Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

joulukuu

, , ,

Hiljalleen väsyvä mieskö?

2.12.2018

Käteeni on tatuoitu yksi päivämäärä. Siinä se on ikuisesti. Se päivä on huomenna. Kahdeksan vuotta sitten tuona kyseisenä päivänä elämäni muuttui. Se muuttui aivan täydellisesti. Minusta tuli isä. En minä silloin isyydestä tiennyt yhtään mitään. Oppaita en lukenut. Saadessani käsiini sen pienen, todella pienen ihmisen. Sen pienen ihmisen katsoessa minuun niillä kiintopistettä hakeneilla silmillään ymmärsin asian, että siinä hän nyt on. Minun lapseni.

Kahdeksassa vuodessa on tapahtunut paljon, niin paljon. Näiden juhlapäivien ympärillä tulvii aina mieleen paljon muistoja. Semmoisia haikeansävyisiä muistoja. On suoraansanottuna todella kurja fiilis toivottaa synttärionnittelut Whatsapp-viestillä tai videopuhelulla. Tämä etä-isyys ja etäisyys näyttää näinä juhlapäivinä ne kurjimmat puolensa. Huomattavasti mielummin sitä aamulla laulaisi synttärilaulun nuotin vierestä siinä yhteisen aamiaispöydän ääressä. Huomattavasti mielummin sitä antaisi sen synttärilahjan synttäripäivänä kuin puolentoista viikon viiveellä.

Tämä etäisyys ja etä-isyys tuo mukanaan tuntoja, joihin ei vaan osaa tottua. Tämä etäisyys ja etä-isyys tuo mukanaan tuntoja, joita ei osaa oikein kenellekään edes selittää. Tämä on niin muuttumaton tilanne, että se saa ajoittain mielen kyllä todella mustaksi. Vuodet eivät kilometrejä vähennä. Viikonloppuhin ei päiviä tule lisää vaikka kuinka joulupukilta niitä toivoisi. Ajoittain tuntuu, että tämän tilanteen edessä minusta tulee hiljalleen väsyvä mies. Nämä ajatukset on vain siirrettävä pois mielestä hyvinkin nopeasti. Kaiken kanssa oppii elämään on tapana sanoa. Toivottavasti tuossa sanonnassa on perää.

Näitä mietteitä päähän ajoittain tulvii. Tahtoi tai ei. Täytyy vaan ajatella, että ei niiden juhlien oikeilla päivämäärillä niin väliä ole. Jouluaatto voi olla ihan hyvin se oikeaa aattoa edeltävä päivä. Synttärit voivat ihan hyvin olla hieman viiveellä. Tatuointi kädessäni tulee aina muistuttamaan minua siitä elämäni muuttaneesta talvipäivästä. Se oli onnenpäivä. Huomenna on lapsellani varmasti todella onnellinen päivä. Se on tärkeintä.

Oli muuten kohtalaisen kylmä seisoskella tänään tuossa kalliolla. Mukavaa alkanutta joulukuuta!!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (18)
, , , , ,

Eroisän joulu

18.12.2017

Joulu ei ole päivämäärä. Se on mielentila.” -Mary Ellen Chase- Tämän lainauksen huomasin tänään opekalenterin alareunasta. Lausahdus sopii tähän tulevaan jouluviikonloppuun todella osuvasti. Jo vuosia on lapseni traditioihin kuulunut kaksi peräkkäisinä päivinä vietettävää jouluaattoa, jotta pikkumimmillä on mahdollisuus päästä nauttimaan useiden läheistensä joulutouhuilusta. Se on upeaa, koska pikkutonttu tuo iloa ja jouluista tunnelmaa myös hieman suurempiin sydämiin. Vaikka kokoonpanot ovat tässä vuosien varrella hieman muuttuneet voi olla todella kiitollinen, että tämmöinen traditio on aikoinaan kehitelty ja joulunvietto rullailee samaisella kaavalla.

Eilen myös Kymppiuutisissa puhuttiin aiheesta kuinka jouluaatto saattaa olla se vuoden synkin ja vaikein päivä eroperheissä. Kyllähän se on totta, että juuri jouluaattoon sisältyy niin paljon niitä tuttuja ja yhteisiä tradioita, joihin on vuosien varrella tottunut. Ne vanhat muistot ja haavat saattavat hetkittäisesti repeytyä auki, vaikka arkisissa askareissa ne tuntuvat jo täysin parantuneilta. En ole koskaan ollut mikään suuri jouluihminen, mutta kyllähän oman lapsen jouluinnostus on muuttanut käsitystäni. Usein kuulee sanottavan, että lapset tekevät joulun ja näinhän se ainakin kohdallani on. Se meidän oma, päivää aikaisemmin vietettävä aatto on myös minun jouluaattoni. Lainaan toisen kerran: ”Joulu ei ole päivämäärä. Se on mielentila.

Viime vuonna kirjoittelin suutari-Eskon yksinäisestä joulusta. Se oli Eskon ensimmäinen yksinäinen jouluaatto pitkään aikaan. Tämä aatto on varmasti jo huomattavasti helpompi ja myös tämän jouluaaton vietän vuosi sitten aloitetulla kaavalla. Viimeisen vuosiluvun vaihdoin: ”Esko viettää jouluaaton isänsä ja äitinsä kanssa. Varmasti lepää ja syö. Juoksee pitkän lenkin. Saunoo ja illalla lähtee autoajelulle. Vetää karvahattunsa syvälle päähän ja vie haudalle kynttilän. Sytyttää omaan lapsuudenhuoneeseensa kynttilän. Katselee televisiota ja pohdiskelee kulunutta vuotta. Viettelee jouluaattoa vanhemmillaan. Yksin, mutta onnellisena ja toiveikkaana tulevasta vuodesta 2018.”

Toivottavasti voisi jonain jouluna kirjoittaa ihan uuden viimeisen kappaleen. Ihan liian helppoa vaan kopioida vanhaa ja vaihtaa vuosiluku.

Alle viikko jouluaattoon!!

-Esko-

// Kuvat: Markus Suntila //

Comments (11)