Ole(t) muutakin kuin opettaja

En olisi ihan heti uskonut Kajaanin opettajankoulutusyksikköön astellessani, että jonain päivänä minä luennoin yliopisto-opiskelijoille. Huomenna tämä päivä sitten koittaa, kun pidämme kollegani kanssa luennon Jyväskylän yliopiston opeopiskelijoille otsikolla: Ole(t) muutakin kuin opettaja. Luvassa ei todellakaan ole mitään tieteellistä kerrontaa, vaan jotain aivan muuta. Tarkoituksena on kertoa omia kokemuksia vuosien varrelta siitä ihan arkisesta työstä koulumaailmassa. Rennosti ja leppoisasti keskustellen. 

Pitääkö luentoa huomenna jotenkin täydelliset luokanopettajat? Ei todellakaan pidä. Tunnistan hyvin omat vahvuuteni työssäni ja tunnistan myös hyvin keinot, jolla jaksan vedellä suurimman osan ajasta hymy huulilla siellä luokan edessä (näistä varmasti huomenna paljon puhumme). Tästä olen aiemmin kirjoitellutkin otsikolla: Kuinka sinä jaksat opettaja? Tiedän olevani hyvä kohtamaan oppilaita ja touhuamaan heidän kanssaan oman eläväisen persoonani kautta. Tiedän olevani erittäin huono täyttämään erinäisiä kaavakkeita ja aidosti innostumaan kaikista uusista innovaatioista. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa…

On todella kiva päästä huomenna jakamaan kokemuksia opiskelijoiden kanssa ja laitanpas tähän vielä muutamia lainauksia noista muistiinpanoistamme:

”Pyri kohtaamaan jokainen oppilaasi. Elä työpäiväsi preesensissä ja lue ”peliä”.” -Jani Leminen

”En puutu millään tavalla kollegoideni työhön. Kaikki saavat vetää niinsanottua omaa hiihtoaan. Vinkkejä ja neuvoja voin toki ottaa vastaan.”

”Opettajuus ei ole rooli, jota esitetään tai jota harjoitellaan. Jätä täydellisyyden tavoittelu.” -Jani Leminen

”Tuntisuunnitteluun käyttämäsi aika ei välttämättä korreloi ollenkaan tunnin onnistumisen kanssa.”

”Pyri tauoilla saamaan hetkeksi ajatuksesi pois työstä ja hyödynnä tähän mukavia kollegoitasi.”

Ja viimeiseksi ehkäpä oma suosikkini:

OMA FIILIS JA ILO TARTTUU YMPÄRILLESI JA VÄÄRINPÄIN OLEVA NAAMA SE VASTA TARTTUUKIN.

Tarkoitus olisi ehkä myös pitää samalla pienoista Instagram-liveä. Eli hyppää mukaan jos kiinnostaa. Laittelen huomenna Instaani (@eskokoo) tarkempaa tietoa.

Hauskaa iltaa ja hyvällä meiningillä!

-Esko-

Kuvassa juuri Kajaanissa aloittanut opeopiskelija ja vieressä niinsanottu alumni.

Ei helvata! Opettajat taas otsikoissa

Välitunnilla istahdan opehuoneen lokoisille sohville ja avaan iltapäivälehden applikaation. Sen hetken luetuimpana uutisena on opettajien pöyristyminen työnantajan heille antamasta jouluisasta paperisesta pussukasta. Jutustahan sitten lukija hyvinkin helposti tulkitsee opettajat kunnon mielensäpahoittajiksi, joille ei perkele edes lahjat kelpaa. En ala juttua tai pientä paperipussukkaa sen enempää analysoimaan. Tulisiko joskus kirjoitus, jossa ammattikuntamme esiintyisi edes jollain tasolla positiivisessa valossa?

Pienestä asti minulle on opetettu, että kaikista lahjoista täytyy olla tyytyväinen ja kuljettelihan tuo kuva helsinkiläisten opettajien saamasta omalla tavallaan sympaattisesta lahjapussista ainakin minut kauniisti teiniaikojen jouluihin. Siihen hetkeen, kun aattoaamuna muistat ettet ole iskälle vielä mitään hankkinut. Äkkiä jostain pieni pussukka, johon kerään kaapeista kaikkea vähänkään joulusta muistuttavaa. Isän ja äidin omasta karkkikätköstä kaksi erilaista konvehtia, viime joululta jääneitä tuikkuja oli sopivasti kaksi jäänyt polttamatta ja vielä on teepaketissakin muutama viikko päiväystä jäljellä. Muistaminen se on tärkeintä ja hyvillä mielin isä teinipojan lahjan avasi.

Itse en ole koskaan edes odottanut työnantajaltani mitään suuria muistamisia. Esimerkiksi talon tarjoamat kahvit ja niiden kakkutarjoilut eivät minulle henkilökohtaisesti ole juuri millään tavalla tärkeä juttu. Usein niistä kakuista jää valtaosa syömättä ja vielä puolen vuoden päästä löytyy pakkasesta se kevätkahveille hankittu suklaaunelma. Näihin kaikkiin erinäisiin muistamisiin kuluvat rahat voisi mielestäni huomattavasti mielummin osoittaa vaikkapa luokkien välituntitarvikkeisiin. 

Palaute, joka työssäni eniten merkitsee on oppilaideni antama. Niistä ”lahjoista” saan kaikista parhaan tunteen ja tiedän tekeväni jotain luokassa oikein. Tuo kuvassa esiintyvä lause: Luokassa on ihana olla. Se oli itselleni hyvin merkityksellinen, jonka sain lukea, kun luokan tunnelmasta heiltä kyselin. Etenkin tämmöisenä sekavana ajanjaksona on tärkeää, että oppilaat kokevat olonsa turvalliseksi. On se lapselle varmasti myös melkoista myllerrystä. Etäopetusta, lähiopetusta, käsidesiä ja koronatestejä. Yhtäkkiä se tuttu opettaja onkin muuttunut ilmeettömäksi maskisankariksi.

Jos itse olisin saanut jollekin tuommoisen paperipussukan antaa, niin kyllä minä olisin sen suoraan luokalleni ohjannut. Muistaakseni itse olen tuommoisen joskus pienenä saanutkin. Tuikut ja tee oli tosin korvattu semmoisella punaisella rusinarasialla. 

Kohtahan se onkin jo loma ovella. Täytyykin hankkia isän lahja tänä vuonna hieman aikaisemmin.

-Esko- 

// Lähde: IltaSanomat 17.12.2020 //