Tag: isyys

Posted on

No nyt oli omaperäinen isänpäivälahja

Tykkäyksiä satelee ja sosiaalinen media täyttyy rakkaudentäyteisistä kuvista. Hymyileviä isiä ja nauravaisia lapsia, yksi tai useampia. Hienoa faijat, tuupatkaa ihmeessä kuvia. Niin paljon kuin sielu sietää. Kuvien taustalle kätkeytyy varmasti mitä erilaisempia tarinoita. On iloa, on varmasti myös surua. Niitä ei kenenkään tarvitse tietää. Isä on suuri onni lapselle ja isyys aikuiselle. Itsekin tänään isänpäiväkuvan laitoin, hyvällä fiiliksellä.

Aina näin ei ole ollut. Muutamia vuosia sitten postasin illalla iloisia, hymyntäyteisiä somekuvia. Samaisena aamuna olin viettänyt pitkän välitunnin opehuoneen puhelinkopissa keskustellen Isät lasten asialla Facebookista löytyneen Vertaistukineuvojan kanssa. Silloin hymyjen taakse kätkeytyi täydellinen kaaos ja pelko.

Juuri kotiuduin isänpäiväviikonlopun reissultani. Paluumatka oli vähintäänkin kuumottava. Paljon olen rakkaalla Mazdallani kilometrejä huristellut, mutta tänään sitä joutui rattia puristamaan oikein kunnolla. Taivaalta satoi kaikkea mahdollista ja eipä tuo marraskuinen ilta kovinkaan valoisa ollut. Jossain vaiheessa minua alkoi vaan naurattamaan. En tiedä kyllä miksi. Ajoittain sitä tulee mietittyä, jotta kuinkakohan moni isä ajelee tuolla maanteillä keskiluokkaisilla katumaastureillaan lastenhaku tai -palautusreissuillaan? Nauttien samalla Marko ”Mörkö” Anttilan sekä Esterin hanurin symbioosisäätilasta. Tsemppiä teille kaikille!

Isänpäiväviikonloppuni paluumatkaa lukuunottamatta oli aivan älyttömän kiva. Sainpas lahjaksi hienoisen erikoisen paketin tyttäreltäni. Hän oli hankkinut minulle lahjaksi leivänpaahtimen. Siinä, kun pakettia availin ja rosterinen paahdin paketista ilmestyi, niin kyllähän siinä hymy tuli isosti huulille. Tarpeellinen lahja ja iltapalaksi teimmekin täysjyväpaahtikset ihan ronskilla Oivariinikerroksella, nam! Lisäksi piirtelimme, nautimme isovanhempien seurasta, katselimme leffaa sekä suoritimme vakiotradition. Uinti Hollolan uimahallissa, jossa isät oli hienosti huomioitu. Ilmainen sisäänpääsy isille ja vieläpä sumpit ilmaiseksi uinnin päätteeksi.

Se oli tänään muuten ensimmäinen isänpäivä, kun nousi ylväs siniristilippumme salkoon ihan virallisesti. Hyvä näin ja kyselin Instastoorissani, jotta kuuluuko lippu salkoon isänpäivän kunniaksi? Äänestystulos on tällä hetkellä: KYLLÄ, 99 prosenttia. 

Kyllä kansa tietää ja kivaa isänpäiväiltaa!!

-Esko- 

Posted on

Uusavuttomasta isästä ihan tavalliseksi isäksi

Olihan mukavat päivät. On se jälleen kerran todettava, että ei ole maailmassa parempaa asiaa, kun isyys. Niin onnekas saan olla tuosta pienestä tytöstä, joka osaa hauskuuttaa ja haastaa sopivassa suhteessa. Päiviin mahtui suuren maailman tyyliin helikopterilla pörrännyt joulupukki, ennakoitua pipareiden koristelua mummolassa ja viimeisenä kruununa kävimme vielä viettämässä nopean hetken talven keskellä. Messilän laskettelurinteissä oli lumitykit täydessä touhussa ja olihan se ohiajaessa pysähdyttävä hieman lumeen touhuamaan. Oli ihan Lappitunnelmat.

Välillä sitä pohtii, että olenko ajoittain kävelevä ohjelmatoimisto ja onkohan jotkut toimeni jo hieman liikaa? Aamuisin laitan pipon, hanskat ja kaulurin patterille hetkeksi, että ne on mukavampi pukea päälle. Jos pieniä jalkoja väsyttää otan mukisematta olkapäille. Leikkaan joskus makkarat yllätyksenä sydämen muotoisiksi. Jos mozzarellatikkujen himossa ei voi mennäkään Hookiin pelottavan hain ja merirosvojen takia, niin sitten ajetaan jonnekin muualle. Touhuamme yhdessä paljon ja nautimme erinäisistä aktiviteeteista. Täytyykö minun kokea tästä huonoa omaatuntoa? Paikkaanko näillä asioilla niitä menetettyjä tunteja sieltä arkiviikoilta? Ei, en halua näin ajatella. Toivon, että yhteinen aikamme piirtää pienen ihmisen päähän kauniita ja mukavia hetkiä, joita voimme yhdessä vuosien päästä muistella.

Aamulla lueskelin Etelä-Suomen Sanomia, jossa oli neljän sivun juttu erotilanteiden jälkeisistä huoltoriidoista, joita oli Suomessa vuonna 2017 laitettu vireille 3987 kpl. Tekstin luettuani oli semmoinen olo, etten sitä halua todellakaan vuosien päästä muistella. Esimerkkinä oli päijäthämäläinen pariskunta, joiden riitely on kestänyt kymmenkunta vuotta. Mikä helvetti täysjärkisiin aikuisiin ihmisiin menee erotilanteissa? Katkeruus nousee myrskyn keskellä keskiöön ja sen kaikista tärkeimmän aarteen vaaliminen unohtuu siinä mylläkässä.

Akuutissa erotilanteessa on varmasti ihan suotavaa käydä pohjalla, mutta peli on osattava viheltää poikki ennen pysäyttämättömän lumipalloefektin syntymistä. Etlarin jutussakin esiintyneet sanat vieraannuttaminen ja toisen vanhemman mustamaalaaminen ovat niin oksettavia asioita, ettei yhdenkään lapsen tarvitsisi semmoisia kokea. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa ja piste.

Henkilökohtaisesti olin eron alkumetreillä täysin pihalla ja kaaoksessa. Uusavuton, hanskansa pudottanut isä. Parhaani yritin, mutta todella vaikeaa se oli. Päässä mylläsi, uni ei tullut, itsesyyllistämisen peikko takoi päähän jokatoinen minuutti. Tuollaisia tuntemuksia en halua enää koskaan elämääni takaisin, en koskaan. Juuri tällä hetkellä nautin helikopterilla saapuvasta joulupukista, lumikinoksista jalkojen alla ja suukosta poskelle aivan täysillä. Isänä, ihan tavallisena isänä.

Mukavaa viikkoa!!

-Esko-

// Lähde: ESS 25.11 //