Ystäväni näytti minulle eilen Youtube-videon, jossa puhuttiin pakotetusta positiivisuudesta some-maailmassa. Siitä, kuinka positiivisuuden kautta saat mahdollisesti enemmän suosiota jutuillesi. Lienee yleinen ilmiö myös täällä blogimaailmassa. Kuinka rankkaa olisi feikata olevansa iloinen, feikata se yksi hetki. Sen yhden hetken jälkeen hymy naamalta katoaisi ja kurjat asiat palaisivat mieleen. Palaisivat mieleen mahdollisesti entistä vahvempana. Koostin vuoden päätteeksi listaa suosituimmista postauksistani ja niitä silmäillessäni totesin ainakin yhden jutun. Ei ollut niissä jutuissa tietoakaan pakotetusta positiivisuudesta. Kirjoitan aina hetken tuntemuksista ja niitä ne kirjoitukseni todellakin olivat. Yksi kirjoitus sai minut harrastamaan hienoista itsereflektiota. Kyselin vappuna pinkit lasit päässä: Olenkohan valmis ihastumaan?
Jos eilisessä videossa puhuttiin pakotetusta positiivisuudesta. Voi minun vappuna kirjoitetun jutun perusteella puhua pakotetusta ihastumisesta. Tai siis ihastumisen tunteesta haaveilusta. Tuohon aikaan tämä kirjoittelija oli vielä aivan haamu. Haamu ei voi ihastua. Haamu ei voi antaa toiselle ihmiselle yhtään mitään. Haamu voi pahoittaa toisen ihmisen mielen. Haamu voi päästellä suustaan asioita, jonka vaikutuksesta ihminen, oikea tasapainoinen ihminen loukkaa vain itseään. Haamun kangasta voi hieman langalla paikkailla ja laittaa laastarin päälle. Haamupuku ja vappunaamari on minulla ollut päässä. Naamari, jonka alle piiloutui ihastumisen tunnetta tavoitteleva euforia-Esko.
Euforia-Esko, joka olisi voinut tuohon aikaan ennemminkin kysellä. Olenkohan valmis seisomaan omilla jaloillani? En ollut ja siinä tilanteessa on melkoisen turha haaveilla ihastumisista tai iltojen loputtomista viestimaratoneista. Henkinen maratoni oman itsetuntemisen kanssa kannattanee ensin juosta loppuun. Hoitaa maratonista tulleet rakot kantapäistä kuntoon. Hoitaa rakot kuntoon ilman laastareita. Laastareita, jotka tuovat hetkittäisen helpotuksen kipuun ja auttavat taivaltamaan eteenpäin. Ilman, että jokainen askel on tuskainen ja haavat aukeavat.
Nyt täytyy pakottaa itsensä lenkkipolulle. Tarkastin juuri kantapääni. Ovat parantuneet.
-Esko-