Helsingin parhaat juoksureitit kertaa kaksi

Otin tälle lukuvuodelle todella kovan tavoitteen. Minua Instagramissa seuraavat varmasti, siis aivan varmasti ovat huomanneet, että juoksen työmatkani. Olen asettanut itselleni tavoitteen, että juoksen joka päivä töihin. Repussa kulkevat puhtaat vaatteet. Työpaikalta löytyy suihku, pyyhe ja hammasharja. Nyt tämä homma alkaa tuntumaan jo nautinnolta. Se hetki, kun saavut aamulla suihkusta on upea. Todella pirteänä voi päivän aloittaa ja pysyypä tässä vahingossa aika älyttömän hyvässä kunnossakin. En voi, kun suositella kokeilemaan.

Suosittelenpas tässä samalla myös omat Helsingin lempireittini, joita pitkin on mahtava kilometrejä viilettää. Tämä työmatkani ei nyt ihan tuolle listalle päässyt. Noin kuusi kilometriä Vihdintien vartta teollisuuskiinteistöjen varjoissa ei ihan kärkipäähän kiilaa. Itselleni juoksemisessa yksi hyvinkin tärkeä osa on maisemien ihailu. Niitä katsellessa matka tuntuu huomattavasti lyhyemmältä. Kyllä, näin ainakin omasta mielestäni.

UNELMA

Olemme ystävieni kanssa nimenneet näitä reittejä ja ensimmäisenä esittelyssä on Helsingin unelma. Reitti kiertelee seuduilla, joissa oletettavasti ihmisten keskiansiot juuri ja juuri ylittävät luokanopettajan palkkanauhan. Lähtö tapahtuu Hotelli Kalastajatorpan läheisyydessä sijaitsevalta Härkähaan nurmikkoalueelta.

Sieltäpä sitten kohti akselia Kuusisaari, Lehtisaari ja onnellisten saari eli Lauttasaari. Tämä väli kyllä tarjoilee erittäin hienoja maisemia ja myös pari miellyttävää pikkusiltaa, joita on kiva köpötellä. Lauttasaaresta matka jatkuu kohti Helsingin käräjäoikeutta, jossa en ole muuten ikinä sisällä käynyt. Vaikka isäni ja isoisäni tekivätkin todella, todella pitkät ja ansiokkaat urat kyseisellä lakialalla. Tänä päivänä en tosin enää sinne sisälle haluaisikaan päästä.

Hietaniemen hautausmaan rantahiekkatieltä Hietsun uimarannan betonikaistalepolulle, sieltä idyllisen Regatan kahvilan kautta vilkutukset Marinin Sandylle ja sitten aletaankin olemaan jo perillä. Kekkosen rantasaunalta Tamminiemestä voi aloittaa kevyen loppukirin kohti maalia. Siellä kellon pysäytys ja kilometrejä kertyy noin 14.

URBAANI

Ystäväni asuessa Ruoholahdessa syntyi tämä reitti. Ensimmäisenä kiintopisteenä Clarionin hotelli, josta matka jatkuu kohti edesmennyttä Nosturin keikkapaikkaa. Ei ole enää Nosturia, tai siis on useampikin nosturi, jotka edesauttavat näyttävien kerrostalojen kohoamista ihan niinsanotusti pelipaikoille. Sieltä Kaivarin rantaan, jossa ohittaa muutaman hieman hienomman virvokkeiden nauttimispaikan. Kellonajasta ja säästä riippuen, voi joko juosta Mattolaiturin ohi tai sitten kiertää suosiolla mäen kautta.

Silja Linen terminaalin edestä aukeaa hienot näkymät Kauppatorille ja maailmanpyörälle, joka onkin hyvä kiintopistekohde. Sieltä Pohjoisrantaan ja Hakaniemen torin läpi kohti ehkä Suomen tunnetuinta lenkkireittiä eli Töölönlahtea. Puolikas Töölönlahti “väärään” suuntaan ja Baanaa pitkin kohti Ruoholahteen parkkeerattua autoa. Siellä kellon pysäytys ja kilometrejä kertyy hieman reilut kymmenen.

