Browsing Tag

jooga

, , , ,

Minä kävelen!

25.1.2017

Viikko takana pingviinikävelyä. Viikko takana väärinpäin olevia sukkia. Viikko takana huonosti nukuttuja öitä. Maanantai alkoi Myyrmäen Terveystalolta ja OMT-fysioterapeutti Marko Virtasen vastaanotolta. Tilanne äityi sunnuntai-maanantai välisenä yönä niin pahaksi, että onnistuin juuri ja juuri pyörähtämään sängystä lattialle ja siitä muutaman jumppaliikkeen avustamana ylös ja suoraan Markon käsittelyyn. Ammattimies, mikä ammattimies. 45 minuuttia minua väänneltiin ja käänneltiin hierontapöydällä. Avattiin suojatilassa olevia lihaksia ja käsittelyn jälkeen päässä vaan humisi. Humisi ja tuntui oudolta. Oudolta tuntui myös se, että pystyin kävelemään vastaanotolta parkkihalliin lähes normaalisti.

Sain myös vinkkejä hyviin jumppaliikkeisiin, jolla voisi ennaltaehkäistä vastaavia tapahtumia, sekä vahvistaa syviä vatsalihaksia. Marssinkin suoraan työpaikkani lähellä sijaitsevaan liikuntakeskukseen ja liityin jäseneksi. Edellisessä asunnossamme talomme alakerrassa oli kuntosali ja siellä tuli käytyä säännöllisesti. Tässä on ollut hieman taukoa kuntosaliharjoittelusta, mutta nyt päätin, että kesään asti pyrin käymään vähintään pari kertaa viikossa salilla. En halua enää kovin montaa tämmöistä viikkoa. Viikkoa, jolloin jokainen liike tuntuu jossainpäin kehoa.

Tavoitteeni ei ole saada Fabion tyyppistä täydellistä vartaloa vaan laittaa kropan lihaksisto balanssiin. Lähinnä jumpata ja vahvistaa isoja lihasryhmiä pienillä painoilla ja yksinkertaisilla liikkeillä. Eilen kävin jumppailemassa ensimmäistä kertaa ja olihan miellyttävä kokemus. En ole käynyt juuri koskaan uudentyyppisillä ”täyden palvelun” saleilla. Astuessani sisään, minut toivotti tervetulleeksi kolme erittäin pirteää nuorta neitokaista. Saattoivat lähes kädestä pitäen miesten pukuhuoneen ovelle.

Kamppeet niskaan ja hikoilemaan todella viihtyisään tilaan. Suuri, avara ja valoisa kuntosali, josta löytyi kyllä kaikki mahdolliset laitteet ja välineet. Treenin jälkeen Unisex-infrapunasaunaan istumaan ja lukemaan mitäpäs muutakaan kuin uusinta Annaa. Onneksi muistivat vastaanoton tytöt mainita, että infrapunasauna on Unisex. Tajusin mennä pyyhe päällä. Mielikuva herrasmiehestä lauteilla ilman pyyhettä lukemassa uusinta Annaa, noh…

Pilatekseen ja Joogaan aion kyllä mennä kevään aikana. Niin ja kiitos kaikille teille selkävaivaisille, jotka jaoitte kokemuksianne ja annoitte vinkkejä tälle laksatiivipingviinikävelijälle.

Taistelu kivutonta arkea vastaan alkakoon!!

-Esko-

// Kuva vanhan asuntomme ”kotisalilta”.//

Comments (2)
, , , , ,

…on muuten rasittava vaiva, todella rasittava!!

22.1.2017

Jätesäkki, teippirulla, jätesäkki, teippirulla, Burana, Panadol, jätesäkki, teippirulla. Näistäpä on viimeiset päiväni rakentuneet. Jätesäkit varmasti kanssani asustelevat vielä tovin, mutta toivon, että nuo Burana ja Panadol poistuisivat pois arjestani. Syön särkylääkkeitä äärimmäisen harvoin, mutta nyt on ollut pakko. Pakko ja paljon. Olen kärsinyt koko aikuisikäni jonkinmoisista selkävaivoista. Ajoittain on hetkiä, kun sukkien jalkaan laittaminen on mahdottomuus ja kävely muistuttaa laksatiiviyliannostuksen ottanutta henkilöä.

Juuri sopivasti ennen muuttoa liukastuin lenkkipolulla. Käytän talvella aina nastalenkkareita. Luotin hieman liikaa nastojen pitoon. Vetäsin peilijäässä olevan alamäen hieman liian kovalla itseluottamuksella, liukastuin, kaaduin ja selkään tuli pistävä kipu. Ajattelin, että sen on sitä samaa vaivaa, joka menee ohi Buranalla ja etureisivenytyksillä. Vaan, eipä ole mennyt. Muuton ja kantamisen hoidin särkylääkkeiden avustuksella. Tämä päivä on ollut ns. hieman tuskainen. En pysty istumaan ollenkaan, koska ylösnouseminen on lähes mahdottomuus. Täytyy olla koko ajan liikkeessä tai tehdä hölmönnäköisiä jumppaliikkeitä.

Jos ei ensi viikolla helpota, joudun kyllä menemään lääkärin tai fysioterapeutin pakeille. Suomalaisena miehenä sitä ei lääkäriin liian helpolla mennä. Tiedän kyllä mistä nämä vaivat ainakin osittain johtuvat. Olisi silloin nuorempana täytynyt ottaa ne valmentajan antamat lihashuoltoharjoitteet tosissaan. Eikä tehdä aina sitä samaa näennäisvenytystä. Kantapäät yhteen ja lähelle pakaroita. Näytti, että venyttelee. Usein puhutaan myös syvistä vatsalihaksista. Onkohan minulla semmoiset? Varmasti on, mutta oletettavasti hieman heikot ja niin syvällä, etten niiden olemassaoloa edes tunnista. Tunnistan kyllä nyt, kun selkärankani on aivan vinossa, koska keskivartaloni kontrolli on olematon.

Joogaa olen ajatellut. En sen trendikkyyden takia, vaan ihan täysin hyvinvointitarkoituksessa. Vartaloni on kirjaimellisesti rautakanki. Se oli vielä viisi vuotta sitten ihan hauska juttu, muttei todellakaan ole enää. Jooga saattaisi auttaa minua saamaan hieman liikkuvuutta lisää ja toivon, että vartalon liikkuvuusominaisuuksien ollessa kunnossa ei tarvitsisi enää koskaan miettiä, kuinka pääsen ylös autoni penkistä. En vaan kehtaa mennä joogatunnille. Nauravat minut pihalle, kun en yllä eteentaivutuksessa edes polviin.

Olimme tänään Jeren kanssa kuvailemassa Espoon Nokkalan majakalla. Oli muuten hieno paikka, suosittelen. Postauksen kuvassa istahdin lumipenkalle. Istahdin enkä päässyt ylös. En päässyt ylös ilman kuvassa esiintyvää alkavaa aurinkotervehdystä. Olihan taas ohikulkijoilla ihmeteltävää.

Onhan nämä selkävaivat nyt todella ärsyttäviä. Selkä, kun vaikuttaa ihan kaikkeen tekemiseen.

Muita selkävaivaisia linjoilla? 

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //

Comments (30)