KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Babler ja Original Sokos Hotel Kimmel / Pohjois-Karjalan Osuuskauppa
Mä olen lähdössä Montenegroon. Me lähdemme San Franciscoon. Minä lähden Joensuuhun. Näin kerroin, kun opehuoneessa oli puhetta kesälomasuunnitelmista. Opettajan kannattaa uskomusten mukaan lähteä heti loman alkajaisiksi reissuun, niin loma alkaa heti tuntumaan lomalta. Tätä pääsin nyt itsekin toteuttamaan ja kohteena siis Joensuu. Tuo vanha kotikaupunkini, jonne pääsyä olin odottanut aivan älyttömästi. Viimeisinä vuosina matkani tähän Pohjois-Karjalan helmeen ovat sisältäneet ainoastaan Ilosaarirockin. Tuo matka ei yleensä tarjoa kovinkaan kattavaa kiertelyä kaupungissa. Terassi ja alue kertaa kolme päivää.
Nyt oli pari päivää aikaa vaan olla ja nautiskella kaupungin antimista. Yövyimme uudistetussa Hotelli Kimmelissä, joka oli itselleni jollain tasolla tuttu paikka. Siellä olemme viettäneet esimerkiksi Joensuun Katajan pronssimitalijuhlia aikoinaan. Siellä olen saunonut ja uinut vanhalla saunaosastolla, joka kylpyläksi suuressa remontissa muuttuu. Harmi ettei ollut vielä auki. Heti astuessani sisään hotellin liukuovista tuli todellinen WAU-fiilis. Upea uudistus. Avaraa tilaa, upeita yksityiskohtia, valaisimia ja tietysti niin rentoa ja lupsakkaa asiakaspalvelua. Tämä on asia, joka mieltäni aina Joensuussa käydessäni lämmittää. Ihmisten hyväntuulisuus ja semmoinen aito kohtaaminen.
Huone oli upea ja sielläkin oli itse askarreltu tervetuliaiskortti pöydällä. Ne pienet ja suuret asiat. Ikkunoista avautui näkymä vanhalle kirjastolle, josta olen pienenä poikana Vihreä Variksia isän kanssa lainaillut. Kimmelin sijainti on optimaalinen. Joki liplattelee ”takapihalla” ja vehreää puistoa on runsaasti. Tänä kesänä hotellille aukesikin Bistro Heilin piha, joka tarjoaa upeat näkymät mainitsemiini paikkoihin. Siinäpä voi sitten istuskella pitkäänkin kylmä limonadi kädessä ja grilliruoan tuoksu nenässä.
Ruokaa, kävelyä, ruokaa, kävelyä, muistelua, ruokaa ja kävelyä. Näistäpä se Joensuun matka oikeastaan koostui. Tuolla me pikkupoikina skeitattiin, kun vanhan Anttilan parkkipaikan ohi kävelimme. Tuolla oli äitini töissä, kun toria talsimme läpi. Tuolla asui isoäitini, kun Niinivaaralle asti kuljimme. Tuolla ei ollut mitään, kun Penttilän alueelle suuntasimme syömään. Toisen illan ruokapaikkamme Ravintola Aittaranta sijaitsi siellä kerrostalojen siimeksessä, joita oli noussut todella paljon sitten viime näkemäni. Todella hienoa seutua, jonne on kannattanutkin rakentaa.
Ja olihan se tietysti käytävä katsomassa myös Linnunlahden seutu. Miltä se oikein näyttääkään ilman tuhansia ihmisiä ja rokkifestivaalia? Miltä tuntuu laulaa Suvivirttä uljaalla Laululavalla? Aivan, kuten pienenä poikana perinteikkäästi lauloin. Hienolta näytti alue ja yhtä nuotin vierestä edelleen hoilasin. Heinäkuussa olen tietysti taas samaan paikkaan suuntamassa. Silloin ympärillä on tuhansia ihmisiä ja lavalla on esiintymässä niitä himppasen parempia tulkitsijoita.
Joensuu ja Hotelli Kimmel tarjosivat kyllä aivan täydellisen aloituksen lomaan. Allekirjoitan uskomuksen. Hyvä on opettajan heti reissu tähän alkuun tehdä. Upea keli, mahtavaa ruokaa ja itselleni niin kovin tärkeä kaupunki.
Ennen reissua kyselin seuraajiltani Joensuu-vinkkejä ja laittelen tähän muutamia:
- Vesikioskin pullavohveli -> kokeilin ja oli mahtava
- Osuuskaupparock -> järjestetään 17-18.6 Sirkkalan puistossa Kimmelin “takapihalla”
- Jokiasema
- Torikahvilat -> torilla oli kyllä eläväinen meininki ja paljon ihmisiä
- Mihailin Taverna -> Gyrot tuoksuivat nenään ohi kävellessä
- Ruusupuiston kuntoportaat
- Syö karjalanpiirakoita! -> Kimmelin aamiaisella oli tarjolla ja kyllä muuten söin
Mie kiitän!
-Esko-
