Kuka muistaa? Katso kuvat!

Kaikki ovat varmasti elämänsä aikana törmänneet joihinkin kuvissa olleista asioista. Tein työviikon päätteeksi pienen kierroksen koulullamme ja napsin kuvia todellisista klassikoista. Tein digiloikan, tai ainakin nostalgialoikan hieman ajassa taaksepäin. Tee testi. Osaatko yhdistää kuvat ja pienet tekstipätkät?

” Ei sen aina tarvitse olla Qvinoaa, ei täysin vegaanista, ei spiruliinaa, ei sitä trendikkäintä. Sen voi tarjoilla muovilautasilta. Ympäristönä sali, jonka seinällä pienten taitelijoiden teoksia ja liikennevalot, joita ei löydy ihan jokaisesta ravintolasta. Lounasaikana paikka on lähes aina täynnä. Jonojakin saattaa ajoittain syntyä. Ruokalista vaihtuu viikottain. Tietyt klassikot ovat säilyneet asiakkaiden toiveista listalla jo vuosikymmeniä. Taloustilanteen heilahtelujen takia kermaviilikastike ei kuulu enää automaattisesti kalapuikkojen kanssa.”

” Musta muoviläpyskä, joka tallentaa muistosi. Tai ainakin murto-osan niistä. Hd-tasoista videokuvaa ei tuo läpyskä tunne, eikä tarvitsekaan. Kunhan voitti vanhan kilpakumppaninsa lerpun, riittää se hänelle. Pilven reunalle on siirtynyt tuo läpyskä, kirjaimellisesti…”

” Ja sieltä se lähtee. Ylämummoon! Komposiittimaila taipuu tämän nuorukaisen käsittelyssä ja reppu rävähtää! Mailoja menee kaudessa kymmeniä ja ei taida ihan kymmenen euroa riittää tuommoisen hankintaan. Entäs nämä kirkkaimman tähden ja metsän kuninkaan mukaan nimetyt? Lapa on suojattu muovierkalla. Ei tarvitse miettiä oikeita kuviointeja. Ylämummoon jo vuodesta 1960. “

” Ratkaise koodi ja tunne itsesi puku päällä istuvaksi päälliköksi, jonka tärkeimmät neuvottelut hoitaa tumma kaunotar. Laita punaista, keltaista ja vihreää juuri oikeisiin kohtiin. Ole ovelampi kuin vastustajasi. Ole niin ovela, ettet hävitä yhtään pelinappulaa. Suunnittelijoille (todennäköisesti edesmenneille) vinkkeinä, että sataa nuppineulan kokoista nappulaa on vaikea olla hukkaamatta. “

” Kumpi oli ensin? Dymotus-laite vai riekko talvipuvussa? “

” Kädet hikoaa. Aivosi ovat tehneet kaikkesi. Toivot sitä maailman eniten. Olisinpa onnistunut. Tartut molemmilla käsillä reunoilta kiinni ja teet hallitun ja nopean kääntöliikkeen. Avaat kannen ja ei perkele! Ei tuo kuvio näytä yhtään siltä mikä tuossa vihossa on. Ei muuta, kun alusta, taas kerran. Luovuttaa ei voi. Koukuttavaampaa kuin Clash of Clans.”

” Ja se naapuriluokan Malla oli taas unohtanut laittaa sen vasemman keuhkon paikalleen. Viimeksi näin se opehuoneen tiskipöydällä.”

” Jes, tuli matchi. Jos en kerro kenellekään. Lainaan tätä korttipakkaa. Palautan varmasti huomenna samaan paikkaan mistä otinkin. Treffikumppanisi istuu sinua vastapäätä. Hiukset on kammattu. Kaulalle suihkautettu sitä Byredoa. Sitä vähän arvokkaampaa. Edessä täydellisen sydänvaahdotuksen saaneet latet. Nyt  on aika kaivaa pakka takataskusta. ” Kuvitteletko koskaan olevasi poplaulaja?” ” Tuntuuko sinusta joskus kuin kaikki olisi päin mäntyä? ” ” Milloin tekee mielesi purkkaria? ” Tässä vaiheessa saatat istua pöydässä jo yksin ja miettiä olisiko tuo viimeinen kysymys kannattanut kysyä ensimmäisenä? Se purukumi olisi voinut avata tunnelmaa. Korttipakka takaisin koulun lautapelihyllyyn. Siellä sen on parempi olla.”

