Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

harrastus

, , , ,

YHDESSÄ TÄSTÄ SELVITÄÄN

11.2.2020

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Babler ja Stone’s Ginger Joe

“Urheilullisesti suuntautuneiden kulttuuriteollisuuden edustajien seura. Tolperointia jo vuodesta 1991.” Näin esittelee itsensä koripallojoukkue Hedelmäkori. Joukkue muuten valittiin vuonna 2009 City-lehden äänestyksessä Kaupungin parhaaksi korisjengiksi. Uskoisin, että valinta ei muodostunut ainoastaan pelisuoritusten perusteella. Näin kuvaili joukkueen jäsen Tidjan Ba voitokkaan tunnustuksen jälkeen City-lehdessä: “Kun joukkue koostuu pääasiassa muusikoista ja näyttelijöistä, voi olla varma, että ilmaisu kentälläkin on melko originellia. Sitä voisi kutsua jopa runoudeksi.” 

Tuo Tidjanin lausahdus kuvastaa oikein hyvin joukkuetta, jossa minullakin on nykyään ilo palloilla. Ei niinkään ne täydelliset hyppyheitot. Ei niinkään ne täydelliset pelikuviot. Joukkueen vahvuus piilee loistavassa yhteishengessä, rennossa meiningissä ja ajoittain todella runollisissa suorituksissa. Hedelmäkorin harjoitukset pitävät sisällään juuri sitä, mitä nykyään joukkueurheilulta haluaa. Hiki päälle itselleen rakkaan lajin parissa ja vieläpä oikein mukavassa seurassa. Aina sieltä lähdetään kotiin hymy huulilla, päättyipä pelit ihan miten tahansa. Yhdessä tästä selvitään, onkin yksi joukkueemme kantavia teemoja. Uusien joukkuehuppareiden hihaan painatettiin toinen kantava teema: Heittämällä ohi! Ei ehkä se perinteisin lausahdus koripalloilijan suusta.

Olen pelannut koripalloa lähes koko ikäni. Pukukopeissa on tullut kasvettua ja sieltä on tarttunut mukaan erittäin tärkeitä ohjenuoria tänne elämäntaipaleelle. Auta kaveria. Kukaan ei pärjää yksin. Älä koskaan luovuta. Yritä rohkeasti. Luota itseesi. Älä istu vahingossakaan sen kokeneimman pelaajan vakiopaikalle. Urheilu on vain urheilua. Aktiiviuran päättymisen jälkeen eniten jäi kaipaamaan juuri sitä joukkueurheilun tarjoamaa yhteisöllisyyttä. Onneksi on löytynyt Hedelmäkori, joka täyttää tätä tyhjiötä enemmän kuin hyvin. Olen joukkueen nuorimpia pelaajia ja arvostan suuresti joukkueemme iäkkäämpiä sankareita. Seuraava lause heitä varmasti hyvin kuvastaa: Todella hyviä äijiä. Iät ja tittelit eivät kuulu tämän joukkueen pukuhuonekeskusteluihin.

Tämä joukkue tekee asioita hieman eri tavalla, kuin ne ihan perinteiset korisjengit. Yksi tämän päivän aktiivipelaajista värvättiin aikanaan mukaan, kun oli eksynyt väärään hissiin ja väärälle kentälle. Ei muuta, kun mukaan vaan. Siinähän sitä tutustuu ja löysipä kaveri siitä itselleen uuden harrastuksen. Vaikka yleisesti ottaen tähän joukkueeseen ei ihan niin vain pääsekään mukaan. Tidjan kertoo tästäkin mainitsemassani City-lehden jutussa: ”Joukkueen pelipaitaan ei valitettavasti sujahdeta aivan mutkitta. Kummin lisäksi uusi jäsen tarvitsee arvovaltaisen presidentin hyväksynnän, ja mikä vaikeinta, pelaajan on oltava Tidjanin sanoin ”hyvä ihminen”. Lieneekö tuo hyvyys osasyynä siihen, että HeKo on kysytty pelivastus myös rakkaassa etelänaapurissamme Virossa. Se, että kaikki pelaajat ovat palanneet korisreissulta hengissä kotiin, onkin Tidjanin mukaan joukkueen suurin saavutus. Tosin kerran eräs pelaaja ei muistanutkaan hypätä laivasta pois kotisatamassa, vaan havahtuminen tapahtui edestakaismatkan jälkeen Tallinnassa.”