BONUS (ei Helsinki) RANTARAITTI ESPOO

Itse en tuolla ole ihan hirveästi juossut. Pari kertaa olen käynyt ja kuulemani mukaan toimii erittäin hyvin esimerkiksi treffilenkkipaikkana. Juoksutreffit toimivat ainakin kohdallani optimaalisesti. Lenkin pituutta voi hyvin säädellä sosiaalisen kanssakäymisen kanssa. Jos ei ihan juttu lähdekään ja säätilat alkavat tahtomatta pyrkiä mukaan keskusteluun voi semmoinen viisi kilometriä olla ihan sopiva. Kympillä onkin sitten jo todennäköisesti vähintään toinen tapaaminen edessä. Jos koko Rantaraitin (n. 40km.) talsii heti ensimmäisellä kerralla läpi, voi seuraavan lenkin aloitellakin sitten jo Tillanderilta kihlasormusten kaiverrushommilla.

Jos en ollut koskaan käynyt Helsingin käräjäoikeudessa, niin en ole muuten käynyt Tillanderillakaan. Toivon, että jälkimmäinen olisi se todennäköisempi vierailupaikka tulevaisuudessa.

Mukavaa iltaa!!

-Esko-

// Kuva: Jenny Helenius //

Ferritiinipitoisuudetko vinksallaan?

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Babler ja Terveystalo

Onko sulla Esko ollut mitään neljänkympin kriisiä? No, ei kyllä ole ollut. Tuo nelosella alkava ikä ajoittain aina ihmetyttää, mutta eipä muuten ole ollut sen kummempia. Elämän peruspalaset ovat loksahdelleet hyvin kohdilleen tähän ikään mennessä. On ihana lapsi siunaantunut elämääni ilahduttamaan, on vakituinen työ ja oma asunto, jonne on aina mukava astua sisälle. Nyt voi vaan elellä leppoisasti ja nauttia päivistä, joita elämä eteen kuljettelee. Niin ja fyysinen kunto on juuri tällä hetkellä varmasti paremassa iskussa, kuin ikinä, vai onko?

Täytettyäni 40-vuotta oli ajatuksissa, että nyt pitäisi mennä niinsanottuun kokonaisvaltaiseen kehon skannaukseen. Yli vuosi on nyt eletty jälleen tuossa isi-muotoisessa konditionaalivaiheessa ja enpä ole saanut itseäni laboratoriotutkimuksiin asti kuljetettua. Etenkin rauta ja sen imeytyminen tähän juuri tällä hetkellä solakkaan vartalooni on ollut ongelma jo pidemmän aikaa. Muistan, kun Kajaanin OKL:ssä aloittaessani nuorehkon opettajakokelaan hemoglobiini mitattiin upean Kajaanin kampuksen alakerran terveydenhoitajan huoneessa. Se oli alhainen 131. Tämä tapahtui vuonna 2005. Pitäisi tarkistaa ehkäpä hieman säännöllisemmin. 

Ja taas oltiin siinä isi-muodossa. 11 vuotta tuon tapahtuman jälkeen vuonna 2016 tapahtui elämässä hyvin kuormittavia asioita ja ajoittaisen uupumuksen takia hakeuduin työterveyden kautta tarkistamaan kehoni sisäisiä arvoja. Ja jälleen muistan etenkin rauta-arvojeni olleen hieman vinksallaan. Kajaanin terveydenhoitaja ilmoitti vuonna 2015 tuloksen 131. Helsingin työterveydestä vuonna 2016 saapui tulos 130. Edelleen oltiin melkoisen alhaisissa lukemissa. Maltoferia, Obsidania ja erinäisiä valmisteita on tullut sen jälkeen syötyä.   

