Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , ,

Juoksetko pakoon niitä hiljaisia ja yksinäisiä hetkiä?

18.5.2022

Juoksetko pakoon niitä hiljaisia ja yksinäisiä hetkiä? Näin minulta kysyttiin taannoin Instagramissani. Vastataanpas tähän nyt hieman kattavammin oikein kirjoituksen muodossa. Kaikilla on varmasti erinäisiä kimmokkeita aloittaa joku uusi urheiluharrastus. On kyseessä sitten padel, sulkapallo, kiipeily tanssi tai ihan mikä vaan. 

Olen urheillut aivan koko ikäni. Ihan pienenä poikana vietin kaikki kesät isovanhempieni kesämökillä Orimattilassa. Siellä pelasimme serkkujeni kanssa jalkapalloa, juoksimme tyynyistä tehtyjä esteitä ja keihästä heitimme papan katajasta veistetyllä keihäällä. 

Vähän isompana poikana pelasin samaan aikaan jalkapalloa, jääkiekkoa ja koripalloa. En voi vanhempiani enempää kiittää, että nämä minulle mahdollistivat. Liikunnallisen elämäntavan omaksuminen on asia, josta olen heille aina todella kiitollinen.

Koripallo valikoitui sitten lajikseni, jota pelasin ihan korkeimmalla sarjatasolla asti. Aina, kun vuorossa oli lenkki tai juoksuharjoittelu oli se aivan pakkopullaa. Tuolloin inhosin juoksemista. Aktiiviuran lopetettuani kävin lenkillä aina ajoittain. Juoksin kolmen kilometrin lenkkiä, josta aina kävelin puolet. En jaksanut, eikä kiinnostanut.

Tasaiseen elämään saapuikin sitten hieman suurempi särö. Arki oli täyttynyt touhusta ja tekemisestä. Sitten sitä ei enää ollutkaan. Oli hiljaista ja vaatekaapissa olikin vain omat vaatteet. Siitä se sitten alkoi. Lenkkitossut jalkaan ja juoksemaan. Suuri muutos elämässä oli se minun kimmokkeeni aktiivisen juoksuharrastuksen aloittamiseen. Ulkoilma ja lenkin mukanaan tuoma mahtava olo auttoi kaikkeen. Tämä on valinta, josta olen itselleni aina todella kiitollinen. Siinä olisi ollut paikka tehdä myös hyvin erilaisia valintoja.

Viime lauantaina juoksimme ystävieni kanssa marathon-viestin. Se meni aivan älyttömän hienosti. Sijoituimme puolivahingossa kymmenen parhaan joukkoon. Omaa osuutta juoksiessani huomasin olevani paremmassa kunnossa, kuin koskaan aiemmin elämässäni. Se tuntui todella hyvältä. Se tuntui niin hyvältä, että innostuin juoksemisesta vain entistä enemmän.

Kyllä, aloittaessani aktiivista juoksuharrastusta juoksin pakoon niitä hiljaisia ja yksinäisiä hetkiä. Nykyään juoksen, koska nautin suunnattomasti niistä hiljaisista ja yksinäisistä hetkistä. Näin se elämä kuljettelee. 

-Esko-

// Kuvat: Jenny Helenius //

Comments (4)

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Mersu 18.5.2022 at 20:06

    Ei muuten paha, kun ei siitä kauaakaan ole kun viruit koronassa ja sitä ennen selkä p***na. 👏👍 Well done!

    • Reply Esko 18.5.2022 at 21:55

      Iltoja Mersu!

      Ja tuo on niin kovin totta. Näin se elämä kuljettelee tässäkin asiassa.

      Kiva, kun kommentoit ja mukavaa viikkoa! 🙏🏻

  • Reply Merita 26.5.2022 at 11:25

    Liikunnallisten elämäntapojen omaksuminen jo lapsena voi olla kyllä aikuiseksi tullessa iso juttu ja lahja.👏 Itse en nuorena harrastanut juuri mitään ja aikuisena olen kamppailut säännöllisen liikkumisen kanssa. 🙈

    Ps. Toki asioita voi kirjaimellisesti juosta pakoon, mutta kyllä itse koen, että juostessa ehtii kelata paljon erilaisia asioita ja selvittää ajatuksia.

    https://naisetpuhuurahasta.fi/

    • Reply Esko 26.5.2022 at 21:41

      Kyllä, oikeassa olet.

      Ja toinen kyllä, harvemmin sitä lenkkien jälkeen harmittaa. Päähän siellä aina puhdistuu ja ideat syntyvät. Hyvät ja ne vähän huonommat.

      Kivaa viikonloppua sinulle Merita…🙏🏻

    Leave a Reply