Näin lukee kortissa, jonka tyttöni on minulle joskus vuosia sitten piirtänyt ja kirjoittanut. Vieressä on kaksi hahmoa. Toisella on hieman harvemmat hiukset, mutta leveä hymy on molemmilla huulilla. Leveä hymy on varmasti huulilla jälleen huomenna, kun suuntaamme isänpäiväviikonlopun viettoon vakiotukikohtaamme Hyvinkään Sveitsin lomakeskukseen. Sveitsistä on muodostunut meille molemmille hyvin tärkeä paikka ja juuri tästä syystä sieltä ajattelin meille juuri tälle viikonlopulle huoneen varata.
Tällä viikolla on jälleen eteen tupsahdellut hyvinkin paljon erinäisiä vinkkejä liittyen isänpäivään. Maailman paras isi t-paitoja, kosmetiikkaa isälle, SUPERISI-painatus boksereiden takapuolella, nerokkaasti keksitty DADMAN-paita mukailtuna Batmanin logosta jne, jne…Haluaisinko minä yhtään tuommoista tuotetta isänpäivälahjaksi? Ei, en todellakaan tarvitse. Minulle riittää yhdessäolo ja oletettavasti kortti on pakattuna sinne reissukamojen sekaan. Hieman rypistyneillä reunoilla.
Kävin läpi omia isänpäiväkirjoituksiani. Hieman poimintoja tähän loppuun vuosien varrelta:
“Ajellessani tänään kotiin pitkin pimeää moottoritietä tajusin, että olen todella onnekas. Minulla on mahdollisuus olla vielä hetken pieni poika, joka saa ojentaa sen pienen paketin ja halata omaa isäänsä. Minä olen isä, joka saa ottaa vastaan sen pienen paketin ja halauksen pieneltä tyttäreltään.”
“Mutta miksi, oi miksi lähes poikkeuksetta oletetaan, että isien toivelistalla on joko bokserit, kaivinkone, kiviseinäporakone, partakone tai mainostettiinpas yhdessä liikkeessä jokaisen isän lempituotetta, Leathermannin monitoimityökalua.”
“Omasta isyydestäni tähän voisi kirjoitella monenmonta sivua ja postauksesta tulisi megapitkä. Kirjoitellaanpas tähän isänpäivään 2016 kulmalta: Kuinka valmistauduit omaan isyyteesi? Tämä vilahtelee usein erinäisissä kirjoituksissa. Minä valmistauduin omaan isyyteeni pelaamalla muiden Kalliolaisten isien kanssa perhevalmennuksessa ristinollaa sekä vertailemalla Helsingin parhaita hampurilaispaikkoja. Vetäisemällä Ilosaarirockissa hieman liian railakkaan festivaalin. Kai siinä alitajuisesti halusi vielä kerran olla se nuori pojankloppi, joka pelkäsi sen oman vapauden päättymistä ja mittaamattoman vastuun alkamista. Voiko isyyteen valmistautua?”
Tämä F:n antama päiväkodissa tehty lahja ja siinä ollut runo koskettaa juuri tänä isänpäivänä ihan erityisellä tavalla: ” ISÄ, tässä sinulle on pienen pieni käsi. Minä, sinun lapsesi, elän lähelläsi. Kasvan, kasvan nopeasti. Tie vie toisiin kyliin. Tänään vielä aikaa on. Ota minut syliin.”
Huomenna tie vie jälleen toisiin kyliin.
Oikein kivaa isänpäiväviikonloppua kaikille!
-Esko-