Tämä joukkue järjesti viime harjoituksissa myös hieman tavanomaista uhmaavan kolmoskisan. Ei ollut niitä liikuntasaleista tuttuja tötsiä, mutta onneksi minulla oli tämän yhteistyön puitteissa saatuja Ginger Joen alkoholittomia inkivääriolutpulloja mukana. Hyvin hoitivat tötsien roolia. Pullot pystyyn kentälle ja palloa ilmaan. Hedelmäkorille tyypilliseen tapaan voittoon riitti yksi onnistunut kolmonen. (Tästä lisää Instagramissani.)

Treenien jälkeen tarjoilin joukkuekavereille vähän Ginger Joen alkoholitonta inkivääriolutta. Ja hyvin näytti maistuvan. ”Onko mullekin?” ”Eikö oo enää yhtään?” ”Oliko muka viimeinen?” Ja onhan se tähän loppuun todettava. Juuri sopiva urheilujuoma tälle hieman erikoiselle ja erilaiselle koripallojoukkueelle. Raikas, maukas ja hienoisesti tavanomaista uhmaava. Aivan, kuten kuuluu Ginger Joenkin slogankin: Defy Ordinary! 

Heittämällä ohi ja yhdessä tästä selvitään. Yhdessä on mukava viettää myös tulevaa ystävänpäivää. Olisiko tänä vuonna teemana vaikkapa jokin tavanomaisesta poikkeava tekeminen? Olisipa muuten hyvä idea!

-Esko-  

// Kuvat: Tidjan Ba, Lähde: City-lehti (https://www.city.fi/ilmiot/kaupungin+paras+2009/3200) //

Comments (0)
, , , , ,

Matalan kynnyksen juoksustarttivinkit

9.5.2019

Pistää, ei jaksa, kengät hiertää, onhan tämä nyt maailman tylsintä hommaa. Näin minäkin ajattelin, kun aloittelin juoksuharrastustani. Kolmen kilometrin lenkkiä kiersimme ystäväni kanssa. Puolet kävelimme ja puolet juoksimme. Sieltä ollaan vuosien saatossa hilattu kunto siihen pisteeseen, että voin sanoa nauttivani juoksemisesta. Itselleni olen semmoisen tavoitteen asettanut, että kympin lenkki taittuu kevyesti ainakin seuraavat kaksikymmentä vuotta, miksei pidempäänkin.

Juokseminen on optimaalinen harrastus. Helppo, halpa ja voit harjoittaa lähes missä tahansa. Kevät ja kesä ovat ehkäpä parhaita aikoja aloitella tätä kyseistä hyvinkin tehokasta liikuntamuotoa.  Muutamia matalan kynnyksen vinkkejä juoksun aloittamiseen.

  • Hanki kunnon varusteet. 
  • Sosiaalisen median aikakaudella ei kannata kokea minkäänmoista huonoa fiilistä niiden pikakiitureiden postauksista. Aloita ihan omaan tahtiin ja ihan omilla tavotteilla.
  • Musiikki tai hyvä seura. Ilman näitä innostus kuolee hyvin äkkiä. Tai ainakaan itse en osaa enää yhtään juosta ilman musiikkia. 
  • Juokse, kävele, juokse, kävele. 
  • Jos ei kiinnosta jonain päivänä lähteä lenkkipolulle, älä lähde. Tilaa Woltista ruokaa ja katsele televisiota.
  • Valitse joku hyvissä maisemissa menevä reitti. Antaa yllättävän paljon lisäboostia.
  • Ilmoittaudu ajoissa johonkin juoksutapahtumaan. Pääkaupunkiseudulla asuville suosittelen Midnight Runia. Helppo reitti ja hieno tapahtuma. Tämä myös antaa tavoitteellisuutta harjoitteluun.
  • Nauti pienistä onnistumisista. Pikkuhiljaa ne muuttuvat suuremmiksi ja suuremmiksi ja suuremmiksi.

Itse olen listannut viisi oleellista syytä, miksi kerta toisena jälkeen jaksan sitoa nuo Adidakset jalkaani.

  1. Fyysinen toimintakyky
  2. Henkinen toimintakyky
  3. Painonhallinta
  4. Puintiaika itsesi tai kaverin kanssa
  5. Maisemat, ulkoilu sekä edullisuus

Ei muuta, kun lenkkaria jalkaan ja baanalle!

-Esko-

// Kuvat: Olli Laine //

Comments (0)