Juoksetko pakoon niitä hiljaisia ja yksinäisiä hetkiä? Näin minulta kysyttiin taannoin Instagramissani. Vastataanpas tähän nyt hieman kattavammin oikein kirjoituksen muodossa. Kaikilla on varmasti erinäisiä kimmokkeita aloittaa joku uusi urheiluharrastus. On kyseessä sitten padel, sulkapallo, kiipeily tanssi tai ihan mikä vaan.
Olen urheillut aivan koko ikäni. Ihan pienenä poikana vietin kaikki kesät isovanhempieni kesämökillä Orimattilassa. Siellä pelasimme serkkujeni kanssa jalkapalloa, juoksimme tyynyistä tehtyjä esteitä ja keihästä heitimme papan katajasta veistetyllä keihäällä.
Vähän isompana poikana pelasin samaan aikaan jalkapalloa, jääkiekkoa ja koripalloa. En voi vanhempiani enempää kiittää, että nämä minulle mahdollistivat. Liikunnallisen elämäntavan omaksuminen on asia, josta olen heille aina todella kiitollinen.
Koripallo valikoitui sitten lajikseni, jota pelasin ihan korkeimmalla sarjatasolla asti. Aina, kun vuorossa oli lenkki tai juoksuharjoittelu oli se aivan pakkopullaa. Tuolloin inhosin juoksemista. Aktiiviuran lopetettuani kävin lenkillä aina ajoittain. Juoksin kolmen kilometrin lenkkiä, josta aina kävelin puolet. En jaksanut, eikä kiinnostanut.
Tasaiseen elämään saapuikin sitten hieman suurempi särö. Arki oli täyttynyt touhusta ja tekemisestä. Sitten sitä ei enää ollutkaan. Oli hiljaista ja vaatekaapissa olikin vain omat vaatteet. Siitä se sitten alkoi. Lenkkitossut jalkaan ja juoksemaan. Suuri muutos elämässä oli se minun kimmokkeeni aktiivisen juoksuharrastuksen aloittamiseen. Ulkoilma ja lenkin mukanaan tuoma mahtava olo auttoi kaikkeen. Tämä on valinta, josta olen itselleni aina todella kiitollinen. Siinä olisi ollut paikka tehdä myös hyvin erilaisia valintoja.
Viime lauantaina juoksimme ystävieni kanssa marathon-viestin. Se meni aivan älyttömän hienosti. Sijoituimme puolivahingossa kymmenen parhaan joukkoon. Omaa osuutta juoksiessani huomasin olevani paremmassa kunnossa, kuin koskaan aiemmin elämässäni. Se tuntui todella hyvältä. Se tuntui niin hyvältä, että innostuin juoksemisesta vain entistä enemmän.
Kyllä, aloittaessani aktiivista juoksuharrastusta juoksin pakoon niitä hiljaisia ja yksinäisiä hetkiä. Nykyään juoksen, koska nautin suunnattomasti niistä hiljaisista ja yksinäisistä hetkistä. Näin se elämä kuljettelee.
-Esko-
// Kuvat: Jenny Helenius //
