Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

joukkueurheilu

, , , ,

Perjantain vanhat: Hikinen pukukoppi kasvattaa

24.5.2019

Jääkiekkoa katselen, kuten varmasti miljoona muutakin suomalaista. Tämähän sopii hyvin perjantain vanhaksi tänne joukkueurheilun maailmaan.

/// Noihin kuviin kiteytyy paljon. Olen todella kiitollinen siitä, että olen saanut kasvaa joukkueurheilun parissa. Viettänyt elämästäni aika monta tuntia erinäisillä urheiluareenoilla ja siellä hikisissä pukuhuoneissa. Välillä on tullut voittoja, välillä tappioita. Kuvissa juhlimme Joensuun Katajan saavuttamaa miesten Sm-pronssia. Tuo joukkue oli aivan uskomaton. Itse olin täysin pyyhkeenheiluttajan ja treenimiehen roolissa. Tuossa joukkueessa vallitsi uskomaton henki. Jokainen jätkä oli ystävällinen. Jokainen jätkä tuki toistaan. Jokainen jätkä asetti toisen edun omansa eteen. Kaikki tekivät töitä yhteisen päämäärän eteen, Sm-mitalin. Kukaan ei silloiselta nousijajoukkueelta odottanut yhtään mitään. Me yhdessä odotimme ja kauden päätteeksi saimme palkinnon ja viikon juhlat. Tai, no ihan kaikki eivät viikkoa juhlineet.

Facebookissa olen törmännyt useamman ystävän päivityksessä “Kiitti koutsi“-kampanjaan, jonka tarkoituksena on kiittää vuosien varrella vaikuttaneita valmentajia. Katajan valmentajana toimi tuolloin Heinosen Timo. Auktoriteettinen entinen huippupelaaja. Kiitos, että otit mukaan tohon jengiin. Oli todella suuri ilo ja kunnia seurata ja kasvaa vuosi Jukka Toijalan ja Sami Laaksosen opissa. Sain paljon koripallokentälle, mutta myös elämääni. Yhdet harjoitukset muistan todella hyvin. Olin päässyt yksin läpi. En koskaan yltänyt donkkaamaan, mutta ajattelinpa hauskuuttaa pelikavereitani. Löin pallon täydellä voimalla takalevyyn. “Heiska” lopetti treenit ja pani koko jengin juoksemaan viivoja. Kukaan ei tästä hermostunut. Pukkarissa tilanteelle naureskeltiin ja heitettiin femmat. Hyvä koulutus auktoriteettia haastaneelle junnulle. Niin ja Valtosen Jannelle vielä kiitokset Uskudarin kebab-pizzan esittelystä, Piirosen Mikalle siitä öisestä parveketuokiosta ja bussikuski Huikurille niistä tuhansista ja tuhansista ajetuista kilometreistä. Tuo kausi Joensuussa oli ikimuistoinen.

Elämässäni on vaikuttanut todella monta valmentajaa, monessa eri lajissa. Ei sitä silloin juniorina ymmärtänyt, että lähes jokainen lasten kanssa touhuava koutsi tekee työtä lähinnä rakkaudesta lajiin. Viettää elämästään tuhansia tunteja jääkiekkokaukaloissa, voimisteluareenoilla, jalkapallokentillä ja kaikkialla missä lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus harrastaa. “Kiitti koutsi”-kampanja on hyvä huomionosoitus niille kaikille valmentajille, jotka tekevät todella arvokasta työtä. Jokainen minua valmentanut henkilö on ollut erilainen persoona. Te kaikki olette pelikavereideni ohella rakentaneet minusta minut.

KIITOS! Mauno Siintomaa (Ratanat Joensuu, jalkapallo) Pekka Willman (Kiekkoreipas, jääkiekko), Risto Haapala (Lahden Reipas, jalkapallo), Vesa Hämäläinen (Lahden NMKY, koripallo), Mika “Veje” Nurminen (Lahden NMKY, koripallo), Kalle Rissanen (Lahden NMKY, koripallo), Petri Selkee (Lahden NMKY, koripallo), Jukka Hänninen (Lahden NMKY, koripallo), Sami Toivianen (Namika Lahti, koripallo), Uller Kerde (Namika Lahti, koripallo), Jarkko Kumpulainen (Orimattilan Jymy, koripallo),  Timo Heinonen (Joensuun Kataja, koripallo), Mika Forsberg (Orimattilan Jymy, koripallo) ja pakko vielä kiittää yhtä joukkueenjohtajaa. Jukka Törmälä (Joensuun Kataja, koripallo) mahtava mies. Anteeksi jos unohdin jonkun.

