Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

isyys

, , , ,

Oot paras isi mailmassa ja rakkain!

6.11.2020

Näin lukee kortissa, jonka tyttöni on minulle joskus vuosia sitten piirtänyt ja kirjoittanut. Vieressä on kaksi hahmoa. Toisella on hieman harvemmat hiukset, mutta leveä hymy on molemmilla huulilla. Leveä hymy on varmasti huulilla jälleen huomenna, kun suuntaamme isänpäiväviikonlopun viettoon vakiotukikohtaamme Hyvinkään Sveitsin lomakeskukseen. Sveitsistä on muodostunut meille molemmille hyvin tärkeä paikka ja juuri tästä syystä sieltä ajattelin meille juuri tälle viikonlopulle huoneen varata.

Tällä viikolla on jälleen eteen tupsahdellut hyvinkin paljon erinäisiä vinkkejä liittyen isänpäivään. Maailman paras isi t-paitoja, kosmetiikkaa isälle, SUPERISI-painatus boksereiden takapuolella, nerokkaasti keksitty DADMAN-paita mukailtuna Batmanin logosta jne, jne…Haluaisinko minä yhtään tuommoista tuotetta isänpäivälahjaksi? Ei, en todellakaan tarvitse. Minulle riittää yhdessäolo ja oletettavasti kortti on pakattuna sinne reissukamojen sekaan. Hieman rypistyneillä reunoilla.

Kävin läpi omia isänpäiväkirjoituksiani. Hieman poimintoja tähän loppuun vuosien varrelta:

“Ajellessani tänään kotiin pitkin pimeää moottoritietä tajusin, että olen todella onnekas. Minulla on mahdollisuus olla vielä hetken pieni poika, joka saa ojentaa sen pienen paketin ja halata omaa isäänsä. Minä olen isä, joka saa ottaa vastaan sen pienen paketin ja halauksen pieneltä tyttäreltään.”

“Mutta miksi, oi miksi lähes poikkeuksetta oletetaan, että isien toivelistalla on joko bokserit, kaivinkone, kiviseinäporakone, partakone tai mainostettiinpas yhdessä liikkeessä jokaisen isän lempituotetta, Leathermannin monitoimityökalua.”

“Omasta isyydestäni tähän voisi kirjoitella monenmonta sivua ja postauksesta tulisi megapitkä. Kirjoitellaanpas tähän isänpäivään 2016 kulmalta: Kuinka valmistauduit omaan isyyteesi? Tämä vilahtelee usein erinäisissä kirjoituksissa. Minä valmistauduin omaan isyyteeni pelaamalla muiden Kalliolaisten isien kanssa perhevalmennuksessa ristinollaa sekä vertailemalla Helsingin parhaita hampurilaispaikkoja. Vetäisemällä Ilosaarirockissa hieman liian railakkaan festivaalin. Kai siinä alitajuisesti halusi vielä kerran olla se nuori pojankloppi, joka pelkäsi sen oman vapauden päättymistä ja mittaamattoman vastuun alkamista. Voiko isyyteen valmistautua?”

Tämä F:n antama päiväkodissa tehty lahja ja siinä ollut runo koskettaa juuri tänä isänpäivänä ihan erityisellä tavalla: ” ISÄ, tässä sinulle on pienen pieni käsi. Minä, sinun lapsesi, elän lähelläsi. Kasvan, kasvan nopeasti. Tie vie toisiin kyliin. Tänään vielä aikaa on. Ota minut syliin.

Huomenna tie vie jälleen toisiin kyliin.

Oikein kivaa isänpäiväviikonloppua kaikille!

-Esko-

 

Comments (2)
, , ,

Lapsenomaista rakastavaa häpeää

6.1.2020

Joo, tuollainen minäkin haluan olla. Suu kääntyy hymyyn ja ihaileva katse loistaa silmissä. Olen aina ihaillut rentoja isiä, jotka turuilla ja toreilla hassuttelevat lasten kanssa, omien tai muiden. Roikottavat heitä pää alaspäin, ilmeilevät, laulavat ja  tärskyn tullessa puhaltavat ja nostavat vahvoille käsivarsilleen kohti kattoa tai taivasta. Tanssivat tyhmännäköisesti, jota vähän iäkkäämmät lapset jo hieman häpeävät. Joo, joo lapsenomaisella rakastavalla häpeällä. Iskä on vähän nolo, mutta kuitenkin aika cool.

On ollut mukava huomata, että minähän olen juuri tuollainen faija. Tai siihen ainakin pyrin. Jos tästä osa-aikaisyydestä hakee positiivisia puolia, niin olkoon tässä yksi. Tulee ainakin käytettyä yhteinen aika hyvinkin aktiivisesti. Sitä itsellekin syttyy jonkinmoinen palo sisälle ja tulee tehtyä vaikka ja mitä. Ajoittain on hanskat hukassa, eikä niin täydelliset kuplaletit tukassa. Tietoista tylsistymistä aina vähän joihinkin väleihin niin hyvä tulee. Aloittaessani tätä uudenlaista isyyttä, sitä teki monia asioita täysin väärin. Paikkaili huonoja hetkiä tavaralla tai Kinder-patukoilla. Lohdullista huomata, että itseään voi kehittää vuosi vuodelta paremmaksi tyypiksi. Kinder-patukat ovat muuten todella hyviä. Ihan bueno!

Oma tyttö on jo aika iso, mutta kuitenkin vielä niin pieni. Omatoimisesti hoitelee jo niin monia asioita. Ei siinä tarvitse, kun ylpeänä vierestä katsella. On kuitenkin (onneksi) vielä niin monia hetkiä, jolloin se turvallinen aikuinen vieressä on timanttejakin arvokkaampi. Jos leffassa tulee liian jännä kohtaus, voi painaa pään isän olkapäätä vasten. Jos keittiökaapin ylähyllylle ei vielä yletykään voi isän huutaa apuun. Jos haluaakin kuulla vielä itsekeksimiäni iltasatuja, voi niitä vielä tilailla pitäen kädestä kiinni ja ottaa viereen. Näistä täytyy ottaa kaikki ilo irti, koska tuskin näin tulee aina olemaan. Tai, ihan hyvin voisi olla.

Piirtäminen on yksi asia, jota olemme tehneet yhdessä jo ihan pikkusankarin ensimmäisistä vuosista lähtien. Tänään eilisestä Frozen kakkosesta innostuneena teimme yhteispiirroksen nuoresta Annasta ja Elsasta. Minä piirsin ja F väritti. Sä oot iskä niin taitava! Miten sä oikein teit ton? Harjoitus tekee mestarin. Tuli hieno.

Huomenna onkin sitten paluu arkeen ja ensimmäinen päivä hienossa upouudessa koulussa. Ensimmäisille viikoille voi varmasti käyttää samaa lainia: Harjoitus tekee mestarin.

Sunnuntaita, eikun maanantaita!

-Esko-

Comments (2)

Categories

Archives