Paljon onneaaaa vaaaaan!!

Olipa kesäinen viikonloppu. Olipa touhukas viikonloppu. Olipa hyvän mielen viikonloppu. Onhan se niin, että tuo taivaalla paisteleva aurinko vaikuttaa aika paljon fiilikseen. Avaa uusia ovia ja antaa myös niin paljon avaimia oviin, jotka ovat olleet sen pitkän syksyn ja talven poissa pelistä. Puistot, viltit, piknikit ja aurinkorasvan sotkemat posket ovat tulleet takaisin. Ei voi muuta sanoa, kuin tervetuloa. Tervetuloa vaan lämpö. Ei hän täällä varmasti ihan hirveän kauaa viihdy, mutta kiitos jo tässä vaiheessa.

Viikonloppuna touhusimme F:n kanssa vaikka ja mitä. Kotona emme juurikaan olleet. Nautimme mahtavasta kelistä ja lauantaina F:n kaverin synttäreiden jälkeen kävimme avaamassa Linnanmäki-kauden. On muuten hienoa, että sisälle pääsee ilmaiseksi ja osa laitteista on myös täysin maksuttomia. Yksi asia jäi harmittamaan ja mielessäni hautui jo elämäni ensimmäinen asiakasreklamaatio. Reklamaatio koskisi tölkkienheittopeliä. Viime kesänä onnistumisprosenttini tölkkien kaadossa oli 100. Tällä kertaa en saanut kuin kolme tölkkiä kaatumaan. Syy: heittopussit olivat vielä viime kesänä nahkaisia ja painavahkoja, mutta tänä kesänä ne oli muutettu. Kyllä, ne oli muutettu niin kevyiksi ja pieniksi hernepusseiksi, että tämän kesän onnistumisprosentti tulee olemaan lähellä nollaa. Täytynee alkaa harjoittelemaan jotain muuta lajia. Hevoskisat, tarkkuusammunta, hmm.

Linnanmäeltä suuntasimme veljeni, hänen vaimonsa, tämän siskon ja F:n pienen serkkumimmin kanssa Arabian katufestivaaleille. Ajattelimme, että käymme siellä vain pyörähtämässä. Pyörähdys muuttuikin noin neljäksi tunniksi. Siellä istuskelimme vilteillä, söimme ruoka-annoksia eri kulttuureista ja nautimme hyvästä fiiliksestä. Ympärillä oli sirkustaiteilijoita, musiikkia, taidetta ja ennenkaikkea hyväntuulisia auringosta nauttivia ihmisiä. Kesä tuo mukanaan myös hyvin kattavan tarjonnan erinäisiä ilmaistapahtumia. Tänäkin viikonloppuna tapahtui useassa eri paikassa. Oli hevosia, oli ravintolapäivää, oli useiden kaupunginosien “kyläjuhlia”. Hienoa.

Viikonlopun kruununa vietimme tänään äitini syntymäpäiviä. Olimme tiivillä läheispoppoolla brunssilla Helsingin Senaatintorin kupeessa sijaitsevassa Cafe Köketissä. Ruoka oli hyvää, seura oli hyvää ja jälkiruokana ollut pannukakku kermavaahdolla ja mansikkahillolla oli taivaallista. Köket on paikkana loistava ruokahetkeen, johon osallistuu myös lapsia. Köketin “leikkihuone” on suuri ja siellä tekemistä riittää. Oli niin mukava seurata vierestä F:n ja hänen pienen serkkutyttönsä touhuamista. Iso edellä ja pieni teki kaiken perässä. On kyllä maailman hellyyttävin kaksikko. Niin ja onnea äiti vielä kerran.

Naputtelen näitä viimeisiä rivejä Janakkalan Linnatuuli-huoltoaseman kahviossa. Olo on taas hetken aivan tyhjä. Tästä vielä viimeiset kilometrit kotiin ja musat kovalle. Pari puhallusta ja eikun hyvällä meinigillä uuteen viikkoon. Kymmenen työpäivää ja sitten on touhuntäyteisiä hetkiä luvassa useita, useita ja useita. Toivottavasti herra tai rouva lämpö saapuu tänne ihan pysyvästi.

Mukavaa viikkoa!!

-Esko-

Helsingin ja Suomen parasta sushia

Hain tänään työpäivän päätteksi sushia vakiopaikastani Sushi-sanista Munkkivuoren ostoskeskuksesta. Tilausta odotellessani mietinkin, että miksen ole koskaan tästä paikasta vielä vinkkipostausta tehnyt. No, nyt korjaan tämän virheen. Tässä paikassa on hieman sellaista Netflix-dokkari Jiro Dreams of Sushi tunnelmaa. Paikka sijaitsee hieman syrjemmässä keskustasta. Asiakaspaikkoja on vain muutama. Paikkaa pyörittää asialleen omistautunut huippukokki, jo vuonna 1999 ensimmäisen sushiravintolansa Suomeen perustanut Kimmo Jylhä. Sanotaanko näin, että vuosien kokemus todellakin maistuu Sushi-sanin tarjoamassa sushissa.

En ole aiemmin ollut mikään suuri sushin ystävä. Suoraan sanottuna kummaksuin kaikkia ystäviäni, jotka tätä ruokaa ylistivät. Sushi-sanin grillattu lohinigiri muutti minun käsitykseni sushista. Tämä makukokemus nosti tuon kyseisen ruoan suosikikseni. Jos minulta kysytään lempiruokiani, on yksi niistä ehdottomasti: Sushi-sanin grillattu lohinigiri. Se on parasta mitä mies voi raakana suuhunsa laittaa. Tai no, hieman grillattuna. Vakioannokseni on Large-boksi. Large-boksi niin, että kaikki nigirit muutetaan grillatuiksi lohiksi. Tällä herkulla olen käännyttänyt monta sushia vieroksuvaa ystäväänikin grillattujen lohinigirien suurkuluttajiksi.

Paikka löytyy siis Munkkivuoren ostoskeskuksesta. Nostalginen ostari. Ostari, jossa on säilynyt vanha fiilis. Näin voin sanoa, koska olen käynyt tuolla lähes koko ikäni. Isovanhempani asuivat ihan kivenheiton päässä viitisenkymmentä vuotta. Munkkivuoren kirkon siluetti kruunaa tuon ostarin fiiliksen. On muuten Suomen vanhin ostoskeskus, joka on vihitty käyttöön vuonna 1959. 1964 sinne rakennettiin Suomen ensimmäinen metroasema. Metro ei kulje sinne ihan vielä, mutta kulkeeko ennen Länsimetroa? Saa nähdä.

Menkääpä tutustumaan. Sushi-saniin ja historialliseen ostariin. Vai onko jo tuttuja paikkoja?

Nigirit huuleen!

-Esko-