaan. Totta, ja vieläpä oikein hyvällä ruokahalulla. Oululainen rössypottu on viimeksi tehnyt hieman tiukkaa, mutta makuun päästyäni oli silloinkin lautanen tyhjänä. Eilen kävimme Ollin kanssa työpäivän jälkeen hieman virkistäytymässä Nuuksion upeissa maisemissa. Lupasin viedä eväät, jotka voimme sitten pienen kävelyn jälkeen nauttia. En vaan voinut vastustaa kiusausta. Koulussakin on sääntö, että kaikkea täytyy maistaa ja maistoin kyllä. Tiukkaa teki, todella tiukkaa. Äiti, nyt on löytynyt ruoka mitäs edes minä en vain pystynyt nauttimaan hyvällä ruokahalulla.