Tartutaanpas välittömästi eiliseen kirjoitukseen tulleeseen kommenttiin. Postausehdotus liittyi arvoihin, suuri kiitos! Jaan ideaa hieman osiin ja pohdiskellaanpas asiaa: Mitä arvoja koen itse tärkeänä ja minkälaisia arvoja toivon pystyväni siirtämään lapselleni? Tämä oli erittäin ajankohtainen aihe, koska juuri viime viikolla keskustelimme uskonnon tunnilla arvoista. Asioista, joita pidämme tärkeinä ja minkälaisiin valintoihin oma arvomaailmamme meitä elämässämme ohjaa. Mikä rakentaa meistä meidät ja mitkä asiat ympärillämme vaikuttavat arvomaailmamme rakentumiseen? Tuntia pitäessä sitä väistämättä alkoi pohtimaan myös omia arvojaan ja valintojaan.
Pienen lapsen isänä ja yhtenä tärkeimpänä arvovaluutan siirtäjänä sitä toivoisi, että omalle tyttärelle rakentuisi terve arvoperusta. Sellainen, josta hän itse voisi olla ylpeä. Sellainen, jonka siirtämisestä voisi itse olla ylpeä. Kenenkään arvomaailmaa ei voi pakottaa, mutta sen syntymiseen on ympärillä olevilla ihmisillä ja heidän tekemisillään todella suuri merkitys.
Varsinkin lasten kohdalla arvomaailman juuret ovat siellä omassa perheessä ja niissä lähimmissä ihmisissä. Omat järkevät, harkitut ja henkilökohtaista arvomaailmaa kunnioittavat valinnat varmasti edesauttavat järkevän ja terveen arvoperustan rakentumisessa. Omassa elämäntilanteessani usein pohdiskeleekin tulevaisuuteen, uskoen ja toivoen sitä parasta mahdollista lopputulosta, terveen ja järkevän arvomaailman rakentumista.
”Onni löytyy äärimmäisyyksien välistä.” Aristoteles, tuo Antiikin Kreikan suuri filosofi oli sitä mieltä, että ihmisen elämässä perimmäinen arvo on onnellisuus. Aristoteleen mukaan tasapainoinen elämä ja kultaisen keskitien löytäminen ilman äärimmäisten asioiden tavoittelua on tie onneen. Nykyään tuntuu, että ajoittain tuo äärimmäisyyksien tavoittelu on keskiössä. Sana sopivasti pääsee usein unohtumaan. Tuntuu, ettei mikään riitä. Aina pitää saada vaan lisää, lisää ja enemmän. Ja sen oman äärimmäisyyden tavoittelussa unohdetaan kaikki muut. Kaikki ympärillä oleva. Se mikä on jo valmiiksi ja sopivasti hyvin, unohtuu. Pätee varmasti todella moneen asiaan tässä ympäröivässä maailmassa, pienempiin ja suurempiin.
Onnellisuus on varmasti asia, jonka pohjalle on hyvä lähteä rakentamaan omaa arvomaailmaansa. Vastaanpas vielä tähän loppuun oppikirjan tehtävään 1b.
Mitkä ovat sinulle tärkeitä arvoja? Minulle tärkeitä arvoja ovat ainakin terveys, hyvyys, viisaus, onnellisuus ja oikeudenmukaisuus. Arvoja, joita voin ylpeänä siirtää myös lapselleni, tai ainakin parhaani mukaan yrittää.
Arvokasta viikkoa!!
-Esko-
// Kuvat : Jere Lehtonen Lähde: Tähti 6, opettajan opas //
Käsi kädessä saapuu koulun eteen vanhempi ja se pieni keltanokka. Keltanokka, joka on aloittanut sen kauan odotetun koulutaipaleensa. Tähän hellyttävään näkyyn olen törmännyt jokaisena työaamunani ja tulen varmasti vielä useana aamuna törmäämään. Tuossa hetkessä mieleeni pyrkii ajatus siitä, kuinka tämä roolini vanhempana, jokatoinenviikonloppuisänä ei olekaan ihan helppoa. Vaikka kuinka yrittää todistella voivansa hyvin. Elävänsä täysillä. Ei tämä alkanut arki olekaan ihan niin yksinkertaista. Tämä on ajoittain ihan h#####n vaikeaa. Päivittäin eteen tulee hetkiä, jotka muistuttavat arkisista hetkistä. Hetkistä, jotka olisi mahtavaa jakaa oman rakkaan tyttärensä kanssa.