Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

irtiotto

, , , , ,

We love urbaani irtiotto

11.10.2018

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Suomen Blogimedia ja Omena-hotellit

Hotelli on paikka, jonne mennessä nousee aina hymy huulille. Hotelli on paikka, jossa tunnet aina olevasi jollain tavalla lomalla. Oli kyseessä sitten pidempi reissu tai ihan vain yhden yön pikapyrähdys. Saimme tyttäreni kanssa mahdollisuuden päästä vierailemaan Tampereen Omena-hotellissa. Itse ajelin töistä suoraan kohteeseen ja nappasin pienen paikallisoppaan kyytiini. Veimme auton parkkihalliin ja talsimme parin sadan metrin matkan Omena-hotellin ovelle. Otin puhelimeni esille, tarkistin koodin ja ovet aukesivat kohti pientä urbaania irtiottoa arjesta. Painotan sanaa urbaania, koska hotelli sijaitsee aivan Tampereen keskustan ytimessä.

Heitimme tavarat huoneeseen ja siinä sivussa myös muutaman kärrynpyörän pitkillä käytävillä. Itsellä ei enää ollut nilkkaojennus ihan täydessä iskussa. Pikkuheppu sai päättää illankulusta ja hän johdattikin minua tottuneesti aivan vieressä sijainneisiin kohteisiin. Stockmann, Koskikeskus ja tietysti sen yläkerrassa sijaitseva hamppariravintola. Lopuksi haimme vielä hieman täytettä huoneemme jääkaappiin, joka on muuten hyvä idea. Ei tarvitse lähteä kovinkaan kauas sen vakioiltanälän yllättäessä.

Huoneessa pelailimme uutta retroelektroniikkapeliä (ihan vähän oli omat näpit pelissä tässä hankinnassa) ja katselimme vierekkäin televisiosta Vain Elämää-sarjaa. Hotellin sänky ja sen puhtaat valkeat lakanat ovat myös jokaikinen kerta yhtä mukavat. Pikkuhepun nukahdettua menin vielä hetkeksi istuskelemaan huoneemme ikkunalaudalle. Tuijottelin remontissa olevaa Tamperetta ja sen kaduilla kulkevia ihmisiä. Välillä katselin sängyssä tuhisevaa pikkusankaria. Tuli jotenkin levollisen hyvä olo ja teki itsekin mieli kaivautua sänkyyn, silittää poskea ja sulkea silmät.

Aamulla herätessämme vatsojamme kurni ja olikin aika lähteä etsimään aamiaispaikkaa. No, sehän löytyi noin viidenkymmen metrin päästä Omena-hotellien yhteistyökahvilasta Cafe Siilinkarista, jonka voi halutessaan tilata jo varauksen yhteydessä. Tarjolla oli oikein kattava brunssityyppinen aamiainen, jonka kruunasi herkulliset Omar-munkit. Ruokailun jälkeen meillä oli vielä hetki aikaa hengähtää huoneessa ennen sen luovuttamista. Lopuksi vakiopakkailut, pientäkin pienempien Pet Shoppien keräily peittojen seasta ja eikun checked out -kyltti oveen.

Pikkumimmillä olikin vielä ennen Helsinkiin huristelua edessään ystävänsä synttärit Tampereella. Itse pääsin sillä aikaa käymään kohteessa, jossa olen aina halunnut vierailla. Vihdoin ja viimein sain tilata höyryävän mustan makkaran ihan sieltä kyseisen tuotteen alkulähteiltä, eli Tapolan tehtaan Musta makkara-baarista. Ai,että oli maistuva. Todella maistuva oli myös tämä yhden yön mittainen urbaani irtiotto arjesta. Omena-hotelli, olit juuri hyvä ja tähän tarkoitukseen enemmän kuin sopiva!!

-Esko-

Comments (4)
, , , ,

Vastaus puolen vuoden takaiselle minälle. Good choice!! (Vieraskynä)

3.2.2017

Ensimmäisen vieraskynäni kirjoitti Olli. Olli otti kunnon irtioton ja näin mies kirjoittelee palattuaan Suomeen.