” Kyllä hiekkakuoppa Seutulassa on ihan kuin Suez. Pahvista palmua kukaan erota aidosta. Kyllä meidän Taisto kaksvee voi tehdä lavasteet. Vähän terottaa niitä hiekkakakun reunoja. Menee pyramidista.”

” Verkkokalvolla ja maailman parhaalla koripalloilijalla on sama numero.”

” Veivaa, veivaa, veivaa. Laita meille tänne Suomeenkin vähän aurinkoa. Kouluisäntä vaihtoi lampun viime viikolla. Aurinko paistaa kirkkaampana kuin koskaan.”

Kuinka moni sai kaikki oikein?

-Esko-

Kuka sitten puhaltaa polveen?

” Voitko laittaa ope laastarin polveen?” ” Mulla on ope kurja mieli. Iskä ja äiti riiteli illalla ja en saanut unta.” “Ope, en minä vaan opi sitä kutosen kertotaulua.”

Luettuani viime viikolla iltapäivälehtiä, löysin pitkästä aikaa positiivisen uutisen ammattikunnastamme. Oli oikein piristävää sinne Pisa-romahdusten, opettajien henkisien romahduksien ja lähes koko suomalaisen koulujärjestelmän romahduksen väliin. Peruskoulun opettaja oli ykkösenä tärkeällä listalla. Peruskoulun opettaja oli ammattivertailussa sijalla yksi. Sijalla yksi, ammateissa jota ei robotit korvaa tulevaisuudessa, (toivottavasti.)

Opettajan ammatissa tapahtuu päivän aikana lukemattomia asioita, joihin täytyy reagoida välittömästi. Edes supervarusteltu, äärimmilleen viritetty robotti ei kykene kaikkiin haasteisiin vastaamaan.

ROBOTTI EI KYKENE: Laittamaan laastaria polveen ja samalla pitää jääpussia Pekan poskella, joka kaatui kesken jalkapallo-ottelun jäisellä pihamaalla. Niin ja aluksi etsiä sitä jääpussia ympäri koulua, koska se ei taaskaan ollut siellä opehuoneen pakastimessa. Kertakäyttöiset meni jo ensimmäisellä viikolla.

ROBOTTI EI KYKENE: Kirjaamaan jälki-istunnosta, kopiomääristä, poissaoloista, vihkounohduksesta, Pinjan hävinneistä toppahousuista, aktiivisesta viittaamisesta, käsityöluokan maalipurkeista, Toivon katkenneesta etuhampaasta ja retkestä läheiselle lintutornille.

ROBOTTI EI KYKENE: Tehdä liikuntatunnilla täydellistä lentokuperkeikkaa tai soittaa musiikintunnilla nokkahuilulla ” Ostakaa makkaraa…” (Ajoittain toivoisi olevansa robotti, kun aloittelevat huilistit (27kpl.) ottavat kisoja kenen huilusta lähtee se luokan kovin ääni.)

ROBOTTI EI KYKENE: Lohduttamaan ja puhaltamaan kipukohtiin. Sisäisiin ja ulkoisiin.

ROBOTTI EI KYKENE: Elämään aidosti mukana oppilaiden onnistumisissa. Motivoida ja kannustaa. Saada oppilaat yrittämään parhaansa koulunkäyntinsä eteen.

ROBOTTI KYKENEE: Seisomaan luokan edessä. Kovassa kuoressaan ja ilmeettömänä.

Ei meitä mitkään robotit korvaa, ei!

-Esko-