Opehuoneemme sinisillä sohvilla käydään kahvikupposen äärellä usein oikein hyviä ja hedelmällisiä keskusteluja. Siellä mainitsin asiasta, että nyt olisi jälleen korkea aika käydä mittaamassa hieman kehon sisäisiä arvoja. Juostujen kilometrien ja niihin kulutettujen aikojen mittaaminen onnistuu nykyään hyvinkin helposti, mutta juuri esimerkiksi rauta-arvojen mittaaminen on mukamas niin suuren työn takana. Ja eihän sinne laboratorioon mennä vasta, kun alkaa olemaan kropassa jo hieman suurempaa ongelmaa. Jos silloinkaan. Tämä ajattelumalli on periytynyt kyllä suoraan isältäni.

Ja kuin tilauksesta kilahti menneellä viikolla sähköpostiini tämä Terveystalon yhteistyö. Siinä mainittiin sana ferritiini. Ferritiini on asia, josta en ollut kuullutkaan ennen kirjoittamaani juttua aiheesta vuonna 2018. Silloinkin se löytyi googlailemalla mahdollisia väsymysoireitani. Nykyään aihe on jo huomattavasti tutumpi erinäisistä blogeista sekä iltapäivälehdistä. Kuten tekstin alussa kirjoittelin on fyysinen kuntoni tällä hetkellä melkoisen hyvä, mutta edelleen iltapäivisin olen todella väsynyt. Tiedä sitten johtuuko loman jälkeisestä unirytmien käännösongelmasta vai voisiko kysessä ihan oikeasti olla kehoni alhainen ferritiinipitoisuus?

Terveystalon tarjoama Voimat vähissä- tutkimuspaketti vastaa täydellisesti juuri tähän omaa mieltäni ajoittain askarruttaneeseen kysymykseen. Kajaanissa ja Helsingin työterveydessä tarkistettiin ainoastaan hemoglobiinit. Tämä Terveystalon tutkimuspaketti antoi todella kattavan kuvauksen rauta-arvoistani. Pelkkä ferritiinien mittauskaan ei ihan kokonaisvaltaista kuvaa kerro. Siihen sisältyi ferritiinin lisäksi verenkuva,
tulehdusarvo, B12- vitamiini ja folaatti.

En oikein sitä itse jaksa ymmärtää miksi minulle on niin vaikea saada raahattua itseni tuonne laboratorion penkkiin. Kiitos tämän yhteistyön sen sain aikaiseksi. Toimenpide kesti ehkä viitisen minuuttia ja sinne pääsi vieläpä ilman lähetettä. Aina ne tulosten saamiset hieman jännittävät, niin tälläkin kertaa.

Tulokset saapuivat todella nopeasti, koska olin ladannut puhelimeeni Terveystalon Oma Terveys- mobiilisovelluksen. Ja alkuhan ei lähtenyt ihan optimaalisesti liikkeelle. Heti neljä ensimmäistä nuolta osuivat punaiselle viivalle viitearvon ulkopuolelle. Ja tutuimpana se hemoglobiini. Tällä kertaa saapui tulos 130. Se mieltäni askarruttanut ferritiiniarvo oli aivan kirkkaasti vihreällä, onneksi.

Sen verran vieraita sanoja itselleni olivat leukosyytit, erytrosyytit, hematokriitti, että otin kätevästi applikaation kautta yhteyden lääkäriin ja kävimme chatissa tuloksia läpi. Rautakuurilla c-vitamiinilla höystettynä lähdetään korjailemaan. Loppuun heitin hieman mustaa huumoria ja kysäisin, jotta ei liene ihan välitöntä kuolemanvaaraa. Ei ollut.

Erittäin osuva ja tärkeä yhteistyö. Nyt vaan rautaa huiviin ja hemoglobiinit nousuun!

-Esko-

// Kuvat: Jenny Helenius //