// Ihmismieli muuttuu – ja seitsemässä vuodessa se muuttuu paljon. Tarkalleen ottaen tuolloin, keväällä 2010, olin vaihdossa Balilla. Kaikki oli rentoa, uutta, ihmeellistä, koulu oli kesken, tulevaisuus avoinna…

Nyt, 7 vuoden jälkeen, lähdin matkalle kohti tuntematonta, päämääränä saada selvyys mieltä askarruttaviin kysymyksiin:
– Voisinko työskennellä ulkomailla? Jos kyllä, niin voisiko se työpaikka olla Aasiassa?

– Voiko onnellisuus kätkeytyä reppuun vai vaatiiko se paljon enemmän?

– Jos käy kaukana kurkkaamassa, niin näkeekö paremmin lähelle?

Palasin Suomeen jouluksi ja muutaman kuukauden poissaolo avasi todellakin silmiä. Ensinnäkin, olen aina ajatellut etten kärsi työstressistä, mutta näin vaan tuli todettua, että vaatii useamman viikon, että saa työperäiset ajatukset pois mielestä, vaikkakaan työpaikka ei olisi minua ottamassa avosylin vastaan, kun palaan matkaltani.

Toisekseen, iän myötä mukavuudenhalu lisääntyy ja paikoin lakanoihin pesunkin jälkeen jääneet tahrat ja hieman kosteusvaurioista kärsineet kylppärit painoivat mieltä ja tekivät olosta asteen verran epämukavan, onhan Suomessa kuitenkin tottunut siihen että kaikki on ”viimeisen päälle”. Tämä mielentila ajaa vääjäämättä myös siihen, että majoituksen valinnassa on tarkempi kuin aiemmin, eikä mikä tahansa luukku kelpaakaan. Totta kai, tämä myös asettaa budjettirajoitteen ja matkan päättyminen tulee vastaan odotettua aiemmin.

Kun olet matkan päällä useamman kuukauden ja tarkoitus on hankkia uusia kokemuksia, nähdä uusia paikkoja ja vain olla, on ajatusten kääntäminen ajoittain vaikeaa. Kun on tottunut siihen, että on kesälomalla ja aktivoituu lähes päivittäin muuhunkin kuin poolilla makaamiseen, tulee vääjäämättä esiin tilanne, jossa ei ole aiemmin ollut. Tarkoituksena siis se, että löytää mieleisensä olotilan ja paikan, jossa pysytellä useita päiviä, tekemättä välttämättä muuta kuin olla auringossa, nauttia luonnosta tai lukea kirjaa. Aluksi tämän zen-tilan löytäminen oli vaikeaa, mutta loppua kohden se helpottui. Totta kai, matkalla tuli myös haastettua itseään niin henkisesti kuin fyysisestikin, osuihan matkalle myös uusia tilanteita, kuten skootterikolari, poliisin teennäiset sakot ja vuorikiipeily (okei, 3 726 metriä on sen verran ettei apuvälineitä tarvitse, mutta askeleiden kanssa saa varoa).

Kaiken kaikkiaan oli matka todellakin tekemisen arvoinen. Opin käsittelemään uusia tunnetiloja, haastamaan itseäni niin henkisesti kuin fyysisestikin, totesin että on myös hyvä palata Suomeen (vaikka keskitalvella vallitseva pimeys tulikin melkoisena yllätyksenä mielelle, vaikka sen olemassa olon tiedosti). Silti, ulkomaan kaipuu jäi valloilleen ja pääseehän Suomen ulkopuolelle vielä tuonnempanakin. Totesin myös, että vihdoin ymmärrän Dalai Laman sanonnan ”Once a year, go to a place where you’ve never been before” konkreettisen tarkoituksen.

Lopuksi, onnellisuutta on monenlaista. Luulen, etten tule koskaan saamaan materiasta niin paljoa mielihyvää kuin siitä, minkälainen näkymä avautuu eteeni kiivettyäni kolme päivää vuoren rinnettä ylös nähdäkseni horisontissa siintävän auringonnousun. Kaipuu on edelleen ulkomaille ja myöskin haaveet komppaavat tätä, niin työelämän kuin vapaa-ajankin osalta. Mutta aika näyttää…

– Olli //

Suuri kiitos. Rohkea mies!!

Comments (0)