Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

jääkiekko

, , , , ,

Kun aika on, niin Mörkö lyö sisään!!

27.5.2019

Aivan väärin kasattu ja kokematon Leijonaryhmä kisoissa. Ei tule mitään. Ja kuinkas onkaan käynyt? Kolmesta pelistä kaksi upeaa voittoa aivan niitä kärkimaita vastaan. Ja sitten voidaankin hurrata ja elää yhdessä tämän juuri oikein ja fiksusti rakennetun jengin mukana. On myös hienoa huomata, että lähes joka kevät nousee Suomen urheilukartalle aivan uusia sankareita. Oli Mikael Granlundin ilmaveivi ja nyt veivaa vasta 18-vuotias superheppu Kaapo Kakko. Nimi on varmasti jo nyt kaikkien tiedossa.

Näin kirjoittelin toukokuun 14. päivä. Nyt parisen viikkoa myöhemmin tuossa taustalla pyörii suora lähetys Helsingin Kaisaniemen puiston Leijonien kansanjuhlasta, jossa mestarijoukkue juhlii omiensa parissa. Ja taas nousi Suomen urheilukartalle aivan uusia sankareita. Kukaan ei ennen kisoja olisi voinut arvata, että juuri tällä hetkellä kaikki tietävät kuka on Mörkö. Vaatimaton jättiläinen suoraan nelosketjusta ja Suomen Lempäälästä.

Tuo mestarijoukkue ei ollut paperilla se vahvin, todellakaan. Valmentaja Jalonen sai jokaisen jätkän uskomaan itseensä ja pelaamaan rohkeasti. Ylittämään itsensä. Monessa haastattelussa on todettu, että ketään yksilöitä ei nostella tapetille. Kaikki tehdään kaverin eteen, joukkueen puolesta. Näemmä tuottaa hyvä joukkuehenki melkoisia tuloksia. On myös hienoa, että tämä mestaruus henkilöityy Marko Anttilaan. Ei ehkäpä taitavimpaan tähtipelaajaan, jonka ne ei kaikista painavimmat laukaukset yllättivät suurmaiden maalivahdit. 

Leijonat liimaa kansaa aivan uskomattoman hienolla tavalla. En ihan nopeasti keksi mitään muuta instituutiota, joka saisi aikaan samanlaisen hurmoksen. Toisen Mörön Euroviisuvoitto on ehkäpä päässyt lähimmäs. Aikamoinen piristysruiske kansamme yhteiselle itsetunnolle. Vauva, vaari tai mummo ei voi välttyä jääkiekon maailmanmestaruudelta, eikä tarvitsekaan. Tämmöiset asiat saavat ihmisille hymyä huulille ja luvan heittää vapaalle. Unohtuu ainakin hetkeksi ne synkistelyt, toisten vikojen etsimiset ja kaivamiset puoliväkisin. Kumiveneajelu Havis Amandalla olkoon sallittua.

Kun aika on, oli tuon mestarijoukkueen kantava teema. Nyt oli juuri oikea aika ottaa pokaali Suomeen. Kun someaika on, niin nousee tuo mestaruus ja sen näkyvyys vielä ihan uusiin sfääreihin. Mörkö löi sisään ja sillä selvä.

Hyvä Suomi!

-Esko-

// Kuvat Venäjä vs. Suomi välierän kisastudiosta. //

Comments (0)
, , , , ,

Jokaisen leijonan taustalla on monta leijonaa

6.1.2019

Yöllä koki moni suomalainen jälleen upeita ja jännittäviä elämyksiä urheilun parissa. Suomen nuoret Leijonat ottivat ja voittivat jääkiekon synnyinseuduilla maailmanmestaruuden. Vaikkei ottelu tullut ihan otollisimpaan katseluaikaan, niin moni sitä oli somen perusteella herännyt katsomaan. Aamulla oli ilo lukea ja katsella voitonriemuisia julkaisuja. 

Kyllähän joukkueurheilu ja menestys liimaa yhteen tätä pientä kansaamme. Siellähän oli hurjimmat Havis Amandan patsaalla aamuyöllä ilkosillaan juhlistamassa tätä nuorten Leijonien upeaa saavutusta. Toivottavasti ei ala viikko flunssassa näillä innokkaimmilla.

Itse en nykyajan junioriurheilusta enää niin paljoa tiedä. Uskoisin, että siellä taustalla tapahtuu täysin samoja asioita, kuin omilla junnuajoillani. Vanhemmat laativat kyytilistoja. Vanhemmat valmistavat mokkapaloja kahvioon. Vanhemmat pesevät pyykkiä. Vanhemmat pyrkivät löytämään roposia niihin harrastusten kuukausimaksuihin. Vanhemmat ovat siellä kentän laidalla kannustamassa lapsiaan otteluissa. Voi vaan kuvitella sitä tunnetta, kun omalle lapselle pujotetaan kultamitali kaulaan suorassa televisiolähetyksessä. Kuinkakohan monta kilometriä on ajettu tai mokkapalaa leivottu noiden nuorten sankareiden taustalla? 

Tässä on oiva tilaisuus kiittää myös omia vanhempiani, että ovat tarjonneet minulle mahdollisuuden harrastaa juuri haluamani lajeja. Ei sitä silloin pikkupoikana ymmärtänyt kuinka paljon isä on meitä kuskannut. Kaksi poikaa, jotka harrastivat parhaimpina/pahimpina aikoina kolmea lajia samaan aikaan. On ollut isällä aikamoinen harrastuskyyditystetris meneillään. Hyvin hän silloin aikanaan nämä palaset kohdilleen asetteli. Koskaan hän ei elänyt omaa urheilu-unelmaansa lapsiensa kautta. Ei kiroillut ja huutanut kenttien laidalla. Ei kellottanut valmentajan selän takana poikiensa peliaikoja. Antoi lastensa toteuttaa itse omia unelmiaan. Ei tullut maailmanmestareita, mutta urheilullinen elämäntapa iskostui molempien veljesten selkärankaan.

Aina oli lämmin ruoka odottamassa kotona nälkäisten urheilijapoikien saapuessa kotiin. Ja niitä talkoiden ja myyjäisten määrää. Onnekkaita saamme olla myös siitä, että perheellämme on ollut varaa rahoittaa harrastuksemme. Kaikilla lapsilla ei tähän mahdollisuutta ole. Vanhempien roolin sitä ymmärtää entistä paremmin näin vanhemmalla iällä. Niin ja tietysti niiden nuorten urheilijoiden valmentajien, huoltajien, toimitsijoiden, tuomareiden jne. Täysin korvaamattomia ihmisiä.

Urheilu on upea asia. Lopetanpas tämän kirjoituksen huudahdukseen, jonka kuuleminen tuntuu aina yhtä hienolta. Suomi on uusi maailmanmestari, hei!

-Esko-

// Alempi kuva: Joensuun Kataja- verkkosivut. //

Comments (2)

Categories

Archives