Muistakaahan kiittää koutseja!! Myös lastenne harrastusten…:) Nyt lähden valmentamaan itse itseäni tuonne ikämiesten koripalloharjoituksiin.

-Esko-

// Kuvat: Joensuun Katajan nettisivut: katajabasket.fi // ///

Comments (0)
, , , , ,

Jokaisen leijonan taustalla on monta leijonaa

6.1.2019

Yöllä koki moni suomalainen jälleen upeita ja jännittäviä elämyksiä urheilun parissa. Suomen nuoret Leijonat ottivat ja voittivat jääkiekon synnyinseuduilla maailmanmestaruuden. Vaikkei ottelu tullut ihan otollisimpaan katseluaikaan, niin moni sitä oli somen perusteella herännyt katsomaan. Aamulla oli ilo lukea ja katsella voitonriemuisia julkaisuja. 

Kyllähän joukkueurheilu ja menestys liimaa yhteen tätä pientä kansaamme. Siellähän oli hurjimmat Havis Amandan patsaalla aamuyöllä ilkosillaan juhlistamassa tätä nuorten Leijonien upeaa saavutusta. Toivottavasti ei ala viikko flunssassa näillä innokkaimmilla.

Itse en nykyajan junioriurheilusta enää niin paljoa tiedä. Uskoisin, että siellä taustalla tapahtuu täysin samoja asioita, kuin omilla junnuajoillani. Vanhemmat laativat kyytilistoja. Vanhemmat valmistavat mokkapaloja kahvioon. Vanhemmat pesevät pyykkiä. Vanhemmat pyrkivät löytämään roposia niihin harrastusten kuukausimaksuihin. Vanhemmat ovat siellä kentän laidalla kannustamassa lapsiaan otteluissa. Voi vaan kuvitella sitä tunnetta, kun omalle lapselle pujotetaan kultamitali kaulaan suorassa televisiolähetyksessä. Kuinkakohan monta kilometriä on ajettu tai mokkapalaa leivottu noiden nuorten sankareiden taustalla? 

Tässä on oiva tilaisuus kiittää myös omia vanhempiani, että ovat tarjonneet minulle mahdollisuuden harrastaa juuri haluamani lajeja. Ei sitä silloin pikkupoikana ymmärtänyt kuinka paljon isä on meitä kuskannut. Kaksi poikaa, jotka harrastivat parhaimpina/pahimpina aikoina kolmea lajia samaan aikaan. On ollut isällä aikamoinen harrastuskyyditystetris meneillään. Hyvin hän silloin aikanaan nämä palaset kohdilleen asetteli. Koskaan hän ei elänyt omaa urheilu-unelmaansa lapsiensa kautta. Ei kiroillut ja huutanut kenttien laidalla. Ei kellottanut valmentajan selän takana poikiensa peliaikoja. Antoi lastensa toteuttaa itse omia unelmiaan. Ei tullut maailmanmestareita, mutta urheilullinen elämäntapa iskostui molempien veljesten selkärankaan.

Aina oli lämmin ruoka odottamassa kotona nälkäisten urheilijapoikien saapuessa kotiin. Ja niitä talkoiden ja myyjäisten määrää. Onnekkaita saamme olla myös siitä, että perheellämme on ollut varaa rahoittaa harrastuksemme. Kaikilla lapsilla ei tähän mahdollisuutta ole. Vanhempien roolin sitä ymmärtää entistä paremmin näin vanhemmalla iällä. Niin ja tietysti niiden nuorten urheilijoiden valmentajien, huoltajien, toimitsijoiden, tuomareiden jne. Täysin korvaamattomia ihmisiä.

Urheilu on upea asia. Lopetanpas tämän kirjoituksen huudahdukseen, jonka kuuleminen tuntuu aina yhtä hienolta. Suomi on uusi maailmanmestari, hei!

-Esko-

// Alempi kuva: Joensuun Kataja- verkkosivut. //

Comments (2)

Categories

Archives