Nyt on aika päättää tämä trilogia. Kolmessa peräkkäisessä kirjoituksessani olen jollain tasolla käsitellyt Jenni Vartiaista, tuota upeaäänistä tummaa, hieman salaperäistä kaunotarta. Ja hyvä se on päättää eilisen mahtipontisen areenakeikan jälkitunnelmissa. Ja missä seurassa pääsin tätä konserttia katsomaan. Pikkufanin tietysti. Aiemmin olen hänen kanssaan käynyt katsomassa samaisessa paikassa Arielia, Elsaa, Annaa ja muita prinsessoja. Eilen hallissa esiintyi hieman erityyppinen prinsessa, suomalaisen pop-musiikin prinsessa ja vieläpä ilman luistimia.
Ja se F:n ilme, kun hän sai ihan oikealta Jenniltä omistuskirjoitetun cd-levyn. Eräs tuttuni oli järjestänyt paketin ennen keikkaa lipunmyyntipisteelle. Hieno hetki oli tyttärelle, niin ja tietysti myös minulle. Itse olen Jenni Vartiaiseen “tutustunut” jo Gimmel-aikoina. Silloin kyllä vaalea Suski oli suosikkini. Gimmel hautautui lopuksi Roviolle, mutta tuhkasta nousi kirkkaaksi tähdeksi eilen huikean vetäissyt naisartisti. Naisartisti, jonka kavalkadista löytyy kyllä todella vaikuttavia kappaleita, jotka ovat varmasti tuttuja lähes jokaiselle suomalaiselle.
Jennin biiseistä monet ovat itselleni tärkeitä ja niistä saa ajateltavaa hyvinkin moniin elämäntilanteisiin. Hienoa tunteiden maalailua, synkimmistä hetkistä sinne äärimmäisiin kirkkauksiin. Hieno keikka, todella hienolla visuaalisella toteutuksella. Oma lempibiisini kuultiin tietysti ja sehän on varmasti yksi hänen suosituimmista lauluistaan, Missä muruseni on. F:n lempibiisejä olivat kuulemma kaikki ja hän kiteytti keikan näin: “Jenni on niin ihana, kun se osaa tuoda hyvän mielen.”
Mukavaa viikonloppua!!!
-Esko-